Lentohäpeä ei pysäytä ilmastonmuutosta

Politiikan on vallannut ajattelu, jossa ilmastotoimien vaatiminen on tärkeämpää kuin niiden tehokkuuden miettiminen ja harkinta. Tunnemme Ruotsista käsitteen flygskam, eli lentohäpeän. Lentämisestä tehdään kovaa vauhtia 2020-luvun syntiä, vaikka lentäminen on elintärkeää modernin yhteiskunnan toimivuudelle. Monet poliitikot tarjoavat uusia veroja lentämistä, lentoyhtiöitä tai lentokenttiä kohtaan. Ilmastonmuutos on valjastettu verotuksen korottamisen välineeksi. Kun kävelee ympäriinsä vasara kädessä, näkee nauloja kaikkialla.

Lentohäpeä perustuu uskomuksiin, ei laskelmiin todellisuudesta. Suhteellisuudentaju puuttuu kokonaan. Euroopan parlamentin tutkimuspalvelun ja Euroopan unionin komission mukaan lentoteollisuus aiheuttaa noin 2% maailman kokonaishiilidioksidipäästöistä. Toisin sanoen, edes lentämisen täyskielto ei olisi voitto ilmastonmuutoksen vastaisessa työssä. Itseään voi ampua jalkaan, ja ilmastonmuutos ei siltikään pysähdy.

Eivät ihmiset lennä pahaa pahuuttaan. Moni kuluttaja valitsee lentämisen, koska se on kustannustehokkain tapa matkustaa pitkiä matkoja. Varsinkin Suomen näkökulmasta lentämisen edellytykset ovat tärkeitä, sillä olemme maantieteellisesti Eurooppaan nähden saaren asemassa. Jos lentäminen hankaloituisi, jäljelle ei jäisi käteviä liikenneyhteyksiä muuhun Eurooppaan. Rautatieyhteyksien kehittäminen on toki osa ratkaisua. Esimerkiksi eurooppalainen Rail Baltica -ratahanke toisi nopean junayhteyden Tallinnasta Berliiniin. Tämä ei kuitenkaan korvaa lentoliikenteen tarvetta.

Nykyisin pelkästään jo Bryssel-Helsinki -väli kestää yhteen suuntaan matkustaen noin 36 tuntia, jos lentäminen ei olisi vaihtoehto. Juna Brysselistä Tukholmaan kestää 24 tuntia. Lauttamatka Tukholman ja Helsingin välillä vie yli 12 tuntia. Suora lento Helsinki-Vantaalta Brysselin lentokentälle kestää noin kaksi ja puoli tuntia. Kumman sinä valitsisit?

Lentovero on kauniilta kuulostava ajatus, jonka toteuttaminen olisi suunnattoman monimutkaista järkevällä ja tasapuolisella tavalla. Jälleen kerran suurimpina kärsijöinä olisivat tavalliset pienituloiset ihmiset ympäri Euroopan, jotka joutuisivat veron myötä miettimään, voivatko tehdä edes sen yhden lomamatkan kerran vuodessa tai jopa yhden kerran 2-3 vuodessa. Samalla kampittaisimme EU:n matkailuteollisuutta ja taloutta. Lentoliikenteen tekeminen kalliimmaksi osuisi kipeästi myös Suomen talouteen, sillä Aasian lentoreitit ovat merkittävässä roolissa Helsingin saavutettavuudessa. Jos len­tä­mi­nen Suo­meen kal­lis­tuu, siir­ty­vät len­to­yh­ti­öt mui­hin koh­tei­siin. Ei ole mitään viitteitä siitä, että vaurastuva ihmiskunta matkustelisi tulevaisuudessa ainakaan nykyistä vähemmän.

Lentoliikenne on jo nyt mukana Euroopan talousalueen päästökaupassa, minkä vuoksi uusi lentovero olisi päällekkäinen ratkaisu. Järkevin keino lentoliikenneyhtiöille vähentää hiilidioksidipäästöjään nyt ja tulevaisuudessa on päivittää vanhat laivueet uusiin polttoainetehokkaampiin lentokonemalleihin ja kehittää esimerkiksi uusiutuvia, biopohjaisia polttoaineita. Tässä kehitystyössä Finnair onkin jo edennyt. Näillä keinoilla päästään myös to­den­nä­köi­ses­ti vai­kut­ta­vam­piin tu­lok­siin ym­pä­ris­tö­nä­kö­kul­mas­ta. Lentovero sen sijaan heikentäisi lentoyhtiöiden taloudellista mahdollisuutta tehdä uusia pääomainvestointeja ympäristöystävällisempiin lentokoneisiin ja teknologioihin.

En usko tällaisen ”veroa veron päälle” -politiikan ratkaisevan yhtään maailman ongelmaa. Ilmastonmuutoksen torjunnan kannalta keskeistä on keskittyä energiasektorin päästöihin ja fossiilisista raaka-aineista luopumiseen energiantuotannossa, mikä tuottaa yli 70% maailman päästöistä. Verohaaveet lentämisen kaltaisista lillukanvarsista vievät keskustelun väärille raiteille ja ohjaavat huonoihin ratkaisuihin.