Kyllä järkevälle kaupunkikehitykselle, ei fillarikommunismille

Kaupunkimme kehittyy kovaa vauhtia. Rohkeilla investoinneilla Tampere on kerta toisensa jälkeen osoittanut olevansa kiistaton edelläkävijä Suomen kaupunkien joukossa. Seuraava suuri päätös koskee modernia kaupunkiraitiotietä, jonka käsittely jätettiin pöydälle valtuuston viime kokouksessa.

Ratikan vaikutus kaupunkikuvaan ja imagoon on valtava. Hyvin toteutettuna se on mukava ja kätevä liikenneväline, minkä huomasin viettäessäni viime syksyn opiskelemassa Ranskan Montpellier’ssa, jossa kuljin kaikki matkani jalkaisin tai raiteilla. Ratikka on tosin myös erittäin kallis, ja kustannusarvioon tullut 33 miljoonan euron lisäys on pöyristyttävä. Toteutussuunnitelma on myös varsin optimistinen arvioidessaan keskustasta länteen vievän osuuden maksavan vain 44 miljoonaa euroa. Jos ratikka lopulta päätetään rakentaa, on ensiarvoisen tärkeää huolehtia, että länteen vievän osuuden toteutus pysyy aikataulussa.

Kalervo Kummolan syyskuussa ehdottama ratikkareitin uudelleenlinjaus on erinomainen idea. Kalevantietä ja Hatanpään valtatietä pitkin Hämeensillalle kulkeva linja tavoittaisi suuremman määrän työpaikkoja ja palvelisi erityisesti Tampereen yliopistoa, keskusareenaa, Tampere-taloa ja suuria toimistotaloja, joiden kaikkien hyvä saavutettavuus on tärkeää kaupunkimme vetovoimalle. Koskaan ei ole liian myöhäistä uudelleentarkastella aiempia suunnitelmia ja korvata niitä paremmilla. Olemme tuleville sukupolville velkaa sen, että ratikan linjaus, jota ei hevin muutella, on kaikista vaihtoehdoista paras mahdollinen.

Epäonnistuneille Hämeenkadun itäpään väliaikaisille yksityisautottomuus- ja elävöittämiskokeiluille ei tule antaa jatkoaikaa, vaan haudata ne heti niiden umpeutuessa vuodenvaihteessa. Kokeiluihin ei olisi edes pitänyt hätiköiden ryhtyä, ennen kuin keskustaan erittäin paljon vaikuttavaa ratikkapäätöstä on tehty. Vähäisetkin kesäiset elävyyden rippeet katoavat pitkän talvikauden pimeydessä ja kylmyydessä. Vaikka punavihreiden ideologinen yksityisautoiluvastaisuus muuta uskotteleekin, kaupungissamme on tilaa kaikille liikennemuodoille, eivätkä yksityisautoilu ja joukkoliikenne ole toistensa vihollisia. Olen autoillut kotikaupunkini lisäksi myös Manhattanilla, Lyonissa ja Miamissa, joissa autot sopivat oikein hyvin keskustamiljööseen, eikä 30 kilometrin yleisrajoitushullutuksesta ole tietoakaan. Hämeenkadun muuttaminen täysin kävelykaduksi sen sijaan olisi ainakin teoriassa harkinnanarvoinen ajatus, joskin hieman hankala toteuttaa keskustan kapealla kannaksella, jolla on vähäinen määrä kulkuväyliä idästä länteen. Yksi toteuttamisvaihtoehto tähän olisi rakentaa keskustan alittava tunneli.

Tampere on ennakkoluulottomilla kehityshankkeilla lunastanut asemansa Pohjoismaiden johtotähtenä. Uudistushankkeista päätettäessä on keskeistä huomioida nuoret, joiden elämään tänään tehtävät ratkaisut vaikuttavat vielä yli puolen vuosisadan kuluttua. Samalla on tärkeää huolehtia kuntatalouden kestävyydestä. Katse rohkeasti taivaanrantaan, käsi vastuullisesti kukkarolle!