Suomi jättää hakemuksensa Natoon kevään aikana – ei kiirehtien, mutta huolellisesti toimien

Ennen pääsiäistä kirjoitin Puheenvuoron blogissani siitä, miten Suomen tulee tunnustaa tosiasiat Venäjästä. Kuin tilauksesta valtioneuvosto sai vajaa viikko sitten valmiiksi ajankohtaisselonteon turvallisuusympäristön muutoksesta.  Viimeistään nyt jokaiselle selonteon lukevalle valtioneuvoston sanoma sotilasliittoon liittymisestä on kristallinkirkas. Aikaisemmat turvallisuuspoliittiset, optioihin ja Venäjän kanssa tehtävään yhteistyöhön liittyvät rakenteet on nyt purettu ja ympäripyöreät ulko- ja turvallisuuspoliittiset kulmat on hiottu.

Pitkään turvallisuuspolitiikkamme kulmakivinä on toiminut yhteistyö Euroopan unionin suuntaan ja mahdollinen NATO-optio. Euroopan unioni on toki Suomelle aina ja edelleen turvallisuusunioni ja Unionilla on työkalupakissaan Lissabonin sopimus, joka velvoittaa jäsenmaita antamaan tukea toisilleen aseellisen hyökkäyksen tapahtuessa. Vaikka kirjaus on tärkeä, sen painoarvo on aina ollut pelotevaikutuksineen lähinnä teoreettinen.

Olen monissa yhteyksissä pitkäjänteisesti todennut, että uskottava suomalainen reserviläisarmeijaan nojaava puolustus yhdistettynä vaikuttavaan sotilaalliseen pelotevaikutukseen, eli NATO-jäsenyyteen, toimisi aidosti rauhan takeena.

Selonteossa alleviivataan suoraan ja kaunistelematta se tosiasia, miten EU:n turvallisuus- ja puolustusyhteistyötä ohjaava strateginen kompassi ei sisällä esityksiä yhteisen puolustuksen ulottuvuuden tuomisesta Euroopan unioniin. Ei ole valtiosalaisuus todeta, että tällä hetkellä ilman NATO:n tuomaa viidennen artiklan turvaa olemme mahdollisen hyökkäyksen alla yksin. Näin ei kuitenkaan tarvitse olla. Meillä on oikeus päättää itse omasta tulevaisuudestamme ja kohtalostamme. Ellemme toimi näin, joku muu varmasti on valmis päättämään puolestamme.

Nyt selonteko siirtyy eduskunnassa valiokuntakäsittelyyn ja myöhemmin eduskunnassa järjestetään lähetekeskustelu selonteon tiimoilta.  Koko prosessin tarkoitus on lopulta päättää, jättääkö Suomi hakemuksen sotilasliiton liittymisestä vai ei. Oman arvioni mukaan Suomi tulee jättämään hakemuksen kuluvan kevään aikana. NATO:n Madridissa kesäkuussa pidettävä huippukokous on myös aivan nurkan takana, mikä omalta osaltaan kirittää toimia hakemuksen jättämisen suhteen.

Julkaistun selonteon tarkoituksena on tukea valitsemaamme demokraattista polkua. Polkua, joka on vienyt meidät ensin Euroopan unioniin, sitoen meidät aidosti länteen ja läntisiin arvoihin. Nyt olemme kulkemassa tätä polkua pitkin kohti NATO-jäsenyyttä, eikä menneitä pidä enää haikailla. Valituilla askelmerkeillä saamme hakemuksesta vedenpitävän. Eduskunta on näin myös toteuttanut kansan selkeää tahtoa hyvin säädellyssä järjestyksessä, mikä omalta osaltaan pienentää mahdollisen hybridivaikuttamisen riskiä liittymisprosessin aikana.