Alas virkamiesvalta — pormestarimalli palauttaa vallan poliitikoille

Tampere on maamme kunnista ensimmäinen, joka otti uudistuneen kuntalain mahdollistaman pormestarimallin käyttöön. Kaupunkiamme on johtanut pormestari vuoden 2007 alusta alkaen, ja paikka on ollut koko ajan kokoomuksella. Keskeisin ero pormestarin ja kunnanjohtajan välillä on, että pormestari on luottamushenkilö, kunnanjohtaja puolestaan virkamies.

On tärkeää, että kunnallispolitiikkaa johtaa vaalituloksen pohjalta valittu avoimen poliittinen henkilö. Prosessi toimii vastaavanlaisesti kuin eduskuntavaalien jälkeen hallitusta muodostettaessa: vaaleissa suurimmaksi nousseen puolueen ehdokas aloittaa neuvottelut, joiden päämääränä on muodostaa enemmistökoalitio hallitsemaan kaupunkia vaalikauden ajaksi. Kansalaiset päättävät, mille puolueelle antavat mandaatin koalition muodostamiseen, joten demokratia toteutuu paremmin kuin kunnanjohtajamallissa.

Pormestarimalli myötävaikuttaa hallitus–oppositio-asetelman syntymiseen: esimerkiksi Tamperetta johtaa tällä hetkellä neljän valtuustoryhmän muodostama koalitio, ja kunkin näiden neljän valtuustoryhmän puheenjohtaja toimii apulaispormestarina. Kaupunginhallituksessa on kuitenkin myös oppositioryhmien edustajia. 

Enemmistökoalition muodostamisen yhteydessä laadittava pormestariohjelma antaa selkeät suuntaviivat kunnan kehittämiseen. Tämä helpottaa tärkeiden päätösten aikaansaamista, kun jokaisesta kysymyksestä ei tarvitse vääntää ja pelata erikseen. Pormestarikoalitioon kuuluvat puolueet kantavat myös poliittisen vastuun vaalikauden aikaansaannoksista: jos kuntalaiset ovat tyytymättömiä, he voivat seuraavissa vaaleissa äänestää eri puolueet valtaan.

Pormestari toimii samanaikaisesti sekä kunnanhallituksen puheenjohtajana että kunnanjohtajana, joten hänellä on keskeinen rooli kunnanhallituksen toiminnassa. Pormestarimalli mahdollistaa poliittisen ohjauksen tuomisen entistä paremmin mukaan asioiden valmisteluun ja tekee myös poliittisesta vallankäytöstä avoimempaa; käytännössä kunnanjohtajat on useimmiten valittu ainakin osittain poliittisin perustein ja puolueiden välisen suhmuroinnin kautta, kun taas pormestarikoalitiota ryhdytään rakentamaan kansanvaalin tuloksen pohjalta.

Pormestari voidaan erottaa valtuuston päätöksellä välittömästi, joten hänen tulee nauttia valtuuston enemmistön luottamusta. Kuntalaki ei mahdollista pormestarin valitsemista suoralla kansanvaalilla, sillä lain mukaan pormestarin valitsee valtuusto. Neuvoa-antavaa kansanäänestystä sen sijaan ei ole kielletty, ja saattaa olla, että suorakin kansanvaali mahdollistetaan tulevaisuudessa. Tämä lisäisi kuntalaisten suoria vaikutusmahdollisuuksia, mutta saattaisi myös luoda hankalia tilanteita, sillä pormestarin olisi vaikea toimia ilman valtuuston enemmistön luottamusta.

Pormestarimallia on toisinaan kritisoitu siitä, että se turhaan jakaa luottamushenkilöt ja valtuustoryhmät hallitukseen ja oppositioon. Tämä pitää jossain määrin paikkansa, mutta mikään ei kuitenkaan estä oppositioryhmien ottamista mukaan päätöksentekoon. Pormestariohjelman ei myöskään tarvitse kattaa aivan jokaista vaalikauden aikana käsittelyyn tulevaa asiaa, vaan osa voidaan jättää koalition ulkopuolelle erilliskysymyksiksi, kuten Tampereella toimittiin kolmisen vuotta sitten tehtäessä päätöstä hiljattain valmistuneen Suomen pisimmän maantietunnelin rakentamisesta.

Pidän selvänä, että pormestarimalli edistää demokratiaa. Monipuoluejärjestelmämme aiheuttaa malliin kuitenkin saman haasteen kuin koko Suomen hallituksen muodostamiseenkin: kansalainen ei voi vaalipäivänä tietää, millaiselle koalitiolle hänen äänensä lopulta menee. Poliittisesti toisistaan hyvinkin kaukana olevat puolueet saattavat vaaleja seuraavien neuvotteluiden seurauksena päätyä samaan koalitioon, jolloin tuloksena on lehmänkauppoja ja kompromisseja, jotka eivät välttämättä edusta kovin hyvin kyseisten puolueiden vaalilupauksia. Siirtymällä kunnissa Ruotsin kaltaiseen blokkimalliin taattaisiin äänestäjälle nykyistä suurempi kuluttajansuoja.

On tärkeää, että kunnan merkittävin vallankäyttäjä on (vaikkakin epäsuorasti) vaalien kautta valittu luottamushenkilö. Huonoksi osoittautuneesta pormestarista on helpompi hankkiutua eroon kuin kunnanjohtajasta, ja pormestarin toimikausi kestää lähtökohtaisestikin vain yhden vaalikauden ajan. Korkein valta ja ylin johtoasema kuntakonsernissa kuuluu kansan valitsemille poliitikoille, ei virkamiehille. Pormestarimallin käyttöönotto yhä useammassa kunnassa edistäisi edustuksellisen demokratian toteutumista ja tekisi poliittisen vallan käytöstä avoimempaa. Tervetuloa seuraamaan Tampereen esimerkkiä, kaikki Suomen kunnat!