Edessä kaikkien aikojen metsäsavotta, mutta hallitukselta puuttuu työnjohto ja suunnitelma

Kuntavaalien alla on keskusteltu ilahduttavan paljon EU:n metsäpolitiikan tulevaisuudesta. Vaikka metsäpolitiikka itsessään ei kuulu EU:n toimivaltaan vaan on jäsenvaltioiden kompetenssia, on metsäpolitiikka noussut viime vuosina EU:n päätöksentekolistalla korkealle. EU:n ilmasto- ja energiapolitiikka ja siitä seuraavat hiilinielutavoitteet- ja laskelmat sekä erilaiset uusiutuvan energian, kestävän rahoituksen sekä biomassan tavoitteet vaikuttavat myös suomalaisiin metsiin, ja ilmastonmuutoksen torjunta onkin tuonut metsät EU:n lainsäädäntöpöydälle ikään kuin sivuoven kautta.

Kun metsäpolitiikkaa ohjataan lukuisten eri sektorilainsäädäntöjen kautta, on EU:n metsiä ja niiden hoitoa koskevasta toimintapoliittisesta ympäristöstä on tullut monimutkainen, hajanainen, ja sisäisesti ristiriitainen. Olemme Euroopan parlamentissa peräänkuuluttaneet johdonmukaisuuden parantamista esimerkiksi neuvottelemallani EU:n metsästrategialla, joka määrittäisi unionin metsäpoliittisen linjan yleiskuvan ja huomioisi ympäristön ohella myös yhteiskunnalliset sekä taloudelliset näkökulmat.

Tässä kehityksessä Suomen ei pidä heittäytyä ajopuuksi. Toisaalta Suomi ei pysty myöskään pysäyttämään liikkuvaa junaa: paineet suurista jäsenmaista ja ilmastopolitiikan tavoitteista ovat liian isot. Suomi pystyy kuitenkin osaamisellaan vaikuttamaan siihen, mihin suuntaan unionin metsäpoliittisia toimia kehitetään, ja miten niihin sopeudutaan.

Suomalaisella metsäpolitiikalla olisi metsänhoidon pioneerina merkittävästi annettavaa EU-tason metsäpoliittista toimintaa valmisteltaessa. Tämä huomio on tehty jo jäsenyyden alkuajoilla 1990-luvulla. Tänä päivänä julkisuudessa käytävä keskustelu tuntuu silti paikoin siltä, kuinka Suomi olisi yllätetty EU:n päivittyvien ilmastotavoitteiden metsäpoliittisista vaatimuksista. Sopiikin kysyä, onko Suomi nukkunut Ruususen unta ja hukannut viimeisen 20 vuoden mahdollisuudet kertoa ja vakuuttaa muut EU-maat pohjoisen puuntuotantovyöhykkeen metsäpoliittisista tavoista?

Keskeinen periaatteellinen kysymys on määritellä, toteutetaanko metsäpolitiikkaa kannustimilla vai kielloilla ja rangaistuksilla. Suomen metsäpolitiikan pitkä linja on tukenut yksityisomistusta, jossa puun saatavuus on pyritty turvaamaan taloudellisilla kannusteilla. Nyt painopiste näyttää kallistuvan uudelleen viime vuosisadan alun tsaarinaikaiseen menettelytapaan, jossa metsäpoliittinen linja oli rankaisevaa ja ylhäältä alaspäin sääntelevää, mitä saa ja mitä ei saa tehdä.

Metsäteollisuus ja metsätalous koko arvoketju huomioiden on Suomelle erittäin tärkeä teollisuudenala. Metsäteollisuuden tuotannon bruttoarvo oli vuonna 2018 yli 23 miljardia euroa, ja se kattaa viidenneksen Suomen tavaraviennistä. Tästä vasten peilaten on ollut erikoista seurata hallituksen kohtuullisen epäselvää metsäpoliittista vääntöä EU:n suuntaan.

Sdp:n puheenjohtaja, pääministeri Sanna Marin ajoi Ruotsin pääministeri Löfvenin kanssa Suomen ja Ruotsin kaltaisille metsämaille mielestäni oikein järkevää linjaa EU:n taksonomia-asetukseen. Taksonomian tulisi laskea pohjoismainen metsänhoitomalli kestäväksi, jotta se pääsisi kestävän rahoituksen piiriin. Metsänhoitosuunnitelmille ei tulisi asettaa järjettömän yksityiskohtaisia säännöksiä. Samalla biotalous tulee huomioida laajalla aikaperspektiivillä siten, että sen potentiaali fossiilisten raaka-aineiden korvaamisessa tunnustetaan muutenkin kuin vain siirtymävaiheen ratkaisuna.

Tulevissa uudistuksissa, kuten hiilinielulaskelmia määrittävässä LULUCF-lainsäädännössä, on keskeistä painottaa Suomen hiilinielujen olevan nimenomaan Suomen hiilinieluja. Niitä ei voida laskennallisilla kikkailuilla luovuttaa muille EU-maille kompensoimaan muita päästöjä.

Ruotsalaisen Dagens Nyheterin julkaistua Löfvenin ja Marinin kirjeen, alkoi sosiaalisessa mediassa äläkkä. Vihreiden mukaan tämä olikin hallituksen metsälinjauksia vastaan, ja pääministeri oli vähintään esittänyt asian toisin eduskunnalle. Hallituksen sisäinen hännänveto oli esillä eurooppalaisessa mediassa jo aiemmin keväällä, kun valtiovarainministeri Matti Vanhanen esitti Suomen kantana komissiolle, että EU:n kestävän rahoituksen kriteerejä on korjattava metsätalouden ja bioenergian osalta. Samaan aikaan kansainvälisessä EU-mediassa ympäristöministeri Krista Mikkonen vaati EU:lta tiukempia kriteereitä metsille.

Todellisuudessa näkökulmat voidaan sovittaa yhteen kestävällä metsänhoidolla. Metsäteollisuus ei ole ympäristön vihollinen, vaan pikemminkin ratkaisijan roolissa. Kun huomioidaan myös metsätalouden tuotteiden suuri potentiaali niin sanotussa substituutiovaikutuksessa, eli fossiilisten raaka-aineiden korvaamisessa, on metsätalous todellakin ympäristöystävällistä ja myös ihmisystävällistä, sillä se tuo leivän monen suomalaisen pöytään.

Puheet Suomen hiilinielujen romahtamisesta ovat myös puppua. Metsävarat ovat kasvaneet Suomessa jo 50 vuotta putkeen. Tämä näkyy myös tilastoissa. Puun määrä Suomen metsissä on lisääntynyt 50 vuodessa noin 70 prosenttia. 1960-luvun lopussa metsissä oli puuta noin 1,5 miljardia kuutiometriä. Nykyään puuta on noin 2,5 miljardia kuutiometriä. Puun määrä Suomen metsissä on siis lisääntynyt noin miljardilla kuutiometrillä puolessa vuosisadassa. Tämä kaikki samaan aikaan, kun metsäteollisuus on takonut meille hyvinvointia.

Samalla myös puuston hiilivarasto kasvaa, vaikka yleinen mielikuva olisi toinen. Puuston hiilivarasto voi jatkaa voimakasta kasvua myös lähitulevaisuudessa oikea-aikaisen ja monipuolisen metsänhoidon ansiosta.

Lähde: Luonnonvarakeskuksen Metsäteollisuus ry:lle laatima skenaario, LUKE 2020.

Annan kaiken tukeni pääministerin kirjelmöinnille ja Suomen metsätalouden edellytysten turvaamiselle EU:n päätöksenteossa. Silti ei voi olla pohtimatta, olisiko Suomen kanta voimakkaampi, jos hallitus ajaisi yhtenäisessä rintamassa Suomen etua komission suuntaan? Eurooppalaisella metsätyömaalla on vielä melkoisesti raivattavaa edessä, ja puhun nyt ennemmin tukki- kuin risusavotasta. Ristiriitaisilla viesteillä eri ministereiltä voidaan saada aikaan suurta harmia, mikäli näyttää siltä, että Suomen kanta ei olekaan yhtenäinen.

+15
petrisarvamaa
Kokoomus Helsinki

Europarlamentaarikko vuodesta 2012.
Euroopan parlamentin maa- ja metsätalousvaliokunnan jäsen, parlamentin suurimman ryhmän EPP:n varapuheenjohtaja talousarvion valvontavaliokunnassa sekä budjetti- ja rakennerahastotyöryhmän varapuheenjohtaja. EU-Yhdysvallat- sekä EU-Venäjä valtuuskunnissa.
CNN 1989. YLE:n TV-uuutisten ulkomaantoimituksen päällikkö 1997-2002. Washingtonin pääkirjeenvaihtaja 2002-2006. A-studion journalistinen vetovastuu 2007-2009. Vuoden 2019 Eurovaaleissa 64 560 ääntä.
petri.sarvamaa@europarl.europa.eu
http://www.petrisarvamaa.eu

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu