Unionin ulkopolitiikka pois paitsiosta
Kenelle soitan, jos haluan puhua Euroopalle? Näin kysyi Yhdysvaltain ulkoministeri Henry Kissinger 70-luvulla. Tänäkään päivänä ei ole olemassa yhtä puhelinnumeroa, jonka voisi toimittaa Henrylle. EU:ssa tehdäänkin yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, muttei vain yhtä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa.
Järkevääkin ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa voidaan tehdä EU:ssa, ilman että se harjoittaa samanlaista ulkopolitiikkaa kuin yksittäinen valtio. Usein kuulee puhetta siitä, kuinka EU koetaan jäsenvaltioiden ulkopolitiikan korvaajana, vaikka todellisuudessa EU:n yhtenäinen ulkopolitiikka on vain yksi jäsenvaltioiden ulkopolitiikan monista eri tasoista.
EU:lla on voimaa suurvaltojen kanssa neuvotellessa aivan erilaisella mittakaavalla kuin sen yksittäisillä jäsenvaltioilla. Unionin yhteinen ulkopolitiikka tuokin lisäarvoa jäsenvaltioille – nettovoittajina ovat pienet valtiot kuten Suomi, sillä leveämmät hartiat antavat parempaa turvaa.
EU:ssa on kuitenkin vielä paljon valjastamatonta voimaa ulkopolitiikan saralla. Nykyisin kaikki päätökset vaativat yksimielisyyttä ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Tässä valitettavasti heikkoutena on se, että jos yksikin jäsenvaltio asettuu poikkiteloin päätöksentekoa vastaan, voi lopputuloksena olla muiden jäsenvaltioiden edun riskeeraaminen.
Pitkään onkin toivottu, että unionin ulko- ja turvallisuuspolitiikassa siirryttäisiin määräenemmistöpäätöksiin. Niiden avulla unioni pystyisi reagoimaan ja toimimaan nopeasti erilaisten kriisien aikana. Nykyisessä maailmantilanteessa unionin aseiksi eivät riitä vain taloudelliset pakotteet ja verbaaliset moitteet.
Koska näitä valuvikoja unionin yhteisessä turvallisuuspolitiikassa edelleen on ja niiden korjaaminen tulee viemään aikaa, emme voi unohtaa kansallisia turvallisuusratkaisuja. Tässä suhteessa Suomen tuleva Nato-jäsenyys on eittämättä yksi historiamme tärkeimmistä päätöksistä.
Maailmanlaajuisen pandemian jälkimainingit, energiakriisi, ilmastonmuutokseen vastaaminen ja ruokakriisi ovat kaikki haasteita, joihin EU on onnistunut vastaamaan yhteistyön ansiosta hyvin. Yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan kehittäminen takaisi sen, että myös sodan kaltaisiin kriiseihin voitaisiin vastata entistä vaikuttavammin ja tehokkaammin.
Hyvää Eurooppa-päivää!
”nettovoittajina ovat pienet valtiot kuten Suomi”
Tämä väite on näyttäytynyt kansalaisille toisenlaisessa valossa.
Tulkitsisin Sarvamaan kirjoituksen muutenkin vihjaavan vallan keskittämiseen EU:n päätöksenteossa.
Eurooopa-päivästä sain tietää tämän kirjoituksen luettuna. Muut päivän juhlallisuudet kantautui korviini median kautta jo aiemmin.
Ilmoita asiaton viesti
EU:n parlamentti on koko olemassaolon aikansa ollut jalat irti maasta. Mepit tekevät päätöksiä, joissa paistaa ideologinen ihanteellisuus, mutta kuilu käytäntöön on iso.
Komissio ja EU:n maajohtajien päätökset eivät ole laadultaan hyviä. Viimeisin esimerkki on energian tuonnin lopettamispäätös Venäjältä. Komissio päätti lopettaa öljyn tuonnin elokuun loppuun mennessä. Sitten ilmeni, että siinä on pieniä käytännön ongelmia. Miten esimerkiksi öljyä saadaan Unkariin ja Tsekkiin, kun se nyt tulee putkea pitkin Venäjältä. Säiliöautoilla ehkä Italiasta tai Kreikasta. Lopulta koko päätös laitettiin uusiksi, että ei vaitiskaan, vaan vuoden loppuun mennessä ei enää öljyä Venäjältä.
Eikö näillä komissaareilla olekaan mitään valtaa? Palkkaa he ainakin nauttivat ruhtinaallisesti ja muita etuja päälle.
Ilmoita asiaton viesti
Ainakin Macron tekee kaikkensa, ettei Ukrainan vilja-aitta monipuolisine maatalouden mahdollisuuksineen tulisi Ranskan ja Saksan rinnalle EU- jäsenenä kera jo nyt ikävän Puolan ja Unkarin jälkeen.
Tämän vuoksi taas hamutaan lisää yhteisvastuuta pohjoisesta nykyisen tilanteen vakauttamiseksi ja välimerenmaiden eurobingovoittojen turvaamiseksi.
PS. EU: n turvallisiudesta näyttävät nytkin taas kerran vastaavan vain Britannia ja USA todellisuudessa. Saksa ja kumppanit maksavat Venäjälle tänäkin päivänä joka päivä n. 750 miljoonaa euroa perslämpimistään Putinin sotakassaan.
Häpeä plogistin turhille valheellisille väitteille – ilmiselvästi.
Ilmoita asiaton viesti
Kun aikanamme liityimme EU:hun, korostimme silti pysyvämme itsenäisenä valtiona. Sarvamaan kaltaiset poliitikkomme eivät EU-innossaan anna mitään arvoa Suomen omalle päätösoikeudelle missään asiassa – eivätkä siis lopulta Suomen itsenäisyydellekään.
Ilmoita asiaton viesti