Ohisalo haukkui keskiluokan, vaikka ryöstää köyhiltä

Helsingin Sanomien lauantaivieras haastattelussa (21.9.2019) vihreiden puheenjohtaja, sisäministeri Maria Ohisalo sanoi jotenkin tähän tapaan kommentoidessaan polttoaineveron nostoa lähes seitsemällä sentillä litralta: ”keskiluokan on turha itkeä kuukaudessa muutaman euron takia, jos sillä pidetään yhteiskunnan rakenteet pystyssä”. Tällainen ajattelu kertoo, että köyhyystutkija on muutamassa kuukaudessa unohtanut taustansa ja hänestä on kuoriutunut ylimielinen poliitikko periaatteella ”älkää arvostelko, sillä kyllä me tiedämme”.

Ensinnäkin polttoainevero on tasavero, joka iskee kovemmin pienituloisiin kuin keskiluokkaan tai ylempään keskiluokkaan, johon Ohisalo itsekin kuuluu. Ansiotulojen keskiarvon yläpuolella olevalle keskiluokalle polttoaineveron muutaman sentin korotus on toisarvoinen. Sille suurelle joukolle alle kaksi tonnia kuussa ansaitsevia, sen vaikutus on aivan konkreettinen ja heikentää heidän ostovoimaa eli kurjistaa elämää. Sillä joukolla ei ole varaa uusia autokantaansa, vaan he ajavat keskimääräistä enemmän kuluttavilla autoilla.

Hallituspuolueet hokevat kuorossa, että tämä kompensoidaan tuloveroasteikkoa säätämällä, kun pieni- ja keskituloisten tuloverokertymää kevennetään 200 miljoonalla. Tuloveroasteikon säätö ja polttoaineveron tuotto onkin arvioitu lähes yhtä suuriksi. Siinä on juuri se poliittinen silmänkääntötemppu, jossa yhtälöstä tehdään riittävän monimutkainen ja vaikeaselkoinen, ettei kansa pysy enää perässä. Tuloveroasteikon säätö tosiasiassa tarkoitettiin sairasvakuutusmaksujen nousun kompensoimiseksi. Ja pitkässä juoksussa tuloveroasteikko liikkuu, mutta polttoaineveron korotukset pysyvät.

Toinen merkittävä ristiriita Ohisalon ajattelussa on polttoaineveron korotuksen ja hyvinvointiyhteiskunnan rakenteiden säilyttämisen edellyttämän rahoituksen välinen suhde. Polttoaineveron korotus on murto-osa koko hyvinvointivaltion edellyttämästä noin 35 miljardin potista. Todellisuudessa polttoaineveron korotuksilla katetaan niitä pieniä voittoja, joita hallituspuolueet saivat palkkioksi yhden päivän budjettiriihestä (latojan huomio, koska Rinteellä oli kiire tapaamaan Ranskan presidenttiä, niin riihi piti vetää poikkeuksellisen kevyellä kaavalla). Näistä siltarumpupolitiikan voitoista omituisin on Parikkalan rajanylityspaikan muuttaminen kansainväliseksi.

Sisäministeri Ohisalon kommentti kertoo karulla tavalla siitä, miten Rinteen hallituksen ministerien poliittinen kokemus on melko ohutta. Vanhaa valtiomiesviisautta siitä joukosta ei tahdo löytää. Mutta yhden asia siitä joukosta löytää – valta on sokaissut ja noussut hattuun.

PetteriLeino

Pienyrittäjä, joka ottaa kantaa vain omissa nimissään.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu