Pentikäisen malli ajaisi pienyrittäjät ahdinkoon

Pentikäinen tyytyi 11.7 mielipidekirjoituksessaan vain toistamaan itseään vastatessaan minun 8.7. kirjoitukseeni.

Suomen yrittäjien jäsenistä 57% on yksinyrittäjiä. Heille Pentikäisen työehtosopimusten vastaisella ristiretkellä ei ole tuon taivaallista merkitystä, koska työehtosopimusta sovelletaan vain työntekijään. Tämän lisäksi 20% heidän jäsenistään on 2-3 hengen yrityksiä, joista monen arvelisin olevan perheyrityksiä. Kuinka matalaa palkkaa Pentikäisen mielestä perheyrityksen isän pitäisi pystyä maksamaan hänen työllistämälle pojalleen, jos työehtosopimukset eivät enää antaisi minkäänlaista perustaa palkoille ja palkanlisille? Todellisuudessa suurimmalle osalle suomen yrittäjät ry.:n jäsenistä ei yksinkertaisesti ole minkäänlaista suoraa, tai edes epäsuoraa hyötyä työehtosopimusjärjestelmän tuhoamisesta.

Pentikäisen mielestä on kohtuutonta, että näillä työpaikoilla joudutaan noudattamaan monisatasivuisia työehtosopimuksia. Fakta on kuitenkin se, että juuri nämä työehtosopimukset luovat yhteiset pelisäännöt työn hinnalle kullakin toimialalla. Vain tämä mahdollistaa reilun kilpailun alan töistä, joka ei perustu esille tulleisiin orjatyön kaltaisiin tilanteisiin, tai palkkatason polkemiseen. Mikähän olisi se seuraava yhteinen pelisääntö, joka pitäisi tämän jälkeen romuttaa? Kenties syrjimättömyysperiaate, jos haluamme vähänkään analysoida Pentikäisen aiemman kirjoituksen mainintaa ”pitkään töissä olleesta Lusmu-Lassesta”.

SAK:n kolmikantaisten neuvotteluiden saavutuksista nauttivat kaikkien palkansaajien perheet. Olisi vaikea kuvitella Suomea, jossa työntekijöillä ei olisi neuvotteluoikeutta omiin asioihinsa, vanhempainvapaat ja kesälomat olisivat vain murto osa nykyisestä, tai säännöllinen viikkotyöaika olisi pidempi. Itse SAK:ssa on 17 ammattiliittoa ja heidän yhteenlaskettu jäsenmäärä on noin 900 000 jäsentä. Tämä määrä edustaa noin kolmasosaa käytettävissä olevasta työvoimasta. Voidaan siis karkeasti arvioiden sanoa, että kolmasosa eläkeläisistä, työntekijöistä ja opiskelijoista joko on, tulee olemaan, tai on joskus ollut SAK:n alaisten ammattiliittojen neuvottelemien työehtosopimusten palkkojen, sekä palkan lisien ansaitsija. Viimeistään näiden kirjoitusten jälkeen Pentikäinen ja Romakkaniemi tietävät mikä olisi heidän esittämän ”paikallisen sopimisen mallin” aiheuttaman palkkatason romahduksen vaikutus kansantaloudelle, sekä miten nykyisten ja tulevien eläkkeiden euromääräiselle tasolle kävisi, jos työehtosopimukset hävitettäisiin.

En Pentikäisen tapaan enää kirjoituksilla ala toistamaan itseäni enempää, mutta lisään vielä näkemyksen, että esitetty ”paikallisen sopimisen malli” olisi pienyrittäjän tuho ja turmio. Siksi herääkin kysymys, että kuinka pienen etupiirin edusta viimekädessä onkaan kysymys?

+1
petripartanen
Sosialidemokraatit Kokkola

Palkansaaja, Teollisuusliiton valtuuston jäsen, SAK Kokkolan seudun paikallisjärjestön ja Pohjanmaan aluetoimikunnan puheenjohtaja, Kokkolan kaupungingvaltuutettu, bloggaaja ja somettaja, Isä.
Kiinnostuksen aiheet: palkansaajien oikeudet eli ihmisoikeudet, turvallisuuspolitiikka, maailmanpolitiikka, valtakunnanpolitiikka, lait ja sopimukset em. asioiden ympärillä, sekä kirjoittaminen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu