Vappupuhe 2020, SAK Pohjanmaa & Kokkola – Petri Partanen

 

Hyvät katsojat ja hyvä yleisö. Elämme harvinaisen poikkeuksellisia aikoja. Millään muulla tavalla ei voi kuvailla sitä tilannetta, johon maailmanlaajuinen pandemia, korona, on meidät saattanut. Maassa on valmiuslain mukainen poikkeustila ja ihmisten toimintaa rajoitetaan, jonka seurauksena maassa on satoja tuhansia lomautuksia käynnissä. Toivon sydämeni pohjasta voimia, niin työntekijä-, kuin yrittäjäperheisiinkin, näinä taloudellisesti vaikeina aikoina.

Samalla olemme kuitenkin onnellisessa asemassa. Olemme onnellisessa asemassa siksi, että valmiuslakia eivät ole soveltamassa sellainen hallitus ja sellaiset poliitikot, joiden ensisijainen keino selvitä kriisistä olisi leikata palkoista ja julkisista palveluista, sekä helpottaa veronkiertoa. Tätä tehtiin edeltävät neljä vuotta, ja näihin asioihin valmiuslaki antaisi täydelliset mahdollisuudet puuttua.

Tämä hallitus otti koronakriisin alkaessa ensimmäisinä toiminaan käyttöön kolmikannan, eli kysyi yhdessä työntekijä- ja työnantajaliitoilta, miten voisimme yhdessä estää konkurssiaallon syntyminen. Nyt kun hallitus toimi aidosti kolmikannan yhtenä osapuolena menemättä kenenkään puolelle, loi tämä yhdenvertaisen paineen työntekijä- ja työnantajajärjestöille saada aikaan yhteinen ratkaisu tähän hallituksen esittämään kysymykseen. Työmarkkinajärjestöt tekivät nopeasti esityksen, joka on tilapäisesti joustava niin työntekijöiden, kuin työnantajienkin kannalta. Vaikka työntekijöitä voi nyt lomauttaa vain viiden päivän YT-neuvotteluissa, on vastaavasti työttömyysturvan saaminen mahdollista ilman omavastuullista karenssia ja ansiosidonnaisen työssäoloehtokin on kestoltaan puolittunut. Tämän lisäksi työttömyysturva on poikkeuksellisesti ulotettu koskemaan myös freelancereita ja jopa yrittäjiä.

Hyvät katsojat ja hyvä yleisö. Kukaan ei halua sellaista konkurssiaaltoa ja joukkotyöttömyyttä, jota 90-luvun lama toi mukanaan. Kaikki haluavat tukea pientä yrittäjää. Siksi valtio onkin lähtenyt aktiivisesti verovaroin tukemaan yrityksiä, jotta he voisivat selviytyä pahimman ajan ylitse. Ikävä kyllä, aina kun rahaa on liikkeellä ja jaossa, saa se kaikenlaiset huijarit ja koijarit ryömimään ulos koloistaan. Huijarit tuleekin yksiselitteisesti ottaa kiinni ja tuomita, jos rikos on tapahtunut.

Mielestäni ei myöskään olisi liikaa vaadittu, että kun julkista rahaa jaetaan yrityksille, niin sitten myös tiedetään että kuinka paljon ja kenelle. Ei pitäisi olla liikaa vaadittu, koska muuten emme koskaan pääse tietämään, että jaettiinko rahaa sellaisille yrityksille, jotka jakavat sen saman summan suoraan osinkoina ulos ja ulkomaille. Yhteisten verovarojen jakamisen pitää yksiselitteisesti olla läpinäkyvää. Kohtuutonta ei myöskään olisi asettaa joillekin tuille takaisinmaksuaikaa, tai jopa antaa yrityksistä avustussummaa vastaava osuus valtiolle. Tämän osuuden voisi sitten lunastaa takaisin, kun yritys on päässyt takaisin omille jaloilleen. Mielestäni se olisi molemmin puolin hyvä kauppa.

Jos kansalta katoaa usko verovarojen oikeudenmukaiseen jakamiseen, katoaa usko reiluuteen tässä yhteiskunnassa, sekä myös politiikkaan, että myös politiikan tekijöihin. Sen jälkeen saisimme heittää hyvästit Suomen parhaille sijoituksille kansan onnellisuutta kuvaavissa kansainvälisissä tutkimuksissa. Tämä oikeudenmukaisuuden tunteen puute avaisi portit entistäkin enemmän selälleen myös politiikan helppoheikeille, jolloin suomalainen poliittisesti vakaa ja ennustettava yhteiskunta olisi mennyttä. Tämä puolestaan olisi myrkkyä investoinneille ja sijoituksille Suomeen.

Mutta kyse ei ole pelkästään poliitikoista, vaan myös heidän päätöksiään toteuttavista virkamiehistä. Heillä on virkavastuu sanoa, jos tuntuu, että joku ei nyt toimi. Heillä täytyy olla se kosketus omaan toimikenttäänsä, ja rohkeus sanoa ilman omia poliittisia mielihaluja, että tämä ei nyt toimi, eikä näytä hyvältä kansalaisten silmissä.

