Matti Puolakan ajattelu – uusi kirja ilmestynyt

Vapun aikoihin nähtiin televisiossa Jouko Aaltosen dokumenttielokuva Pieni punainen, joka on kertomus Suomen niin sanotuista maolaisista, eli marxilais-leniniläisestä liikkeestä (MLR).

Jouko Aaltosen muista ohjauksista olen nähnyt dokumentin Kusum (2000), sekä 70-luvun vasemmistolaisesta laululiikkeestä kertovan Kenen joukoissa seisot (2006). Kusum kertoo intialaisesta tytöstä, jota perhe yrittää saada paranemaan perinteisen intialaisen henkiparantajan avulla. Vaikuttava elokuva on saanut useita kotimaisia ja kansainvälisiä palkintoja. Sen kuvaaja Marita Hällfors sai vuoden 2019 DocPointin Apollo-elämäntyöpalkinnon ensimmäisenä kuvaajana kautta palkinnon historian.

Pieni punainen on myös monella tapaa ansiokas elokuva, ja onhan se ensimmäinen yritys kertoa Suomen ML-liikkeen tarinaa, vaikka järjestön lakkauttamisesta on kulunut yli 40 vuotta! Sen samoin kuin elokuvan Kenen joukoissa seisot lähtökohtana on kertoa liikkeistä niissä mukana olleiden henkilöiden omakohtaisten kokemusten kautta, niin sanottuna sukupolvikokemuksena.

Tyylilajina elokuva sukupolvikokemuksesta soveltuu hyvin laululiikkeeseen. Laululiike eroaa kuitenkin maolaisesta liikkeestä monella tapaa, myös aiheena. Aivan olennaisin ero liittyy siihen, että MLR:n pohjalta syntyi myös uutta, nykypäivään tiukasti kytkeytyvää aatefilosofista ajattelua. Kysymys on puolakkalaisuudesta, jota Suomessa ei juurikaan tunneta, koska Matti Puolakka (1947 – 2018) ei julkaissut viime vuosikymmenten aikana syntynyttä teoriaansa.

Tämän vuoksi katsojalla ei ole ollut mahdollisuutta arvioida Puolakan persoonaa ja sanottavaa eikä sitä, mitkä haastateltujen dokumentissa esittämät väitteet pitävät paikkansa ja mitkä perustuvat Puolakasta ja hänen johtamistaan liikkeistä vuosikymmenten aikana julkisuudessa esitettyihin perättömiin panetteluihin.

Elokuvassa viitataan Matti Puolakan nykyajatteluun muun muassa hänen haastatteluosuuksissaan sekä hautajaisten kuvauksessa, jossa itsekin esiinnyn, mutta ymmärrettävästi se menee dokumentin varsinaisen aiheen ohi eikä sitä käsitellä tarkemmin.

Asiaan on nyt tullut parannus ja yleisö voi tutustua puolakkalaisuuteen Uusi historia -yhdistyksen äskettäin julkaiseman, Heli Santavuoren toimittaman kirjan Vain ihmisellä on historia ansiosta. Yli 400-sivuinen kirja sisältää katkelmia Puolakan puheista, saneluista, viesteistä ja muistikirjamerkinnöistä 1990-luvulta syksyyn 2018 saakka.

Pääpaino on ihmiskäsityksessä ja moraalifilosofiassa. Mikä ihminen on? on tämän ajan pääkysymys – toisessa muodossa se kuuluu: tuhoaako ihmislaji itsensä? Mistä johtuu ihmiskunnan itsetuhoisuus? Millainen voisi olla ihmiskunnan eloonjäämisoppi?

Tässä yksi ote satojen joukosta, luvusta Ihmisen määritelmä:

”Ihminen on lajina tietoinen itsestään siinä määrin ja sitä mukaa, kun hän väittelee tietoisesti siitä, mikä on oikein ja väärin. Tuo oli myös Aristoteleen kanta. Se on ihmiskunnan edistymisen syvällisin kriteeri. Vain tukeutumalla tähän inhimilliseen peruskykyyn ihminen voi tuntea itsensä, ihmiskunta tulla tietoiseksi tiestään ja hallita siten yhteiskunnallisia voimia ja luoda harmonisen suhteen muuhun luontoon.”

Kokoelma riittänee osoittamaan valistuneelle lukijalle, että Matti Puolakka oli omaperäinen, laaja-alainen ja syvällinen ajattelija ja että hänen filosofiset ajatuksensa ovat olennaisen tärkeitä alkaneen aikakauden ymmärtämiselle.

Kirjassa on myös Santavuoren ja Pertti Koskelan kirjoittama tiivistelmä tulevasta kirjasarjasta, jossa käydään läpi ihmissuvun tien perusvaiheet Puolakan filosofisen universaalihistorian pohjalta.

Kirjan esittely löytyy Uusi historia -yhdistyksen sivuilta osoitteesta https://humanpath.net/ilmestynyt-vain-ihmisella-on-historia/

PiaLnsman

Uusi historia ry:n puheenjohtaja <a href="https://humanpath.net/uusihistoria/uusi-historia-ry/">Uusi historia ry</a>

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu