Suomalaisen median sokea piste

Viime perjantaina (29.10.2021) julkistettiin tieto, että apulaisvaltakunnansyyttäjä Jukka Rappe oli nostanut syytteet kolmea Helsingin Sanomien toimittajaa vastaan puolustusvoimien salaiseksi määrättyjen asiakirjojen julkaisemisesta. Suomalainen media ei kyennyt käsittelemään asiaa objektiivisesti, vaan hyökkäsi poikkeuksellisella tavalla syyttäjää vastaan. Toimittajien kollegiaalinen solidaarisuus ylitti kaikki kohtuullisuuden rajat.

Media puolusti syytettyjä heidän itsensä argumenteilla. Helsingin Sanomat (HUOM. syytettyjä edustava lehti) väitti, että kaikki julkaistut tiedot ovat peräisin julkisista lähteistä. Tätä väärää todistusta muut mediat jakoivat edelleen aina pääkirjoituksia myöten. En huomannut ainuttakaan uutista, pääkirjoitusta tai kolumnia, jossa asiaa olisi tarkasteltu asianomistajan (=puolustusvoimien) näkökulmasta. Huomion arvoinen yksityiskohta oli, ettei syyttäjän toimia arvostelevien artikkelien perässä olleissa kommenttiosioissa annettu ymmärrystä median toiminnalle.

Pisimmälle ehkä meni Iltalehden Perttu Kauppinen, joka kyseenalaisti valtakunnansyyttäjän puolueettomuuden. Suora lainaus: ”Kun valtakunnansyyttäjä vaatii toimittajille vankeusrangaistuksia, hän hyökkää suomalaista avointa demokratiaa vastaan.” Kyseisen pääkirjoituksen otsikossa väitettiin lisäksi syyttäjän hyökkäävän myös sananvapautta vastaan. Tämän ajattelun lähtökohtana on, että toimittaja saa rikkoa Suomen lakia, mutta häntä ei saa syyttää tai tuomita siitä. Toimittajat ja toimitukset ovat lain ulottumattomissa.

Salaisten asiakirjojen julkistamisella ei ole mitään tekemistä sananvapauden kanssa, eikä varsinkaan tässä tapauksessa. Julkistetut tiedot eivät liittyneet miltään osin viranomaisten väärinkäyttöön. Ne sisälsivät tietoja sotilastiedustelun suorituskyvyistä. Helsingin Sanomissa tiedettiin hyvin tietojen arkaluontoisuus. Lisäksi lehdellä ja erityisesti syytteen saaneilla toimittajilla oli tiedossa salaisten asiakirjojen vuotaja ja vuodon tapahtumakulku.

Helsingin Sanomien todellinen tarkoitus ei ollut kansalaisten tietoisuuden lisääminen, vaan tiedustelulainsäädännön voimaantulon estäminen. Mielestäni tämä lisää lehden ja toimittajien toiminnan moitittavuutta.

On erinomainen asia, että syyttäjä nosti syytteet toimittajia vastaan. Tämän olisi luullut olevan myös median toive ja etu. Näin saadaan oikeuden päätös, missä menee tuomittavuuden raja turvallisuussalaisuuden paljastamisessa.

Oma lukunsa on salaisten tietojen vuotajan toiminta. Se on syytä pitää erillään salaisten tietojen julkaisusta ja käsiteltävä omana kokonaisuutena. Siinä tapauksessa syytteiltä ei saa välttyä ja asia on saatettava oikeuslaitoksen arvioitavaksi.

Epäilen, ettei mikään media tartu esille nostamaani näkökulmaan. Kollegiaalinen solidaarisuus estää sen. Nekin, jotka ovat kanssani samaa mieltä, eivät uskalla puuttua asiaan julkisesti. Kollegoiden tuomion pelko pitää yllä yksipuolista näkökulmaa. Onneksi kansalaisilla on sosiaalinen media. Kun perinteinen media omien toimien toimiensa myötä menettää luottamustaan ja uskottavuuttaan, kansalaisille jää somen kautta leviävä totuus.

+10
PetteriLeino
Sitoutumaton Helsinki

Pienyrittäjä, joka ottaa kantaa vain omissa nimissään.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu