Irtoviiksimies kuvasi Afganistanin kohtalon

Yleisen mielipiteen mukaan Afganistanin tilanteen nopeat käänteet yllättivät kaikki. Talibanien äkillinen voitto Afganistanin ”virallisesta” hallinnosta aiheutti totaalisen katastrofin länsimaille. Evakuointi tehtiin paniikissa, eikä lopputuloksena ollut onnistunut irtaantuminen.

Julkisuudessa syytä kaadettiin tiedustelun niskaan ja väitettiin jopa tiedustelun epäonnistumineen. Itse en tuohon väitteeseen usko, sillä jokusen tiedustelumiehen olen oppinut elämäni varrella tuntemaan. Vuosikymmeneen yhdenkään tuntemani tiedustelumiehen analyysi Afganistanista ei ole ollut valoisa ja varsinkin lännen vetäytyminen maasta nähtiin suurena riskinä.

Valtiojohdolle niin meillä kuin muualla pidetään säännöllisesti tiedustelukatsauksia. Ihmettelen, ellei niissä olisi kerrottu asioiden todellista laitaa. Eriasia tietysti on, onko vastaanottaja omaksunut hänelle kerrotun tiedon. Ministerin erityisavustajana ihmettelin monesti, että meillä Suomessakin on ministereitä (UTVA:n jäseniä), jotka eivät nähneet säännöllisiä tiedustelukatsauksia tarpeelliseksi. Oma esimieheni ei lukeutunut näihin.

Tiedustelumiehet ovat yleensä vaiteliasta väkeä. Yksi oli joukosta poikkeus. Edesmennyt ystäväni majuri Timo Liene (1971-2018). Hänen postuumisti julkaistut muistelmansa Irtoviiksimies – Erään suomalaisen sotilastiedustelijan elämä (Suomen Mies, 2018) sisältää erinomaista Afganistan-analyysia. Liene oli yksi pisimpään Afganistanissa palvelleista suomalaisista sotilasta. Hän teki pitkän uran sotilastiedustelussa. Älykkäänä ihmisenä hänen analyysinsä olivat ikimuistettavaa kuunneltavaa.

Liene väänsi muistelmissaan rautalangaksi Afganistanin perusasetelman:

  • ”Yksi tyypillinen piirre oli, että sotaan ja kovaan elämään tottuneet afgaanit pyrkivät aina olemaan voittajan puolella ja valitsemaan puolensa pragmaattisesti ja oikealla hetkellä. Kaikki keskeiset valtakunnalliset ja alueelliset voimahahmot pikkutekijöistä puhumattakaan omasivat lähes aina mitä ristiriitaisimman taustan, johon sisältyi useitakin puolenvaihdoksia. Esimerkiksi presidentti Karzai oli entinen talibani, jota toki yritettiin peitellä.”

Noista lähtökohdista Afganistania ei pysty ulkopuolelta muuttamaan. Jo vuosikymmen sitten Timo Liene näki lopputuloksen:

  • ”Maahan kaadetuista miljardeista dollareista huolimatta minulle oli selvää, ettei afgaaniarmeija tulisi kykenemään siihen, mihin hyvin koulutetut ja varustetut länsimaiset sotilaat eivät kyenneet, eli murskaamaan [talibanien] vastarinnan, joka voimistui voimistumistaan.”

Hän jatkoi samalla teemalla:

  • ”Väestö ei koskaan tukenut koko sydämestään Afganistanin [länsimaiden tuella rakennettua] hallintoa tai sen korruptoituneita poliisi- ja asevoimia, vaan se tukeutui ikiaikaiseen tapaan heimopäälliköihin ja erilaisiin voimahahmoihin, jotka saivat huomattavia tuloja esimerkiksi huumetuotannosta. Surullinen tosiasia oli, että paikallisia suojelivat tehokkaimmin paikalliset epäviralliset valtarakenteet kuin viralliset voimankäyttäjät. Lisäksi afgaanit tiesivät, että länsimaiset joukot olivat vain käymässä, ja niiden poistuttua väestön tulisi itse kohdata haasteensa.”

Lieneen muistelmat ei ole ainut aiheesta kirjoitettu kirja. Se on yksi harvoista suomeksi julkaistuista kirjoista, jossa Afganistanin problematiikkaa pohditaan avoimesti. Siksi se on edelleen lukemisen arvoinen kirja. Se selittää miksi kävi niin kuin kävi.

+19
PetteriLeino
Sitoutumaton Helsinki

Pienyrittäjä, joka ottaa kantaa vain omissa nimissään.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu