Eduskunta jäi itsensä vangiksi – selonteon lopputulema vain yksi vaihtoehto
Kulunut talvi jää yhdeksi Suomen historian käännekohdista. Kuten yleensä, historialliset muutokset tulevat eteen yllättävästi ja murroskohdat havaitaan vasta jälkikäteen. Niin kutsuttu Suomen Nato-optio realisoitui kenenkään sitä toivomatta Putinin hyökättyä Ukrainan kimppuun helmikuun lopussa.
Tasavallan presidentti Sauli Niinistö ja valtioneuvosto pääministeri Sanna Marinin johdolla tajusivat tilanteen ja ryhtyivät toimeen. Hetkessä Suomi sai vakuudet Nato-jäsenyydestä, mikäli Suomi päättää hakea jäsenyyttä. Aikaikkuna on kapea, sillä jäsenyyshakemus pitää olla sisässä alkukesään mennessä.
Osalle kansanedustajista tilanteen tajuaminen kesti pidempään. Ymmärrän, että Eduskunnalla on tarve korostaa parlamentaarista katetta Suomen yhdessä merkittävimmässä turvallisuuspoliittisessa ratkaisussa. Valtiojohdon piti luoda yhdessä eduskuntaryhmien kanssa erillinen prosessi selontekomenettelyineen, jotta kansanedustajat kokevat olevansa päättämässä asiasta ja samalla heidät sitoutetaan Nato-jäsenyyden taakse.
Median teetättämien mielipidemittausten mukaan enemmistö kansanedustajista antaa jo nyt tukensa Nato-jäsenyydelle, vain pieni vähemmistö ilmoittaa vastustavansa sitä. Jälkimmäinen joukko tekisi sen kaikissa tilanteissa, myös ilman selontekomenettelyä. Merkittävä osa kansanedustajista ajaa tällä hetkellä sammutetuin lyhdyin, eikä ilmoita omaa kantaansa.
Eräät kansanedustajat ovat edellyttäneet selonteon käsittelyn yhteydessä saatavaa tarkempaa tietoa Nato-jäsenyyden taikka jäsenyysprosessin aikaisista vaikutuksista Suomelle. Nämä tiedot ovat olleet halukkaiden saatavilla jo neljännesvuosisadan. Käsittääkseni enää kukaan ei kaipaa vaihtoehtoisia malleja Nato-jäsenyydelle, kun nestoriedustaja Erkki Tuomiojakin palasi ruotuun pienen Suomi-Ruotsi puolustusunioniseikkailun jälkeen.
Selontekokäsittelyn lopputulemana on vain yksi todellinen vaihtoehto – Suomen Nato-jäsenyyshakemus. Ilman sitä Suomen Nato-ikkuna sulkeutuu ja jäämme Venäjän vaikutuspiiriin. Korostan, jos nyt liikkeelle lähtenyt jäsenyysprosessi tussahtaisi mahalaskuksi, niin Suomen ainoa ulko- ja turvallisuuspoliittinen vaihtoehto on luoda ”hyvät ja luottamukselliset suhteet” Venäjään. Putinin regiimin aikana se on Valko-Venäjän tie.
Ihmetystä aiheuttaa, millä perusteella epätietoiset ovat Natoa vastustaneet, jos eivät ole aiemmin tarpeeksi siitä tienneet.
”An nescis, mi fili, quantilla prudentia mundus regatur.”
Ilmoita asiaton viesti
Näinhän se on nähtävä.
Ilmoita asiaton viesti
Nyt ei tosiaan kannata aikailla. Olisi kohtalokasta, jos esimerkiksi Ukrainan rauhanneuvottelujen osaksi tulisi sellaisia myönnytyksiä, että Nato ei lähivuosina ottaisi uusia jäsenmaita. Sikälikin oikea hetki on nyt, että Venäjän kädet ovat kiinni Ukrainassa.
Eli ei mitään ”jäitä hattuun” -höpinöitä enää, kiitos.
Ilmoita asiaton viesti
Voisi Suomen tie ilman Nato-jäsenyyttä olla mieluumminkin paljon ikävämpi kuin Valko-Venäjän.
Ilmoita asiaton viesti
Yritin olla positiivinen 🙂
Ilmoita asiaton viesti