Yksintyöskentelijöitä voidaan auttaa!

Yksintyöskentelystä Kokkolalehdissä 8.1. ja 15.1. kirjoittaneet – minulla on teille hyviä uutisia, jos vain valtakunnan tasolla poliittista päätöksentekohalua löytyy riittävästi.

Olette aiheesta huolissanne yksintyöskentelyn potentiaalisista vaaratekijöistä, jotka varmasti painavat yksin työskentelevän työntekijänkin mieltä. Tämä luo työelämään ylimääräisiä psykologisia stressitekijöitä. Työturvallisuuslain 29§ yksintyöskentelyä koskien velvoittaa työnantajaa jo nyt huolehtimaan siitä, että yksintyöskentelystä aiheutuvat haitat ja vaarat vältetään tai ne ovat mahdollisimman vähäisiä, sekä annettava mahdollisuus avun hälyttämiseen. Valitettavasti on varsin yleistä, että työturvallisuuslain pykälien rikkomisesta ei seuraa työnantajille viranomaisten taholta muuta kuin huomautuksia, eikä aina edes niitäkään. Tämän lisäksi henkistä väkivaltaa työelämässä tai missään muuallakaan on vaikea todistaa.

Kansainvälinen kolmikantainen työjärjestö (ILO) solmi 2019 uuden sopimuksen häirinnän ja väkivallan poistamisesta työelämässä. Tämä ILOn sopimus sitoo kuitenkin vain niitä maita, jotka sopimuksen lupautuvat ratifioimaan, eli viemään omaan lainsäädäntöönsä. Suomessa tämä tarkoittaisi todennäköisesti ainakin työturvallisuuslain ja rikoslain avaamista uudelleen tarkasteluun, koska mm. kaikenlainen häirintä työelämässä olisi entistä enemmän myös ihmisoikeusrikos, jonka rikkomisesta tulevien tuomioiden ja sakkojen tulisi olla luonnollisesti nykyistä tasoa suurempia.

Tämän ILOn sopimuksen ratifioinnilla on kuitenkin vastustajansa, ja Suomessa vaikutusvaltaisin sellainen on elinkeinoelämän keskusliitto, EK, joka halusi muiden Pohjoismaisten työnantajaliittojen tuella vesittää koko sopimuksen tulkinnan. Kirjoitin aiheesta 29.8.2019, koska EKn vastustus koskettaa erityisesti naisvaltaisten alojen työturvallisuuden parantamista. EK onkin perustellut vastustustaan sillä, että sopimuksen ratifioiminen toisi heidän näkökulmastaan työnantajille lisää korvausvastuita. Nämä perustelut jo pelkästään todistavat sen, ettei työelämä Suomessa ole häirintävapaata, ja että työnantajat tietävät sen itsekin.

Suomessa kansainvälisten sopimusten allekirjoittamisesta, sekä kansallisesta lainsäädännöstä päättää eduskunta. Kun maassa oli vuosina 2015-19 oikeistovetoinen hallitus, johti se työelämää koskevan lainsäädännön heikentämiseen, sekä työelämästä perittävän verotuksen kasvamiseen työntekijöiden osalta. Toivottavasti nykyiseltä vasemmistovetoiselta hallitukselta ei mene koko nelivuotiskautta näiden virheiden korjaamiseen ja aikaa jäisi myös uuden tekemiseen. SAK onkin jo vaatinut Suomea pikimmiten ratifioimaan ILOn häirinnän ja väkivallan poistamista koskeva sopimus.

SAK
Petri Partanen

petripartanen

Päätoiminen pääluottamusmies, Teollisuusliiton valtuuston jäsen, SAK Kokkolan seudun paikallisjärjestön ja Pohjanmaan aluetoimikunnan puheenjohtaja, Kokkolan kaupungingvaltuutettu, bloggaaja ja somettaja, Isä. Kiinnostuksen aiheet: palkansaajien oikeudet eli ihmisoikeudet, turvallisuuspolitiikka, maailmanpolitiikka, valtakunnanpolitiikka, lait ja sopimukset em. asioiden ympärillä, sekä kirjoittaminen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu