Suomessa tarvitaan ilmapiirin muutosta

Politiikassa puhutaan useimmiten järjestelmämme rakenteiden muutoksista. Niiden merkitystä ei tule vähätellä, mutta on syytä tunnustaa, että taustalla olevat asenteet vaikuttavat yhteiskuntaamme vieläkin perustavanlaatuisemmin. Pienet ja kompromissien laimentamat rakenteiden hienosäädöt eivät riitä, jos halutaan saada aikaan todellisia vaikutuksia.

Suomi on sääntelyn ja kieltojen luvattu maa. Valtaisa säännöskokoelmamme nielee paljon resursseja, joille olisi parempaakin käyttöä. Esimerkiksi rakentamista säädellään erittäin raskaasti ja vieläpä usealla hallinnon tasolla. Ihmisten kannustaminen yritteliäisyyteen ja itsensä toteuttamiseen edellyttää, että kansalaisia ei enää nähdä vain nöyrinä hallintoalamaisina, vaan päinvastoin julkinen hallinto asetetaan sille kuuluvalle kansalaisten nöyrän palvelijan paikalle. Kieltäviä ja rajoittavia säädöksiä tulee laatia vain erittäin painavista syistä, ja niiden tulee olla mahdollisimman yksinkertaisia ja lyhyitä, jotta niitä voi ymmärtää jokainen peruskoulun suorittanut.

Meillä vallitseva asenneilmapiiri kannustaa ihmisiä keskinkertaisuuteen ja joukkoon sulautumiseen. Yhtäältä virheitä tehneitä ja jossakin asiassa epäonnistuneita ihmisiä vähätellään, toisaalta menestyneitä oman alansa huippuja kohtaan tunnetaan suurta kateutta; varsinkin taloudellisesta menestyksestä järjestelmämme rankaisee tuntuvasti. Jos aiomme pärjätä alati kiihtyvän globalisaation maailmassa, emme voi tyytyä keskinkertaisuuteen. Yhteiskuntamme saavuttaa täyden kukoistuksensa vain silloin, kun jokainen yksilö kehittää itseään täyteen potentiaaliinsa. Tarvitaan myös erilaisuuden arvostamista, jotta emme pakota kaikkia samaan muottiin, vaan kannustamme jokaista kehittymään omien taipumustensa ja vahvuuksiensa pohjalta.

Keskuudessamme on levinnyt valitettavan laajalle harhaluulo siitä, että yhteiskunta olisi ensisijaisessa vastuussa yksilöiden elämästä. Tämä asenne konkretisoituu erittäin raskaana holhouksena ja verotuksena. Tällainen kuvitelma on haitallinen ja suorastaan perverssi. Sivistysyhteiskunnassa on tietenkin turvaverkot, jotka auttavat yksilöä vastoinkäymisten kohdatessa. Lähtökohtana pitää kuitenkin olla, että yksilöllä on vapaus ja vastuu omasta elämästään. Hyvässä yhteiskunnassa kansalaiset myös kantavat vastuuta koko yhteisön hyvinvoinnista vapaaehtoisesti kolmannen sektorin ja hyväntekeväisyyden kautta. On siis muistettava, että välittämistä ei voi ulkoistaa ja että hyvää voi tehdä veronmaksun jälkeenkin.   

Suvaitsevaisuudesta puhutaan paljon. Monen käsitys suvaitsevaisuudesta tuntuu kuitenkin olevan varsin pinnallinen ja kapea. Suvaitsevaisuus on pohjimmiltaan jotain paljon syvempää kuin mielipide yksittäisistä poliittisista ja eettisistä kysymyksistä. Kyse on siitä, suommeko yksilöille heille kuuluvan vapauden päättää omista valinnoistaan vai ajattelemmeko elitistisesti, että jonkin muun tahon pitäisi tehdä päätöksiä kansalaisten puolesta. Eri mieltä olevien ja erilaisia valintoja tehneiden vähättely on kaukana suvaitsevaisuudesta.