Hyvät katsojat, ja hyvä yleisö. Yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden tunne tulee myös siitä, miten yhteiskunta kohtelee sen omia, yli kuutta ja puolta sataa tuhatta julkisen sektorin työntekijäänsä. Tämä ei ole mikään pieni joukko ihmisiä. He tekevät korvaamatonta työtä, jonka avulla yksityisen sektorin kilpailukyky, sekä kansalaiset vauvoista vanhuksiin, voisivat tässä maassa hyvin, ellei jopa maailman parhaiten.

Tällä hetkellä esimerkiksi hoitotyön tekijät ja laitostyöntekijät joutuvat työskentelemään koronaa sairastavien potilaiden keskellä täydessä suojavarustuksessa, tai joidenkin tarinoiden mukaan pahimmillaan jopa ilman mitään suojavarustusta. Miltä heistä tuntuu, kun jotkut yrittäjät saavat suoria tukia valtiolta, mutta heille sanotaan että palkankorotusvaraa ei ole? Pelkillä käsien taputuksilla ja kehuilla ei kaupan kassalla ruokaa osteta, eikä alati kasvavia vuokrankorotuksia kateta. Ei varsinkaan kolmen vuoden KIKYn lomarahaleikkauksien jälkeen. Hoitoalan ammattilaisten ja heitä tukevien työntekijöiden palkankorotusvaatimuksilla on kansan enemmistön tuki ja ymmärrys – tätä ei voi jättää huomioimatta.

Koronakriisi on osunut erityisesti palvelualojen matalapalkkaisiin naisiin. Näillä aloilla aikaisemmin KIKY jo kipeästi leikkasi ostovoimaa monen vuoden ajan, ja näillä matalapalkkaisilla työntekijöillä on ollut sen vuoksi alun perinkin huonommat lähtökohdat koronakriisiin.

Nyt kun hallitus on perustanut työryhmiä miettimään miten koronatilanteesta ja sen aiheuttamista rajoituksista tullaan ulos, niin näissä työryhmissä työnantajajärjestöjen tulisi muistaa, että nämä työryhmät eivät todellakaan ole mitään kiky2-haave-työryhmiä. Korostan, koronakriisiä ei saa käyttää perusteena työehtojen heikennyksille ja työaikojen pidentämisille, koska ne eivät virusta poista tai tautia paranna, kuten ei KIKYlläkään ollut todennettavissa mitään kansantaloudellista merkitystä.

Hyvät kuulijat. Nyt koronapandemian aikana näemme pilkahduksen siitä, millainen maailma voi olla ilman rokotteita. Se on katastrofi kansainväliselle kaupankäynnille ja siitä riippuvaisille työntekijöille, sekä kansantalouksille. Lisäksi se tarkoittaa totaalia pysähdystä ihmisten vapaalle liikkumiselle, jopa oman maansa rajojen sisällä. Kukaan ei halua tämmöistä yhteiskuntaa, eikä mikään yhteiskunta voi kauaa kestää tämmöisiä rajoituksia.

Kriisiaikoina korostuu yhteiskunnan resilienssi, eli kyky nousta kriiseistä nopeasti takaisin entiselle tasolleen ja nousta omilla jaloilla kuivalle maalle. Jokaisen kriisin jälkeen koittaa jälleenrakennuksen aika, ja niin tästäkin kriisistä täytyy tulla ulos. Nyt esimerkiksi öljyn ollessa ennätyshalpaa, olisi kiireen vilkkaan maksettava takaisin tiestömme valtava korjausvelka. Nyt kun puhutaan paljon myös ruokahuoltovarmuudesta, niin täytyy muistaa, että tähän huoltovarmuusketjuun kuuluu pelkän ruoan ja työvoiman lisäksi myös esimerkiksi lannoitteet, polttoaineet ja koneet.

Toivon myös, että koronatukia saavat yritykset käyttäisivät näitä yhteisiä jaettuja verovaroja myös nuorien palkkaamiseen kesätöihin. Jokainen nuori ilman kesätyöpaikkaa on liikaa, ja joillekin tämä voi myös olla suoranainen syrjäytymisriski. Jokainen nuori haluaa itse tulla toimeen omillaan.

Kun yhteiskunnan kaikki tuet ja investoinnit tullaan nyt kattamaan valtion toimesta lisävelanotolla, niin toivon valtion vievän vahvaa viestiä Euroopan keskuspankille, että sen tulee tavalla tai toisella mitätöidä koronasta aiheutuvat velat kaikille keskuspankin piirissä oleville valtioille. Tämä on minun lisäkseni monen taloustieteilijänkin mielipide. Tämä on järkevää sosialismia, jota Suomikin tämän koronakriisin ratkaisemiseksi parhaillaan harjoittaa, tukemalla yrityksiä, sekä niiden työntekijöitä. Suomi on, ja on aina ollut sosialistinen maa, koska se on pohjoismaisen hyvinvointivaltion perusydin, taakan jakaminen niin, ettei kenenkään tarvitsisi sitä heikoimmalla hetkellään yksin kantaa. Suomessa tämä taakan jako toteutetaan verotuksen tasaamisella kansalaisten kesken, kuten se muissakin Pohjoismaisissa hyvinvointivaltioissa tehdään.

Hyvä vappuyleisö. Kriisiaikoina pienen kansakunnan on suuren uhan edessä oltava yhtenäinen ja puhallettava yhteen hiileen. Ollaksemme yhtenäisiä, tulee koronakriisin kustannukset jakaa yhteiskunnan kannalta oikeudenmukaisella ja sosiaalisesti hyväksyttävällä tavalla. Tämä sosiaalinen hyväksyttävyys tarkoittaa sitä, että kaikenlainen verojen välttely estetään ja yrityksille viimevuosikymmeninä annetut miljardiluokan veronkevennykset perutaan, vähintäänkin osittain. Yksikään aggressiivista verosuunnittelua tekevä yritys ei saa ansaita yhtäkään senttiä yritystukia koronakriisin aikana, tai sen jälkeen.

Se miten taakka yhteiskunnassa jaetaan, riippuu täysin sinusta, tämän puheen kuulijasta. Nimittäin päätökset näiden kustannuksien jaosta tekevät poliitikot, jotka me puolestaan itse vaaleilla valitsemme. Näissä poliitikoissa on, ja tulee aina olemaankin, käärmeöljykauppiaita ja helppoheikkejä, jotka tarjoavat vain yhtä ratkaisua jokaiseen tilanteeseen. Kriisien aikana ihmiset luottavat sellaisiin puolueisiin, jotka eivät perustu yhden asian päälle, vaan laajemmalle näkemykselle yhteiskunnasta ja maailmasta. Se näkyy uusimmissa gallupeissakin, ja tämä on sen syy.

On olemassa joitakin asioita, jotka eivät koskaan muutu. Koskaan ei tule poistumaan epäsuhta työntekijöiden ja työnantajien välillä. Aina tarvitaan tahoja, jotka sovittelevat tätä epäsuhtaa keskenään. Näitä sovittelijoita sanotaan työmarkkinajärjestöiksi. Meidän työmarkkinajärjestöjen ja valtion yhteistyöllä on historian saatossa yhdessä kolmikantaisesti sopien parannettu työntekijöiden oikeuksia, saatu lapsilisät, vanhempainvapaat, kesälomat, viisipäiväiset työviikot, ylipäätänsä palkan määritelmät kirjattua ylös, ja niiden päälle vielä vuorolisät, sekä oikeus valita työpaikalle luottamusmies ja työsuojeluasiamies TYÖNTEKIJÖIDEN keskuudesta. Ilman näitä asioita ei olisi kokemusta oikeudenmukaisuudesta, yhdenvertaisuudesta, tasa-arvosta, syrjimättömyydestä, tai kokemusta reiluudesta työelämässä, tai yhteiskunnassa. Niin hyviä saavutuksia ne ovat. Kaikki eivät näistä kuitenkaan haluaisi mitään maksaa, ja siksi ammattiyhdistysliikkeelläkin on vastustajansa, niin paikallisella, valtakunnallisella, kuin globaalillakin tasolla.

Hyvät kuulijat. Päätän vappupuheeni toivomukseen. Tämä toivomus koskee viimevuosina vappumarssimme teemana ollutta hyväntekeväisyyshaastetta.

Koska SAK ei nyt ole voinut järjestää vappumarssia ja siten toteuttaa vappumarssista tullutta hyväntekeväisyyslahjoitusta viimevuoden tapaan, toivoo SAK Kokkolan seudun paikallisjärjestö, että jokainen viimevuonna haasteen vastaanottanut taho, tekisi kuitenkin vastaavanlaisen hyväntekeväisyyslahjoituksen itse valitsemalleen taholle, itse valitsemallaan summalla, mutta kuitenkin vähintään samalla summalla kuin viime vuonnakin, eli sadalla eurolla. Me olemme vahvoja ja me voimme tehdä sen lahjoituksen tänäkin vuonna, eli auttaa heikompiamme.

Toivotan suurta viisautta päättäjille ja virkamiehille, sekä tietenkin hyvää vappua kaikille, niin SAK Kokkolan seudun paikallisjärjestön hallituksen, ja Pohjanmaan aluetoimikunnan, kuin itsenikin puolesta.

Vappu on parhaimmillaan mielentila, jonka ymmärtää paremmin kun muistaa, että kaikesta huolimatta aurinko paistaa aina jossain.

petripartanen

Päätoiminen pääluottamusmies, Teollisuusliiton valtuuston jäsen, SAK Kokkolan seudun paikallisjärjestön ja Pohjanmaan aluetoimikunnan puheenjohtaja, Kokkolan kaupungingvaltuutettu, bloggaaja ja somettaja, Isä. Kiinnostuksen aiheet: palkansaajien oikeudet eli ihmisoikeudet, turvallisuuspolitiikka, maailmanpolitiikka, valtakunnanpolitiikka, lait ja sopimukset em. asioiden ympärillä, sekä kirjoittaminen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu