SY:n toimitusjohtajan lopullinen tavoite?

Toimitusjohtaja Pentikäinen kirjoitti 6.7. vastineen minun 4.7. kirjoitukseeni Keskipohjanmaa-lehdessä. Aiemmassa kirjoituksessani esitin useita tosielämää koskevia euromääräisiä laskelmia, joihin Pentikäinen ei vastannut. Hän kyllä kirjoitti lievästi ikärasistisen sadun, pitkään töissä olleesta Lusmu-Lassesta ja nuoresta Ahkera-Aulista. Faktana totean, että työehtosopimukset eivät kiellä työnantajaa maksamasta Pentikäisen sadun ”Ahkera-Aulille” isompaa palkkaa, jopa yli työehtosopimuksessa sovitun, mutta joka todennäköisesti kyllä vaikeutuisi huomattavasti jos palkka kirjattaisi lakiin hänen esityksensä mukaisesti. Työmarkkinajärjestöihin kuuluvat työnantajien kuin työntekijöiden työmarkkinajärjestöt. Suomen yrittäjät ja keskuskauppakamari eivät ole työmarkkinajärjestöjä, koska he eivät solmi työehtosopimuksia, mutta jostain syystä heidän ”asiantuntevat” mielipiteensä työehtosopimuksista saavat näkyvyyttä mediassa.

Väite että Suomessa olisi maailman jäykimpiin kuuluva palkanmuodostus kun yrityksellä menee hyvin tai huonosti, ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa. Suomessa on muuhun maailmaan verrattuna mm. poikkeuksellinen lomautusjärjestelmä, jossa molemmat joustavat, niin työnantajat kuin työntekijäkin, ja kolmikannan hengen mukaisesti tätä joustoa tukee työttömyysturvajärjestelmä. Useissa työehtosopimuksissa on myös kirjauksia tuotantopalkkioista, joilla voidaan palkita hyvästä tuotannollisesta suoriutumisesta. Fakta on myös se, että mikään ei estä maksamasta työntekijöille ylimääräistä rahaa, jos yrityksen taloudellinen tilanne sen sallii.

Pentikäinen valittelee, että työehtosopimukset ovat työmarkkinajärjestöjen kovan koordinaation piirissä. Samalla hän toteaa, että AY-liikkeen pitäisi antaa työntekijöille sopimisvapaus. Faktana voin sanoa sen, että työmarkkinajärjestöillä tarkoitetaan niin työnantaja-, kuin työntekijäjärjestöjä. Yleiskielessä AY-liikkeellä tarkoitetaan vain työntekijöiden työmarkkinajärjestöjä. Toivoisin Pentikäiseltä täsmennystä siihen, että miksi hän ei vaadi mitään työnantajien työmarkkinajärjestöiltä joihin he itse eivät kuulu, ja osaavat vaatia vain palkkojen leikkauksia? Samalla hän voisi vastata, että miten hänen ja Romakkaniemen mielestä heidän ”paikallisen sopimisen” mallissa estettäisi juuri esille tulleen siivousalan kaltaiset, jopa orjatyöhön rinnastettavat tilanteet? Toivoisin myös vastausta siihen, että miten he kuvittelevat että heidän mallissansa yksikään rehellinen ja omalla osaamisellaan menestystä saanut yrittäjä voisi jatkossa enää pärjätä kilpailutuksissa, jos palkkojen polkeminen ”paikallisesti sopien” muutettaisi lailliseksi liiketoiminnaksi? Tätä Pentikäinen kuvaili ”dynamiikaksi”, eli samasta työstä maksettavien palkkojen vaihteluksi eri yritysten välillä.

”Paikallisen sopimisen” vieminen yritys- ja henkilötasolle on yleistä kehittyvissä talouksissa, joissa lakiin kirjattu minimipalkka ei tarkoita elämiseen riittävää palkkaa. Kehittyvissä talouksissa myös ammattiliitot ovat usein vain yhden ison työpaikan kokoisia, jolloin valtion tasolla kolmikantainen neuvotteleminen vaikeutuu. Suomessa kolmikannan saavutuksiin voidaan laskea mm. lait koskien eläkkeitä, vuosilomaa, työtapaturmia, lapsilisiä, työturvallisuutta, ammattitauteja, 40-tuntista työviikkoa, talvilomaa, jne.

Minulle Pentikäisen kirjoitus valaisi hänen ja Romakkaniemen lopullista tavoitetta.

+2
petripartanen
Sosialidemokraatit Kokkola
Ehdolla kuntavaaleissa

Palkansaaja, Teollisuusliiton valtuuston jäsen, SAK Kokkolan seudun paikallisjärjestön ja Pohjanmaan aluetoimikunnan puheenjohtaja, Kokkolan kaupungingvaltuutettu, bloggaaja ja somettaja, Isä.
Kiinnostuksen aiheet: palkansaajien oikeudet eli ihmisoikeudet, turvallisuuspolitiikka, maailmanpolitiikka, valtakunnanpolitiikka, lait ja sopimukset em. asioiden ympärillä, sekä kirjoittaminen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu