Valinnanvapautta tasapäistämisen sijaan

Kaupunginvaltuutettu Johanna Loukaskorpi (sd) otti kantaa (AL 11.2.) ”koulushoppailua” sekä vanhempien ja oppilaiden valinnanvapautta vastaan. Hänen tulkintansa tasa-arvosta on, että oppilaiden tulee hakeutua kouluun sen mukaan, mikä oppilaitos sijaitsee lähimpänä, eikä kiinnostustensa perusteella.

Tasa-arvo ei tarkoita kaikkien pakottamista samaan muottiin. Tasa-arvoa on se, että kaikille tarjotaan mahdollisuus valita koulu omien vahvuuksiensa perusteella. On absurdia puhua ”eliitin kouluista”: Suomessa ei ole käytössä lukukausimaksuja, ja peruskoulussa oppimateriaalitkin ovat oppilaille maksuttomia.

Painotuksia voidaan toki tarjota myös lähiökoulujen opetussuunnitelmissa. On mielestäni luontevaa, että painotettua opetusta järjestetään nimenomaan keskustan kouluissa, joihin on kohtuullinen matka kaikkialta kaupungista. Kun oletus on, että kutakin painotusta on tarjolla yhdessä koulussa kaupungissamme, onko järkevää järjestää opetus kaupunkimme laidalla sijaitsevassa koulussa?

Mikäli kouluvalintaa oman asuinalueen ulkopuolelta vaikeutetaan huomattavasti, saattaa tämä johtaa siihen, että vanhemmat valikoivat perheen asuinpaikan sen perusteella, miltä alueelta pääsee parhaimpaan kouluun. Tämä jos mikä johtaa asuinalueiden eriytymiseen. Näin on käynyt esimerkiksi Yhdysvalloissa, jossa koulupiiri (school district) ohjaa perheiden asuinpaikkavalintoja.

Valmius käydä lähikoulun sijaan pidemmän matkan päässä sijaitsevaa koulua painotuksen takia on osoitus oppilaan motivaatiosta—kukapa turhan takia tekisi pidemmän koulumatkan viitenä päivänä viikossa. Oppilaiden kuunteleminen on ylipäätään keskeistä tässä asiassa. Onkohan valtuutettu Loukaskorpi kysynyt oppilailta, mitä mieltä he ovat valinnanvapauden riistämisestä?

Valinnanvapauden kaventaminen istuu hyvin sosiaalidemokraattiseen tasapäistämisideologiaan, jossa tavoitteena on opetuksen laadun ja oppimistulosten parantamisen sijasta erojen minimointi. On erittäin ylimielistä ajatella, että yhteiskunta tietäisi perheitä paremmin, mikä koulu on paras valinta kullekin lapselle. Olen hyvin kiitollinen siitä, että sain käydä yläasteeni Tampereen klassillisessa koulussa (joka ei ollut lähikouluni) latinapainotteisella luokalla. Onneksi sosiaalidemokraatit eivät riistäneet minulta ja koulutovereiltani tätä mahdollisuutta. Yhteiskuntamme tarvitsee tasapäistämisen ja pakottamisen sijaan mahdollisuuksien tasa-arvoa ja valinnanvapautta. Antakaamme kaikkien kukkien kukkia!

Petri Rajala

kauppatieteiden ylioppilas, varavaltuutettu (kok), osaamis- ja elinkeinolautakunnan jäsen

Tämä kirjoitus on julkaistu Aamulehdessä maanantaina 16. helmikuuta 2015. Yllä se on siinä muodossa, jossa sen lähetin Aamulehteen.