Tänne NATO-tukikohdat Suomessa tulee perustaa

Ajattelin kirjoittaa aikaisemman Facebook-kirjoitukseni (1) blogin muotoon, mutta aivan ensimmäiseksi haluan osoittaa kaiken tukeni ukrainalaisille, jotka ylpeästi ja rohkeasti puolustavat maatansa ylivoimasta vihollista vastaan.

Suomen ja Ruotsin on nyt yksiselitteisesti aloitettava prosessi, jonka jälkeen molemmat ovat tämän vuoden aikana puolustusliitto NATO:n jäseniä. Syynä tähän on hyökkäyssotaa käyvän naapurimaamme johdon aggressiiviset ja laajentumishaluiset ulostulot. Venäjän presidentti Putin on perustellut Venäjän hyökkäystä Ukrainaan Leninin aikaisten valtionrajoihin palaamisella (2). Ukrainan alueella on tätäkin vanhempaa historiaa, mutta jotta tämä blogi pysyy järkevässä lukemismitassa, niin kirjoitan alkaen tästä kyseisestä ajankohdasta, eli Venäjän sisällissodan ja ensimmäisen maailmansodan aikakaudesta alkaen.

Taustahistoria

Ukrainan itsenäinen alku Venäjän keisarikunnasta alkoi keskellä ensimmäistä maailmansotaa 1918, ja päättyi vain muutama vuosi myöhemmin Venäjän keisarikunnan sisällissodassa. Tämän jälkeen Ukrainasta tuli osa Neuvostoliittoa vuonna 1922.

Ensimmäinen maailmansota loppui 11.11.1918 (3), mutta sitä ennen saavuttivat Saksan keisarikunta ja Itävalta-Unkari rauhan sodan itärintamalla sisällissotaa käyvän Venäjän keisarikunnan kanssa. Tässä niin sanotussa Brest-Litovskin rauhansopimuksessa 03.03.1918 (4) allekirjoittajina oli Venäjän keisarikunnan sisällissodan aloittanut osapuoli, jonka edustajana toimi Vladimir Lenin.

Sisällissotaa käyvä maa ei kyennyt vastustamaan Saksan keisarikunnan ja Itävalta-Unkarin joukkojen etenemistä, ja oli käytännössä pakotettu allekirjoittamaan sopimus, jossa rajat piirrettiin syvälle entisen Venäjän keisarikunnan rajojen sisälle. Tässä yhteydessä Baltian maat, Puola, Ukraina ja Suomi saivat ensimmäistä kertaa rajat ja itsemääräämisasemansa tunnustuksen.

Kuva Brest-Litovsk rauhansopimuksen kartta (5).
Kuva Brest-Litovsk rauhansopimuksen kartta (5).

Venäjän sisällissota kuitenkin siirsi rajoja jatkuvasti, sekä söi ja integroi pian myös Ukrainan. Tämän sisällissodan sekasorron ymmärtää ehkä paremmin kun katsoo sen kulun kartta-animaationa tästä videosta

Video Venäjän sisällissodasta 1917-1923 (6)

Myöhemmin toisessa maailmansodassa Neuvostoliiton ja natsi-Saksan kanssa sovitussa Molotov-Ribbentropin sopimuksessa (7) sovittiin Puolan aluejaosta. Tässä Stalinin sopiman sopimuksen jälkeen Neuvostoliiton valtaamat Puolan alueet jaettiin toisen maailmansodan jälkeen paloina osaksi Neuvostoliiton sisäisiä neuvostotasavaltoja, Liettuaa, Valko-Venäjää ja Ukrainaa.

Tässä yhteydessä on hyvä muistaa, että toisen maailmansodan jälkeen rauhantahtoisten Baltian maiden itsenäisyyden menettäminen, sekä Puolan ja Suomen pakkoalueluovutukset vahvistettiin.

Itäblokin etupiirijako
Kuva Puolan alueiden jaosta Neuvostotasavaltojen kesken toisen maailmansodan jälkeen (8).

Tämän jälkeen vuonna 1954 Nikita Hruštšov siirsi Krimin niemimaan Venäjän sosialistinen federatiivinen neuvostotasavallan alaisuudesta Ukrainan Neuvostotasavallan alaisuuteen, jolloin Ukraina sai lopulta nykyisenkaltaiset rajansa (9).

Historian vaikutus nykypäivään.

Vladimir Lenin oli siis perustamassa Neuvostoliittoa ja allekirjoitti Brest-Litovskin rauhansopimuksen, jossa Ukrainan nykyrajat Krimiä lukuun ottamatta tunnustettiin. Nyt kun Neuvostoliiton henkisen jälkeläisen, Venäjän, ylintä valtaa käyttävä henkilö julistaa sodan Ukrainaa kohtaan ja perustelee sitä mm. Leninin virheillä, niin meidän tulee Suomessakin ymmärtää, että tämä lausunto koskettaa suoraan myös meitäkin.

Juuri tätä historiaa vasten ymmärtääkin hyvin Baltian maiden ja Puolan reaktiot Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan. Maat olivat ensimmäisten maiden joukossa lähettämässä aseapua Ukrainaan. Ja syystä ovatkin, sillä Putin uhkasi sodan perustelemisellaan suoraan myös heitä. Kyseiset maat, Puola, Viro, Latvia ja Liettua tosin ovat puolustusliitto NATO:n jäseniä, kun taas Suomi ei ole.

Suomella on vaikea historia Venäjän kanssa. Toisen maailmansodan seurauksena menetimme isoja maa-alueita Neuvostoliitolle. Toisen maailmansodan Euroopassa päättäneen vuoden 10.02.1947 Pariisin rauhansopimuksen (10) jälkeen Suomi teki Neuvostoliiton kanssa vuonna 06.04.1948 YYA-sopimuksen (11).

Alkuperäisen YYA-sopimuksen (12) artikla 1 totesi näin:

”Siinä tapauksessa, että Suomi tai Neuvostoliitto Suomen alueen kautta joutuvat aseellisen hyökkäyksen kohteeksi Saksan tai muun sen kanssa liitossa olevan valtion taholta, Suomi uskollisena velvollisuuksilleen itsenäisenä valtiona tulee taistelemaan hyökkäyksen torjumiseksi. Suomi kohdistaa tällöin kaikki käytettävissään olevat voimat puolustamaan alueensa koskemattomuutta maalla, merellä ja ilmassa ja tekee sen Suomen rajojen sisäpuolella tämän sopimuksen määrittelemien velvoitustensa mukaisesti tarpeen vaatiessa Neuvostoliiton avustamana tai yhdessä sen kanssa.

Yllä mainituissa tapauksissa Neuvostoliitto antaa Suomelle tarpeen vaatimaa apua, jonka antamisesta Sopimuspuolet sopivat keskenään.”

Vastaavasti Artikla 4 totesi näin:

”Korkeat Sopimuspuolet vahvistavat Pariisissa 10 päivänä helmikuuta 1947 allekirjoitetun rauhansopimuksen 3 artiklaan sisältyvän sitoumuksen olla tekemättä mitään liittoja ja osallistumatta liittymiin, jotka ovat suunnatut toista Korkeata Sopimuspuolta vastaan.”

Sopimus siis käytännössä ja tosiasiallisesti tarkoitti sitä, ettei Suomi saanut esim. liittyä NATO:n jäseneksi. Emme siis käytännössä olleet täysin suvereeni valtio.

YYA-sopimusosapuolen, eli Neuvostoliiton, kadotessa lakkasi myös YYA-sopimus. Se korvattiin vuonna 1992 valtiosopimuksella ”Suomen tasavallan ja Venäjän federaation välinen SOPIMUS suhteiden perusteista” (13). Sopimusteksti tunnustaa Suomen itsemääräämisaseman ja siinä sovitaan lähialueyhteistyöstä, sekä mm. Suomen- ja Venäjänsukuisten, sekä -kielisten kansojen hyvästä kohtelusta molemmin puolin rajaa.

Perusteluita NATO jäsenyydelle

NATO logo
NATO logo

Sodan voi sanoa olevan tällä hetkellä lähellä, koska historiallisestikin meitä kohtaan aggressiivisesti käyttäytynyt rajanaapuri Venäjä käy hyökkäyssotaa Ukrainaa vastaan. Käytännössä meidät ja sotarintaman erottaa vain yksi maa!

Kaiken edellä kirjoittamallani perusteella totean, että Suomeen kohdistuu suora uhka naapurimaasta, eikä se ole ollut yhtä suuri yli puoleen vuosisataan. Uhka ei ole akuutti, sillä Venäjän armeija on sidottuna Ukrainaan. Ja mitä pidempään se on sinne sidottuna, niin sitä turvallisempaa meillä on. Siksi Suomen tuleekin tukea Ukrainaa kaikilla mahdollisilla keinoilla, mitä meillä on käytettävissä. Käytännössä jokainen päivä kun Venäjän armeija on sidottu Ukrainaan, niin uhka on pois Suomen rajoilta.

Kun Venäjän valtionjohdon perusteet sodan aloittamiseksi ovat ensimmäisen maailmansodan aikaisissa rajoissa, niin emme voi luottaa enää minkäänlaiseen järjelliseen neuvotteluyhteyteen tai neuvottelulupauksiin mitä Venäjältä tulee. Jos otamme teoreettiseksi lähtökohdaksi sen, että Suomi tulisi hyökkäyksen kohteeksi Ukrainan jälkeen, niin aikaa NATO-jäsenyyden hakemiselle ennen tämmöisen hyökkäyksen vaatimaa Venäjän varustautumista olisi käytännössä tämä vuosi.

Kaikki tietenkin riippuu siitä, miten Venäjän sotamenestys Ukrainassa menee. Tällä hetkellä näyttää siltä, että Ukrainan sotastrategiana on Venäjän huoltolinjojen venyttäminen pitkäksi ja niiden katkaiseminen. Tämä tapahtuu valitsemalla puolustuslinjan syvällä oman maan sisällä helposti puolustettavissa kohteissa, ja tuhoamalla huoltokuljetukset vihollisen eturintamalle. Tämä on onnistunut monin paikoin ja Venäjän mies- ja kalustotappiot kasvavat päivä päivältä, kun polttoaineita ja ruokaa ei saada omille joukoille.

Venäjä on aiemmin estänyt aikaisemmin mm. Georgian NATO-haaveet valtaamalla maalta kaksi aluetta, Abhasian ja Etelä-Ossetian Venäjän ja Georgian välisessä sodassa vuonna 01.08.2008 (14). Näin Georgia ei tosiasiallisesti enää voi hallita omaa maa-aluettaan. Tätä edelsi Georgian kansanäänestys 05.01.2008, jossa kansa puolsi NATO-jäsenyyttä 77% kannatuksella (15).

Ukraina kirjasi perustuslakiinsa 21.02.2019 pyrkimyksen liittyä EU:n ja NATO:n jäseneksi ja on tehnyt NATO:n kanssa yhteistyötä jo vuodesta 1992 ja Suomen kaltaiseksi NATO:n kumppanimaaksi se ryhtyi jo vuonna 2008 (16). Ukraina on osallistunut jollakin tavalla myös useisiin NATO-vetoisiin rauhanturvaoperaatioihin mm. Irakissa, Afganistanissa, Bosniassa ja Kosovossa (17). Venäjä hyökkäsi Krimin niemimaalle ja Itä-Ukrainaan 20.04.2014.

NATO-kumppanuus ei siis tosiasiallisesti ole estänyt Venäjää hyökkäämästä kumpaankaan maahan, Georgiaan tai Ukrainaan, eikä NATO ole tosiasiallisesti Georgian ja Venäjän välisessä lyhyessä sodassa tehnyt käytännössä mitään Georgian hyväksi. Ukrainan osalta näyttää tosin siltä, että NATO-jakaa valvontalentokoneidensa tiedustelutietoa Ukrainan kanssa ja jäsenmaat ilman NATO-statusta antavat kiihtyvään tahtiin aseapua Ukrainalle.

NATO ja sen tukikohtien sijainti Suomessa

NATO kompassilogo
NATO kompassilogo

Koska NATO-kumppanuus ei suojellut Georgiaa tai Ukrainaa, voidaan sanoa että Suomen tulisi pyrkiä NATO:n jäseneksi. Suomi kuitenkin poikkeaa Georgiasta ja Ukrainasta siinä seikassa, että Suomi on EU:n jäsen. EU:lla on myös Lissabonin sopimuksessa sovittu puolustusta koskeva klausuuli artikla 42.7 (18), jossa on havaittavissa samoja piirteitä, kuin NATO:n puolustusartiklassa 5. (19).

Puolustusvoimat ovat itse todenneet vuonna 2010 että EU:n artikla 42.7 luomishetkellään vuonna 2009 oli heidän kannaltaan lakiteknisesti ongelmallinen (20). Epäilemättä näitä lakiteknisiä ongelmia on sittemmin poistettu, varsinkin Ranskan vuoden 2015 terroristi-iskujen jälkeen, jolloin Ranska pyysi apua tähän artiklaan vedoten.

Tällä EU:n artikla 42.7 on kuitenkin vielä matkaa EU:n todelliseksi turvatakuuksi, kirjoitti the ulkopolitist lehden kolumnissaan Henri Vanhanen 2018 (21). Artikla on vielä muotoutumassa ja hakee vielä tarkoitustaan. Siitä on kuitenkin ollut hyötyä eräänlaisena ”välimallina”, jota nimenomaan käytettiin Ranskan toimesta vuoden 2015 terroristi-iskuissa. Tässä Ranskan ei tarvinnut käyttää suoraan NATO:n 5 artiklaa saadakseen apua. NATO:n käyttäminen terrori-iskuissa olisi voinut haitata sen operaatioita muualla päin maailmaa.

EU:n Lissabonin artikla 42.7 ei siis ole vielä poliittisesti ja lakiteknisesti kaikissa sen jäsenmaissa välttämättä tosipaikan tullen kypsä käytettäväksi puolustusliittoa vastaavassa merkityksessä. Ainoa joka tässä merkityksessä on siis tällä hetkellä olemassa, on NATO:n artikla 5, mutta joka sitoo vain NATO:n varsinaisia jäseniä. Tietenkin olisi hyvin todennäköistä, että yhden EU-maan jouduttua sotilaallisen toiminnan kohteeksi tulisivat myös muuta apuun. Jos eivät tulisi, niin yhtälailla se olisi koko EU:n loppu aivan samalla tavalla, kuin NATO:n loppu olisi jos samassa tilanteessa sen jäsenmaan avuksi ei tosipaikassa muut tulisi.

Kaiken tämän perustelun pointti on se, että jos olisimme molempien jäsen, NATO:n ja EU:n, niin tätä jossittelua ei tarvitse käydä ja todennäköisyys saada kaikki mahdollinen apu on suurempi.

Ottaen huomioon NATO-kumppanimaiden, Georgian ja Ukrainan kokemat Venäjän sotilaalliset väliintulot, jotka voidaan yhdistää näiden maiden NATO-suhteiden syventämisen hetkiin, tulee Suomen liittyä NATO:n  jäseneksi nopeutetussa aikataulussa ja siten, että se vain yhtäkkiä tulee viikon varoitusajalla eduskunnan istuntoon käsiteltäväksi. Sen jälkeen eduskunta päättää, ja kansa antaa päätökseen mielipiteensä seuraavissa eduskuntavaaleissa. Sitä varten poliittiset päättäjät eduskuntaan on valittu, päätöksiä tekemään.

NATO-jäsenyyden sitominen kansanäänestykseen vuoden 2023 eduskuntavaaleihin antaisi vain Venäjän trollitehtaille ja maan sisäisille hybridisabotööreille mahdollisuuden vaikuttaa lopputulokseen. Suomen kansa on sen verran hyvin opetettu historian suhteen, että heille NATO-jäsenyys on perusteltavissa, kunhan se heille vain kerrotaan tämän blogin kaltaisella tarinalla. YYA-pelko elää joidenkin mielessä vahvana, mutta sille ei saa antaa sijaa. Tulevaisuuden historiaa tehdään tänään, ja sen aika on nyt.

Koska Suomella tulee/tulisi olemaan NATO:n pisin maaraja sen suurimman potentiaalisen vastustajan kanssa, tulee Suomeen perustaa NATO:n liittymisen jälkeen välittömästi kaksi NATO:n tukikohtaa. Alueina tulee olla Sodankylän alue Lapissa, sekä Kokkolan alue keskellä Pohjanmaata.

Perustelut ovat Sodankylän osalta keskeinen sijainti, jolla puolustetaan idästä maan kautta tulevaa uhkaa vastaan Ruotsia ja Norjaa.

Kokkola sijaitsee Keski-Pohjanmaalla, joka nimensä mukaisesti sijaitsee keskellä ”Pohjanmaita”, eli Pohjois-Pohjanmaata, Etelä-Pohjanmaata ja Pohjanmaata – aluetta joka ulottuu Vaasan eteläpuolelta Oulun pohjoispuolelle. Alue on maantieteellisesti varsin tasaista maata, jossa luonnollisina maaesteinä on vain muutama kohtalaisen matala ja kapea joki. Alue sopii hyvin mekanisoitujen ja panssaroitujen joukkojen nopeaan etenemiseen, joita Venäjällä on runsaasti. Tämän vuoksi tukikohta keskellä tätä aluetta on maantieteellisesti hyvä paikka varautua tämmöisiä joukkoja varten. Tämän lisäksi Kokkola on logistisesti erinomainen paikka. Kokkolassa on yksi Suomen suurimmista satamista, jonka erikoisuus on mahdollisuus lastata laivoja katetussa suojassa, suora rautatieyhteys satamasta etelään tai pohjoiseen, sekä suora tie itään kohti itärajalla sijaitsevaa Kajaania ja sen varuskuntaa. Olen aiemmin kirjoittanut jo Kokkolasta sekä merenkulun turvaamisen tärkeydestä vuonna 2020 blogissani ”Miksi oman merialueen koskemattomuuden turvaaminen on niin tärkeää?” (22).

