Komissio suuntaa kohti vahvempaa unionia, mutta pysyvätkö jäsenmaat perässä?

Viime keskiviikkona parlamentin täysistunnossa komission puheenjohtaja, Ursula Von der Leyen, piti ensimmäisen Unionin tila -puheensa. Puheen tarkoituksena oli reflektoida mennyttä ja visioida tulevaa. Keväällä unioni jäi monien mielestä koronatoimissaan kalkkiviivoille, kun jäsenmaat kiirehtivät toteuttamaan omia rajoituksiaan. On kuitenkin syytä muistaa, että EU toimii niillä valtuuksilla, mitä jäsenmaat ovat sille antaneet. Esimerkiksi terveyspolitiikka on pitkälti kansallisissa käsissä.

Komissiolla tulee pitämään kiirettä, mikäli puoletkaan Von der Leyenin esittelemistä tulevaisuuden visioista toteutuu. Tulevia (terveys)kriisejä ajatellen olisi tärkeä kiinnittää huomiota siihen, miten EU saadaan toimimaan yhtenä rintamana: koordinoidummin ja nopeammin. Ei ole kenenkään edun mukaista, että jäsenvaltiot kamppailevat keskenään suojavälineistä tai sairaalatarvikkeista. Nähtäväksi jää, kykeneekö komission hahmottelema ”eurooppalainen terveysunioni” vastaamaan tulevaisuuden haasteisiin nykyistä nopeammin. Vahvemman terveyskompetenssin luominen unionille edellyttää jäsenmaiden yksimielisyyttä, mistä ei luonnollisesti ole takeita.

Von der Leyen nosti ilokseni esille sisämarkkinoiden tärkeyden Euroopan valtioille. Tästä on helppo olla samaa mieltä. Sisämarkkinat ovat liian pitkään jääneet unohduksiin EU:n politiikka-agendalla, ja on korkea aika panostaa niiden toimivuuteen. Sisämarkkinat ovat unionin toimivimpia osia, ja ovat mahdollistaneet rajattoman kaupankäynnin ja sen tuoman vaurauden maanosaamme. Sisämarkkinoiden elvyttämiseksi kevään ja kesän rajasulkujen jälkeen komissio on luvannut tuoda pöytään uuden Schengen-strategian, minkä toivotaan tuovan selkeyttä jäsenmaiden väliseen rajapolitiikkaan. Pandemian aikana rajakontrollien koordinaatio on ollut epäselvää ja säädökset vaihtuneet tiuhaan. Selkeää linjaa unionin tasolla ei ole löydetty. Kriisistä huolimatta vapaa liikkuvuus on turvattava talouden ja ihmisten kannalta niin hyvin kuin mahdollista. Toivon jäsenmaiden löytävän tässä tärkeässä asiassa yhteisen sävelen.

Digitalisaatiosta puhuttaessa on otettava nykyistä paremmin huomioon syrjäseuduilta löytyvä potentiaali. Toimivat etäyhteydet luovat parempia edellytyksiä esimerkiksi yrityksille toimia tehokkaasti sijainnistaan riippumatta. Tässä EU:n tavoitteena onkin saada 100% maaseudusta nopean verkon piiriin vuoteen 2025 mennessä. Ilmastonmuutoksen osalta emme voi unohtaa kaasua, vetyä ja ydinvoimaa, jotka vähä- ja nollapäästöisinä energiamuotoina ovat EU:n ainoa keino päästä kunnianhimoisiin päästövähennystavoitteisiinsa, joita pyritään jälleen kiristämään. Von der Leyenin puheessa oli etenkin suomalaisille pieni toivonpilkahdus, sillä etenkin puurakentamisen ja biotalouden rooli nostettiin ääneen esille. Suomalainen metsäteollisuus pystyy löytämään puhtaita ratkaisuja fossiilisten polttoaineiden korvaamiseen, mikä myös luo työpaikkoja kotimaahan.

Tärkeä viesti Von der Leyenin puheessa oli EU:n budjetin ja elpymisrahaston kytkeminen selkeästi oikeusvaltioperiaatteeseen. Ei ole hyväksyttävää, että rahaa jaetaan sokeasti jäsenvaltioihin, joissa demokratiaa, vapautta ja muita arvojamme ei kunnioiteta. EU:lla tulee olla mahdollisuus laittaa rahahanat kiinni. Näin huolehdimme parhaiten siitä, että veronmaksajien varat eivät päädy korruptioon ja oligarkkien käsiin. Toimin parlamentin pääneuvottelijana juuri tässä kyseisessä lainsäädännössä, ja aion syksyn mittaan pitää tästä lupauksesta kiinni.

Positiivisena uutisena Von der Leyenin mukaan Dublin-sopimus päätyy vihdoinkin uudelleenarvioitavaksi – nykyinen järjestelmä on ollut puutteellinen ja aiheuttanut sekaannusta jäsenmaiden kesken turvapaikkapolitiikassa. Esitystä uudeksi eurooppalaiseksi turvapaikkapolitiikaksi luvattiin jo ensi viikolle. Kuten von Der Leyen totesi puheessaan: maahanmuutto on aina ollut osa Eurooppaa ja tulee aina olemaan. Tämän vuoksi meidän täytyy varmistaa, että käytössämme on tarvittavat työkalut tulevien pakolaiskriisien hallitsemiseksi ja toisaalta työperäisen maahanmuuton ja ammattitaitoisen työvoiman houkuttelemiseksi. Hyviä elementtejä voisi ottaa vaikkapa kanadalaisesta pistejärjestelmästä.

Viimeisimpänä mutta ei vähäisempänä nostan esille huomion ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan liittyen. Komissio on luvannut tuoda lainsäädäntöesityksen niin sanotusta ”Magnitsky-laista”, jonka nimi viittaa Yhdysvaltain kongressin asettamaan pakotelakiin. Tämän lain perusteella venäläisiä ihmisoikeusrikkojia voidaan asettaa matkustuskieltoon ja heidän varojaan jäädyttää vaikkapa eurooppalaisista pankeista. Eurooppalainen Magnitsky-laki tulisi tarpeeseen ja antaisi EU:lle pakotteiden lisäksi uusia keinoja vastata Venäjän epärehellisiin toimiin.