Helsingin kaupunginvaltuusto käsitteli vuoden 2014 talousarviota

Puheeni talousarviokäsittelyssä Helsingin kaupunginvaltuuston kokouksessa 6.11.2013:

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut, bästa fullmäktige

 

muutama sana investoinneista ja budjetin tulopuolesta.

Investointipuolella on mielestäni suoraan sanoen aiemmin tuntunut
vallitsevan sellainen mentaliteetti, että piikki on auki ja vain käyttötaloutta
pitää valvoa. Vuosittainen 435 miljoonan euron investointikatto onkin hyvä
asia, sillä se pakottaa meidät miettimään, mitä investointeja Helsinkiin
oikeasti tarvitaan ja miten välttämättömät investoinnit priorisoidaan ja
ajoitetaan.

Valitettavasti tästä 435 miljoonasta eurosta suuri osa on
välttämätöntä panostaa korjausrakentamiseen – eikä sekään riitä massiivisen jo
yli miljardin euron korjausvelan pienentämiseen. Jo pelkästään vuosikuluma on
nykyisellä kiinteistökannalla 160 miljoonaa euroa lisää pottiin. Ylläpitokustannuksetkin
kasvavat koko ajan, ja vaikka täällä valtuustossa on usein taivasteltu sisäisiä
vuokria – ja siihen tietysti itsekin syyllistyin silloin kun tarkastelin
asioita opetuslautakunnan näkökulmasta – niin todellinen tilanne on se, että
kustannusten ja vuokrien välinen gäppi on koko ajan vain suurentunut. Kyllähän
vuokratuloilla pitäisi kattaa käyttötalouden menot ja rakennusten kuluminen eli
peruskorjaukset.

Korjausvelka saadaan kuriin vain myymällä iso osa, ainakin 20
prosenttia tiloista. Kaupungin arvorakennusten tai historiaa henkivien
kohteiden myyminen herättää aina kalabaliikkia, mutta totuus on monen kiinteistön
osalta se, että kaupungin käsissä ne tässä talouden tilassa vain kurjistuvat
kun taas jonkun toisen käsissä niistä voi vielä tulla helmiä, kun ei enää
yhtään aikailla.  

Kiinteän omaisuuden myynnistä arvioidaan saatavan 100
miljoonaa euroa. Se on suhteellisen haastava tavoite, kun pidemmällä
aikavälillä myynti on ollut noin 65 miljoonaa euroa ja tänä vuonna päästään 85
miljoonaan euroon, mutta se on tehtävissä ja se tehdään. Maanmyynnin yhteydessä
keskustellaan usein siitä, onko hölmöä myydä kaupungin maata. Pitää paikkansa,
että pitkällä aikavälillä maanvuokrasta saatava tulo ylittää euromääräisesti
myymällä saatavan tulon. Maan arvonnousu säilyy kaupungilla ja omistusoikeus
turvaa paremmin kaupungin mahdollisuudet kehittää alueita pitkällä aikavälillä.
Asia on kuitenkin aika monisyinen. Pitää ottaa huomioon esim. tontin
myyntihinnan ja maanvuokran pohjana käytettävän laskennallisen hinnan suhde
sekä maanvuokran laskennassa käytettävä tuottoprosentti, erityisesti
kiinteistöveron tason kehitys, se kuinka tuottavasti maanmyyntinä saatava
kertaluonteinen tulo voidaan sijoittaa eteenpäin – esimerkiksi tässä
tapauksessa uusien kaupunginosien kehittämiseen – kaupungin  mahdollisuus rahoittaa investointeja (lisä)lainarahalla ja lainan korkotaso sekä kaupungin asuntopoliittisten ja
elinkeinopoliittisten tavoitteiden edistäminen. Nyt ollaan siinä tilanteessa,
että myyminen on erinomainen vaihtoehto.

Kaikkea kaupunkilaisille tarjottavaa hyödyllistä ja kivaa
pyöritetään viime kädessä verovaroilla. Epämääräinen käsite ”veronmaksaja”
tarkoittaa selvällä suomella sitä, että ketjun alkupäässä joku ottaa
yrittäjäriskin ja palkkaa ihmisiä, ja sekä yritys että sen työntekijät maksavat
tästä veroja, joilla sitten pyöritetään myös tätä kaupunkikoneistoa ja
maksetaan kaikkien täälläkin istuvien palkat ja palkkiot. Meidän kannattaa siis
kiinnittää todella paljon huomiota siihen, että Helsingissä pidetään nykyiset
yritykset ja hankitaan uusia, jotka haluavat ottaa yrittäjäriskin ja parhaassa
tapauksessa työllistää muitakin. Ajat ovat yrityksillekin erittäin
haasteelliset. Jos joku haluaa investoida ja työllistää, hidas
päätöksentekokoneisto ei saa olla jarruna varsinkaan nyt.

Tiedän muutamia isoja yrityksiä, jotka tällä hetkellä
miettivät, investoivatko Helsinkiin vai johonkin naapurikuntaan. On aivan
selvää, että yritysten päätöksiin vaikuttaa kunnan elinkeinopoliittinen henki.
Tässä kohtaa voidaan arvostella virkakoneiston ja lupamenettelyjen jäykkyyttä,
mutta paljon tekemistä on myös täällä valtuustossa ja lautakunnissa.
Valtuustostrategian mukainen tavoite tulla Suomen yritysmyönteisimmäksi kaupungiksi
vuonna 2016 saisi näkyä huomattavasti selkeämmin. Kaikessa päätöksenteossa on
pohdittava päätöksistä yritysten toimintaedellytyksiin koituvia vaikutuksia.

Summa summarum: elinkeinopolitiikan tehostaminen on pitkäjänteisin
keino kasvattaa verotuloja. Yrittäjyyden edistämiseen pitää panostaa. Mitä se on:
yritysvaikutusten arvioimista päätöksenteossa, kaavoituksen ajattelemista myös
työpaikkojen säilymisen näkökulmasta, markkinoiden toimivuuden edistäminen pidättymällä
markkinoiden vääristämisestä kunnan omalla tuotannolla.

 

 

 

pia1
Kokoomus Helsinki

Pia on Helsingin kaupunginvaltuutettu (kok.), kaupunginhallituksen varajäsen, elinkeino- ja konsernijaostojen jäsen sekä Vantaan Energia Oy:n ja Helsingin Kaupunkitilat Oy:n hallitusten varapuheenjohtaja. Päivätyössä Helsingin seudun kauppakamarin toimitusjohtajana. Koulutus: oikeustieteen kandidaatti, kauppatieteiden maisteri ja valtiotieteiden kandidaatti. Kahden nuoren aikuisen äiti.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu