Työnantajien itse tilaama työmarkkinakriisi

On jotenkin erikoista seurata meneillään olevia julkisen sektorin lakkoja ja siihen liittyvää kommentointia työnantajalinnakkeesta. Nämä alakohtaiset neuvottelut ovat juuri sellainen tilanne, johon työnantajat itse ovat työmarkkinat omalla toiminnallaan ajaneet – liittokohtaisiin neuvotteluihin.

Kaikkihan alkoivat siitä, kun Elinkeinoelämän Keskusliitto päätti irtisanoutua kaikista kolmikantaisesta sopimisesta työmarkkinaratkaisujen osalta, eli niin sanotuista TUPOista, vuonna 2017 (1). Tämän jälkeen ovatkin työntekijöiden ammattiliitot joutuneet yksi kerrallaan neuvottelemaan omista työehdoistaan ja palkkaratkaisuistaan.

Tämä ei luonnollisesti ole estänyt EK:ta koordinoimasta liittokierroksia omien jäsenjärjestöjensä kautta. He ovatkin yksipuolisesti lanseeranneet median tukemana ns. ”suomen mallin”, joka heidän mielestään tarkoittaa sitä, että kukaan ei voi sopia vientialojen liittoja korkeampia palkkaratkaisuja. Työntekijäliitot ovatkin kokeneet viimevuosina mitä tämä tarkoittaa, se tarkoittaa kuitenkin edelleen kaikille ”lähes täsmälleen samanlaisia” palkkaratkaisuja tasoltaan.

Työntekijäjärjestöillä ei luonnollisesti ole vastaavaa mahdollisuutta kollektiivista mahdollisuutta päättää palkoista. Keinona työntekijäpuolella on neuvotteluiden mennessä lukkoon aina vain se yksi ja ainoa, työtaistelu. Liittokierrosten ollessa eriaikaisia eri liittojen kesken, voivat myös työntekijöiden vaatimuksetkin olla erilaisia kulloisenkin yhteiskunnallisen tai maailmantilanteen vuoksi.

Kun energian hintojen inflaatio alkaa Euroopassa olla jo lähes 50% luokkaa (2) viimeaikaisten maailman tapahtumien vuoksi, nouseekin työntekijäpuolelta aivan oikeutettu ajatus, että ratkaisut pitää tehdä tässä ajassa ja näissä hinnoissa, eikä jonkin toisen sopimuksen menneessä ajassa ja menneissä hinnoissa. Näin käy, kun eri liittojen ”neuvotteluhaitari” on jo noin vuoden mittainen. Tämä tarkoittaa sitä, että lähes jatkuvasti on jonkin liiton jonkin alan työehtosopimus menossa vanhaksi.

Kyse on viimekädessä politiikasta

Arvelen EK:n irtaantuneen kolmikantaisesta sopimisesta siksi, että he eivät yksinkertaisesti tarvitse sitä saadakseen itse omia yhteiskunnallisia poliittisia tavoitteitaan eteenpäin. He kuitenkin istuvat edelleen eduskunnan asettamissa kolmikantaisissa työryhmissä ja heitä kuitenkin konsultoidaan aina työelämän lainsäädäntöön liittyvissä poliittisissa valmisteluissa. Tähän molempien työmarkkinaosapuolten konsultointiin velvoittavat Suomen sitomat kansainväliset sopimuksetkin.

Periaatteessa tässä vastakkain ovat työnantajia lähellä oleva oikeistopolitiikka ja työntekijöitä lähellä oleva vasemmistopolitiikka. Käytännössä molemmat työmarkkinaosapuolet ovatkin myös poliittisia vastinpareja.

Suomessa on historian saatossa saatu kolmikannan kautta poliittisesti ennakoitava toimintaympäristö ja vakaa yhteiskunta. Tämä on yksi tärkeimmistä potentiaalisten investointien kivijaloista. Työntekijäpuolella vakaudesta ei olisi koskaan haluttu luopuakaan, joten nyt katseet kohdistuvatkin työnantajalinnakkeeseen ja oikeistopolitiikkaan. Halutaanko työnantajaleirissä ja oikeistossa oman itsekeskeisyyden vuoksi lisääntyvää hajaannusta ja epävarmuutta, kun maailmakin on samalla muuttumassa epävakaammaksi, vai halutaanko palata helpomman ennustettavuuden ja vakaan yhteiskunnan tielle.

 

Lähteet:

  1. https://ek.fi/ajankohtaista/tiedotteet/ek-luopuu-keskusjarjestosopimuksista-sopiminen-jatkuu-liittojen-toimesta/
  2. https://www.nytimes.com/2022/04/01/business/economy/eurozone-inflation.html
+2
petripartanen
Sosialidemokraatit Kokkola

Opiskelija, Teollisuusliiton valtuuston jäsen, SAK Kokkolan seudun paikallisjärjestön ja Pohjanmaan aluetoimikunnan puheenjohtaja, Kokkolan kaupungingvaltuutettu, bloggaaja ja somettaja, Isä.
Kiinnostuksen aiheet: palkansaajien oikeudet eli ihmisoikeudet, turvallisuuspolitiikka, maailmanpolitiikka, valtakunnanpolitiikka, lait ja sopimukset em. asioiden ympärillä, sekä kirjoittaminen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu