Venäjä ulos YK:n turvallisuusneuvostosta

YK:n turvallisuusneuvosto on epäonnistunut keskeisimmässä tehtävässään edistää kansainvälistä rauhaa, oikeudenmukaisuutta ja turvallisuutta. Syy on hyvin yksinkertainen – Venäjä. Koska syy on hyvin yksinkertainen, myös ratkaisun pitäisi olla selvä – maa on erotettava YK:n turvallisuusneuvostosta tavalla tai toisella.

Turvallisuusneuvosto on yksi merkittävimmistä päättävistä elimistä YK:ssa. Sillä on valtuudet ryhtyä sotilaallisiin toimiin, määrätä pakotteita, antaa sitovia päätöslauselmia ja toteuttaa rauhanturvaoperaatioita.

Monet saattavat pitää Venäjän läsnäoloa näillä kansainvälisen vuoropuhelun foorumeilla tärkeänä, mutta kehottaisin kuitenkin palauttamaan mieliin seuraavat tosiasiat. Venäjä on systemaattisesti käyttänyt veto-oikeuttaan YK:n turvallisuusneuvostossa itseään koskevissa päätöslauselmissa. Venäjä on myös itse rikkonut YK:n perusoikeuskirjan keskeisimpiä sopimuksia. Lisäksi Venäjän vaikutuksen alla ja Venäjältä rahaa saavat Afrikan maat myös ovat pakotettuna äänestämään YK:n päätöslauselmissa Venäjän tahdon mukaisesti.

EU:n ja muiden arvovaltaisten kansainvälisten järjestelmien on vietävä Venäjän vastaiset toimet uudelle tasolle. Myös Venäjän jäsenyyttä esimerkiksi Maailman kauppajärjestössä, Unicefissa, Unescossa sekä Kansainvälisessä valuuttarahastossa täytyisi uskaltaa haastaa.

Samalla kun Venäjän jäsenyyttä tulisi harkita uudelleen, tulee tämä yhdistää laajempaan tarkasteluun koko YK:n toimintakyvyn ongelmista. YK:n toiminta on ylipäänsä ollut jo pitkään hyvin puutteellista – mikä funktio on järjestöllä, joka ei maailmanhistorian keskeisimpien kriisien aikaan pysty edesauttamaan rauhan syntymistä? Järjestö on käytännössä katsonut vierestä, kun Venäjä on jatkanut häikäilemätöntä sotaansa jo lähes vuoden Ukrainassa. Venäjän mukanaolo turvallisuusneuvostossa käytännössä estää sen, että YK pystyisi tosiasiallisesti puuttumaan sen ihmisoikeusrikoksiin.

Eikä Venäjän sulkeminen näiltä dialogin foorumeilta tarkoita mielestäni sitä, että vuoropuhelu loppuu täysin. Kyllä Venäjä tietää, mitä muu maailma sen teoistaan ajattelee. Ongelman juurisyy onkin siinä, että Venäjä ei anna sille minkäänlaista painoarvoa.

Vuoropuhelua ja keskusteluja voidaan jatkossakin käydä monilla foorumeilla. Kun lopulta jonain päivänä Venäjä olisi valmis myöntämään tekonsa ja kantamaan niiden seuraukset, voisivat ovet avautua kansainväliselle kentälle uudelleen. Venäjän hyökkäys todistaa YK:n keskeisten järjestelmien toimimattomuuden, mutta tarjoaa samalla viimein tarpeeksi voimakkaan argumentin niiden uudistamiseksi.