Jommankumman tukikohdan yhteyteen tulee perustaa NATO:n FOB-tukikohta, josta käsin NATO:n ilmavalvontakoneet tekevät tarkkailulentoja rajoillansa. Nyt näitä tukikohtia on tällä hetkellä kolme Välimerellä, Italiassa, Kreikassa ja Turkissa, ja vain yksi Pohjoisessa, Norjassa (23).

Suomen sisäinen rauha

Venäjä on perustellut maan sisäisesti Aggressiivisuutta Georgiaan ja Ukrainaan mm. näissä maissa asuvan venäjänkielisen väestön kohtaamalla huonolla kohtelulla.

Vaikka Ukrainassa on nyt tämä ja Venäjän valtiojohto kuinka uhkailisi Suomea, niin nyt tai koskaan ei tule olemaan aika alkaa syrjimään tai arvostelemaan Suomessa asuvaa Venäjänkielistä väestöä. Maaseudun poikamiesten Venäjältä haetut Tatjanat ja Anastasiat eivät muodosta minkäänlaista uhkaa Suomelle. He eivät ole tähän kriisiin syyllisiä olleet, eivätkä koskaan tule olemaankaan.

Nyt kuitenkin tämmöistä käsittämätöntä lipsumista on ilmennyt, jolla viitataan tähän väestönosaan ikään kuin, että heihin tulisi suhtautua jotenkin varauksella. Tämmöisiä lausuntoja on tullut jo mm. joiltain poliitikoilta ja median edustajilta. Todettakoon tässä suoraan se, että lähtökohtaisesti diktatuureissa kansa ei voi vaikuttaa valtionjohtonsa päätöksiin. Näimme Valko-Venäjälläkin vuonna 2020 miten vaalivilpistä kovastikin suivaantunut, lakkoillut ja mieltänsä osoittanut kansa ei päässyt eroon johdostaan.

Suomessa on laadukas valtion media, YLE, joka tuottaa varsinkin tällä hetkellä korvaamattoman tärkeää Venäjänkielistä uutistietoa maailmantapahtumista Venäjänkieliselle väestölle. Olen kirjoittanut YLE:n tärkeydestä aikaisemmin vuonna 2016 blogissani ”YLE on strateginen resurssi” (24). Nyt tämmöisessä maailmantilanteessa olisi kaikkien puolueiden aika tunnustaa YLE:n merkitys tiedottamisen tärkeydessä! YLE on tällä viikolla tehnyt upeita lähetyksiä, joissa olemme saaneet ilmaiseksi ilman mainoksia kuulla ja nähdä mitä Ukrainassa tapahtuu. Olisi kammoksuttavaa ajatellakaan, jos tilalla olisi tällä hetkellä vain Venäjän vaikutusvallan alla olevat uutistahot.

Venäjä on jo pitkään pyrkinyt luomaan eripuraa ja epävakautta Länsimaissa, mutta se onkin jo toisen blogin aihe. Sen vain sanon, että nyt tällä hetkellä monen poliittisen populistin lausunnot ja tiedonlähteet alkavat näyttäytymään hyvin erikoisessa valossa. Muun muassa tässä kysymyksessä EU-vastaiset lausunnot ja EU-maiden arvostelut näkyvät samojen maiden arvosteluna, joilta me nyt haluamme pyytää NATO-jäsenyyttä. Venäjän informaatiovaikuttaminen on Suomessakin syvällä, koska se on ollut niin pitkäaikaista ja meillä on YYA-historian henkinen painotaakka. Nyt on aika kuitenkin päästä kansainvälistä vihaa luovasta populismista liittolaismaitamme kohtaan, ja päästä Venäjää kohtaan kokemastamme mystisestä pelkäämisestä eroon. Muuten saamme pelätä koko lopun tulevan elämämme trikolorilipun alla.

P.S.

Miksi sen Ruotsin pitäisi myös liittyä NATO:n jäseneksi samalla kun Suomikin liittyy?

Olen vuonna 2021 blogissani avannut Itä-meren turvallisuustilannetta kirjoituksessani ”Ahvenanmaa 100 vuotta” (25), sekä vuonna 2016 blogissani ”NATO” (26). Näissä kirjoituksissa käy ilmi, miten Suomi ja Ruotsi ovat Ahvenanmaan kautta ”naimisissa” keskenään turvallisuuspolitiikan saralla. Tämän lisäksi Suomi ja Ruotsi ovat jo nyt käytännössä yhdistäneet sotilaallista yhteistyötä Itämerellä yhteisesti.

Kuva 1.
Kuvan kartassa on tarkempi määritelmä mitä demilitarisoitu ja neutralisoitu alue tarkoittaa Ahvenanmaan yli 6700 saaren alueella. UM: ”Luettelo Ahvenanmaan sopimuksen pisteistä, joita yhdistävät viivat rajoittavat Ahvenanmaan saarten merialueen”. https://um.fi/documents/35732/0/Luettelo%20Ahvenanmaan%20sopimuksen%20pisteist%C3%A4.pdf/cfe01231-2b51-900e-629b-0ab95f4c6b6f?t=1536313798703

Lähteet:

  1. https://www.facebook.com/petri.partanen/posts/10227781263338368
  2. https://yle.fi/uutiset/3-12329026
  3. https://fi.wikipedia.org/wiki/Ensimm%C3%A4inen_maailmansota
  4. https://en.wikipedia.org/wiki/Treaty_of_Brest-Litovsk
  5. https://webot.org/info/en/?search=File:Map_Treaty_Brest-Litovsk.jpg
  6. https://youtu.be/M5o-JhTB0-s
  7. https://en.wikipedia.org/wiki/Molotov%E2%80%93Ribbentrop_Pact
  8. https://en.wikipedia.org/wiki/Molotov%E2%80%93Ribbentrop_Pact#/media/File:EasternBloc_BorderChange38-48.svg
  9. https://en.wikipedia.org/wiki/1954_transfer_of_Crimea
  10. https://fi.wikipedia.org/wiki/Pariisin_rauhansopimus_(1947)
  11. https://fi.wikipedia.org/wiki/YYA-sopimus
  12. https://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/1948/19480017
  13. https://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/1992/19920063/19920063_2
  14. https://en.wikipedia.org/wiki/Russo-Georgian_War
  15. https://en.wikipedia.org/wiki/2008_Georgian_referendum
  16. https://en.wikipedia.org/wiki/Ukraine%E2%80%93NATO_relations
  17. https://www.nato.int/cps/en/natohq/topics_37750.htm
  18. https://eur-lex.europa.eu/summary/glossary/mutual_defence.html
  19. https://www.nato.int/cps/en/natolive/official_texts_17120.htm
  20. https://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/74149/StratL4_38w.pdf?sequence=1&isAllowed=y
  21. https://ulkopolitist.fi/2018/11/28/artikla-42-7lla-on-viela-matkaa-eun-todelliseksi-turvatakuuksi/
  22. https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/petripartanen/miksi-oman-merialueen-koskemattomuuden-turvaaminen-on-niin-tarkeaa/
  23. https://awacs.nato.int/organisation/forward-operating-bases–location
  24. https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/petripartanen/214299-yle-on-strateginen-resurssi/
  25. https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/petripartanen/ahvenanmaa-100-vuotta/
  26. https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/petripartanen/217225-nato/

 

P.S.

Lähteissä pientä ”laiskuutta”, koska viittaan wikipediaan. Viitatut asiat ovat kuitenkin moneen lähteeseen perustuvia historiallisia tosiseikkoja, joiden vääristely kävisi kyllä nopeasti ilmi.

+9
petripartanen
Sosialidemokraatit Kokkola

Opiskelija, Teollisuusliiton valtuuston jäsen, SAK Kokkolan seudun paikallisjärjestön ja Pohjanmaan aluetoimikunnan puheenjohtaja, Kokkolan kaupungingvaltuutettu, bloggaaja ja somettaja, Isä.
Kiinnostuksen aiheet: palkansaajien oikeudet eli ihmisoikeudet, turvallisuuspolitiikka, maailmanpolitiikka, valtakunnanpolitiikka, lait ja sopimukset em. asioiden ympärillä, sekä kirjoittaminen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu