Terveisiä ja ajankohtaista kunnallispolitiikasta

Nopeasti on aika vierähtänyt, kuntavaaleista on kulunut jo yli puoli vuotta. Tässä kirjoituksessa kerron lyhyesti, miten uusi valtuustokausi on lähtenyt käyntiin.

Vaalit ovat hienoa, mutta myös hektistä aikaa. Lähdin vaaleihin sillä asenteella, että täysillä mennään. Viimeiset viikot olivatkin varsin intensiivistä kampanjointia. Onneksi työ tuotti tulosta: sain 547 ääntä ja tulin valituksi kaupunginvaltuustoon. Kiitos vielä kerran kaikille äänestäjilleni!

Omaan äänimäärääni olen tietenkin tyytyväinen. Se paitsi riitti valituksi tulemiseen, myös ylitti äänikynnyksen selkeästi—valtuustopaikkaan vaadittiin kokoomuksella 367 ääntä, ja alin äänimäärä, jolla pääsi valtuustoon, oli 200 ääntä. Samoin olen tyytyväinen siihen, että kokoomus oli vaaleissa Suomen suurin puolue eli sai eniten ääniä koko maassa. Tampereella sen sijaan hävisimme demareille erittäin niukasti, 103 äänellä (listojen äänimäärät 24 838 vs 24 735). Vakiintuneen käytännön mukaisesti pormestari tulee suurimmasta puolueesta, joten pormestarius siirtyi demareille.

Heti vaalien jälkeen puolueet aloittivat SDP:n johdolla neuvottelut enemmistökoalition muodostamiseksi. Pormestarimalli johtaa usein samantapaiseen hallitus–oppositio-asetelmaan kuin valtakunnanpolitiikassa, sillä pormestarin valinta edellyttää valtuuston enemmistön ja valtuusto voi kesken vaalikaudenkin erottaa pormestarin ja valita tilalle uuden. Jokseenkin kaikki yllättyivät, kun neuvottelujen tuloksena syntyi erittäin laaja koalitio—mukana on 66 valtuutettua, ja valtuustossa on 67 jäsentä.

Puolueet neuvottelivat keskenään myös muista luottamuspaikoista. Apulaispormestareita valittiin kolme, ja nämä paikat jaettiin kolmen suurimman puolueen (kok, sdp, vihr) kesken. Jakoon tulivat kaikki kunnalliset luottamustehtävät (lautakunnat, johtokunnat, kaupunginhallitus), joten jaettavaa oli paljon. Luottamuspaikkojen (kaikkien muiden paitsi kaupunginvaltuuston, joka tietenkin valitaan suoralla kansanvaalilla kuntavaaleissa) jako toteutetaan siten, että ensin paikat jaetaan puolueiden välillä voimasuhteiden perusteella, eli luonnollisesti iso valtuustoryhmä saa enemmän paikkoja kuin pieni. Sen jälkeen puolueet/valtuustoryhmät päättävät itse, ketä henkilöä esittävät mihinkin paikkaan.

Valtuuston jäsenyyden lisäksi minulle kertyi seuraavia luottamustehtäviä: Tampereen Voimia Liikelaitoksen (tuottaa ruokapalveluita kaupungille, muun muassa kouluruokaa) johtokunnan puheenjohtajuus, elinvoima- ja osaamislautakunnan jäsenyys, yhdyskuntalautakunnan varajäsenyys. Lisäksi minut valittiin Pirkanmaan maakuntavaltuustoon. Vaikka maakuntavaltuusto ei tietenkään ole kaupungin luottamustoimi, sen valinta on kuitenkin sidoksissa kuntavaaleihin. Maakuntavaltuutetut valitaan kuntavaalien jälkeen puolueiden ja kuntien voimasuhteet huomioiden, ja heidän tulee olla kotikuntiensa valtuutettuja. Olen tyytyväinen saamiini luottamustehtäviin ja kiitollinen luottamuksesta. Nämä toimielimet tarjoavat hyvän mahdollisuuden vaikuttaa kaupunkilaisten hyväksi.

Henkilövalintojen lisäksi neuvoteltiin myös asiakysymyksistä. Neuvottelujen tuloksena syntyi pormestariohjelma, jonka allekirjoittivat edellä mainitut poliittiset ryhmät eli yhtä vaille kaikki valtuutetut. Osallistuin itsekin pormestariohjelmaneuvotteluihin kokoomuksen edustajana. Laatimamme ohjelma on rohkea linjapaperi, jonka pohjalta on hyvä lähteä kehittämään Tamperetta. Erityisen tyytyväinen olen siihen, että ohjelman ykkösasia on työn ja yrittäjyyden edistäminen, ja ohjelma pyrkii kaupunkimme kunnianhimoiseen kehittämiseen Suomen toisena metropolina. Kyseessä on kuitenkin valtuustoryhmien välinen kompromissi, joten ohjelma olisi tietenkin erilainen, jos olisin saanut kirjoittaa sen täysin itse. Mielestäni kompromissi on varsin hyvä, ja lähes kaikkia siinä mainittuja asioita kannatan itsekin.

Muutamia poimintoja ohjelmasta:

• työllisyydenhoidon palvelut yhdeltä luukulta (kuntakokeilu)
• Tampere on jatkossakin Suomen opiskelijaystävällisin kaupunki
• selvitetään Tammerkosken alueen mahdollisuuksia päästä Unescon maailmanperintökohteeksi
• Tampere-Pirkkalan kehittäminen kansalliseksi varakentäksi
• kaupunkipyörien toteuttaminen osaksi joukkoliikennejärjestelmää
• ydinkeskustan oltava saavutettavissa sujuvasti kaikilla kulkumuodoilla
• merkittävien kaupunkikehityshankkeiden (mm. Kansi ja Areena) toteuttaminen
• rakennuslupien käsittelyn nopeuttaminen (tavoitteena keskimäärin 1 kk käsittelyaika) ja valvonnan sujuvoittaminen
• omakotitonttien saatavuudesta huolehditaan
• Poikkeuslupamenettelyä joustavoitetaan pienimuotoisessa täydennysrakentamisessa
• harrastusmahdollisuuksien edistäminen ja kaupungin omistamien harrastuspaikkojen hintatason kohtuullisuus
• palveluissa painotetaan ennaltaehkäisevyyttä, ja nuorten mielenterveyspalveluiden saatavuutta nopeutetaan
• käyttötalousmenojen kasvua hillitään
• ei veronkorotuksia ainakaan ennen vuotta 2020
• selvitetään tarve poliittisen ohjauksen vahvistamiselle digitalisaation ja liikennesuunnittelun osalta
• kaupunki tuottaa palveluja monituottajamallilla ja jatkaa sen kehittämistä yhteistyössä yritysten ja kolmannen sektorin kanssa

Henkilövalintojen ja pormestariohjelman vahvistamisen jälkeen alkoikin pian jo kunnallispolitiikan kesätauko. Elokuussa palattiin takaisin normaaliin päiväjärjestykseen. Syksyn aikana on tähän mennessä muun muassa päätetty yhtiöittää Tampereen Tilakeskus, joka tuottaa kaupungille tilapalveluja. Sama lienee edessä myös Voimialle, jonka johtokunnan puheenjohtaja olen. Valtuusto on myös päättänyt Hatanpään sairaalan ja Tampereen yliopistollisen sairaalan yhdistymisestä.

Käsittääkseni liikenne on viime aikoina aiheuttanut eniten keskustelua (tai ainakin äänekkäintä keskustelua) tamperelaisten keskuudessa. Ratikasta ja muista rakennustöistä aiheutuu tilapäistä haittaa liikenteelle. Rakentaminen on kukoistavan ja kasvavan kaupungin merkki. Jos missään ei rakennettaisi mitään, Tampere taantuisi. On kuitenkin pidettävä huolta, että rakentamisaikaiset haitat minimoidaan ja liikenteen sujuvuus varmistetaan. Liikenne sujuu tälläkin hetkellä monessa paikassa hyvin, rantaväylän tunnelissa suorastaan erinomaisesti. Keskustassa olisi kuitenkin parantamisen varaa. Esimerkiksi Ratapihankadun tukkoisuudelle ja vaarallisuudelle on tehtävä jotain. Kadun saisi turvallisemmaksi ja sujuvammaksi, jos vanha tavara-asema ja Morkun talo purettaisiin. Kirjoitinkin aiheesta hiljattain Aamulehteen. Aihe on varsin jakava, joten siitä ei välttämättä tule yksimielistä päätöstä.

Monista asioista vallitsee yksimielisyys, ja käytännössä koko valtuusto on sitoutunut pormestariohjelmaan. On muistettava, että ohjelma ei kuitenkaan ole kaikenkattava. Ratapihankadun lisäksi esille noussevat Näsinkallion eritasoliittymä ja Kunkun parkki sekä Eteläpuisto (josta toki mainitaan pormestariohjelmassa, mutta ei yksityiskohtaisesti). Joka syksy käydään myös keskustelu ja tehdään päätös seuraavan vuoden talousarviosta. Taloustilanne on haastava, vaikka lainamäärämme onkin suurten kaupunkien pienimpiä. Menojen kasvua pitää hillitä, erityisenä haasteena on ollut sote (joka tosin maakuntauudistuksen myötä siirtyy lähivuosina Pirkanmaan maakunnalle). Onneksi puolueet ovat pormestariohjelmassa kieltäytyneet veronkorotusten käytöstä lähivuosina. Kaupunkikehityksen osalta mainittakoon vielä, että täysin uuden kaupunginosan rakentaminen Tampereen ja Kangasalan rajalle (ulottuen molempien kuntien alueille) edistyy.

Kuntalaki velvoittaa jokaisen kunnan laatimaan kuntastrategian. Tampereen uusi kaupunkistrategia on parhaillaan valmistelussa. Teen kaikkeni vaikuttaakseni sen puolesta, että strategia on riittävän kunnianhimoinen kehittämään Tamperetta kukoistavana Suomen toisena metropolina. Tavoitteena on, että uusi kaupunkistrategia saataisiin laadittua ja hyväksyttyä tämän vuoden loppuun mennessä.

Tässä lyhykäisyydessään kunnallispoliittinen tilanne. Jos kirjoittaisin yksityiskohtaisen selostuksen kaikista ajankohtaisista asioista, laajuus olisi blogitekstin sijaan kokonainen kirja. Talousarvio vuodelle 2018 on parhaillaan valmistelussa. Valtuusto päättää talousarviosta marraskuussa. Olen muuten jättänyt tähän mennessä kaksi valtuustoaloitetta, palvelualoitteen käyttöönotosta sekä liikuntapaikoista. Molemmat aloitteet löytyvät tästä blogistani. Aloitteiden käsittelyprosessi on valitettavan hidas. Virkamiehet perehtyvät asiaan ja laativat vastauksen, joka käsitellään kaupunginhallituksessa (sekä tarvittaessa myös aihepiiriä käsittelevässä lautakunnassa). Vasta tämän jälkeen jätetyt aloitteet päätyvät valtuuston käsittelyyn. Aikaa voi kulua jopa yli vuosi, joten aivan lähiaikoina nuo aloitteeni eivät valitettavasti päädy valtuuston käsittelyyn. Tässäkin prosessissa olisi sujuvoittamisen varaa.