Miten kaltaisemme nykyihminen syntyi?

Tutkijoiden keskuudessa vallitsee monenlaisia näkemyksiä ihmisen syntyhistoriaan liittyvästä keskeisestä kysymyksestä: Mikä synnytti ihmismielen, inhimillisen tietoisuuden?

Kysymyksestä käydään maailmalla vilkasta keskustelua. Aihe kiinnostaa ihmisiä ja monet sitä käsittelevistä kirjoista ovat myyntimenestyksiä, esimerkiksi Yuval Noah Hararin Sapiens – ihmisen lyhyt historia, Jared Diamondin teokset, varsinkin Tykit, taudit ja teräs sekä David Graeberin ja David Wengrow’n kansainvälistä huomiota herättänyt teos The Dawn of Everything, joka ilmestyy suomeksi syksyllä 2022.

Toukokuussa julkaistiin suomeksi suomalainen tietokirja, joka vastaa omaperäisellä tavalla muun muassa tuohon kysymykseen. Se on tietokirjailija Pertti Koskelan teos Ihmissuvun, yhteiskunnan ja ihmisen synty – ehdotus ihmiskunnan uudeksi historiaksi, osa 1. Kirja perustuu filosofi Matti Puolakan (1947 – 2018) elämäntyöhön.

Tutkijoiden piirissä vallitsee pääosin yksimielisyys siitä, että Homo-suvun lajit ilmestyivät maapallolle 2,5 miljoonaa vuotta sitten, että anatomisesti nykyihmisen kaltainen Homo sapiens oli syntynyt Afrikassa jo ainakin 200 000 vuotta sitten, ja että noin 60 000 vuotta sitten tapahtui harppauksellinen muutos, käänne, jonka seurauksena kaltaisemme inhimillisen tietoisuuden omaava ihminen muodostui.

Merkkejä käänteestä ovat lyhyessä ajassa runsastuneet korut ja taide, innovatiivinen teknologia, kaukokauppa ja Homo sapiensin leviäminen Afrikasta muihin maanosiin. Muutosta kuvaamaan on käytetty mm. nimityksiä suuri harppaus eteenpäin (Jared Diamond), kognitiivinen vallankumous (Yuval Noah Harari) ja ihmisen kulttuuri alkuräjähdys (Juha Valste).

Jotkut tutkijat kieltävät käänteen kokonaan, koska merkkejä muutoksesta löytyy jo pian Homo sapiensin ilmaantumisen jälkeen. Toiset ohittavat tarpeettomana kysymyksen sen syistä ja loput kiistelevät niistä.

Mitään biologista syytä käänteelle ei ole löytynyt, vaikka tutkijat ovat sitä etsineet. Yhdeksi suosituimmista teorioista onkin muodostunut, että sen aiheutti geenimutaatio ja sitä seurannut kielen ja kommunikaation kehittyminen. Koskela: “Fossiilisten todisteiden puuttuessa selitystä käänteeseen on etsitty teoriasta, jonka mukaan tuolloin tapahtui äkillisiä geneettisiä muutoksia, joista ei jää jälkiä fossiiliaineistoon.” (s. 150) Minkäänlaisia tieteellisiä todisteita tuollaisista muutoksista ei tosiaan ole löytynyt.

Koskelan kirjassa esitetyn puolakkalaisen näkemyksen mukaan harppaus on kiistaton tosiasia, jolla on ratkaiseva merkitys nykyihmisen synnyn – ja sen myötä ihmisluonnon – selittämisessä ja ymmärtämisessä. Se esittää myös vastauksen kysymykseen, miksi ja miten harppaus tapahtui: Syynä oli yhteiskunnan synty, toisin sanoen muutos järjestäytymistavoissa, johon ihmislajin pakottivat muuttuneet, ankarat ilmasto-olot. Vastaus on kirjassa perusteltu loogisesti, eheästi ja tutkimustietoon nojaten.

Viitaten lukuisiin tutkijoihin, kuten Yuval Noah Harariin, Jared Diamondiin, Francis Fukuyamaan, David Graeberiin ja David Wengrow’hun, Koskela kirjoittaa: ”Kaiken kaikkiaan mainitut tutkijat – ja monet muut! – sivuuttavat kokonaan sen mahdollisuuden, että muutokset järjestäytymistavoissa olisivat voineet toimia ihmiseen johtaneen kehityksen moottorina.” (s. 155)

Homo-suvun kehitys on alusta lähtien ollut “ennen kaikkea järjestäytymistapojen kehityksen historiaa” ja ihmistymiskehitys käynnistyi jo Homo-suvun varhaisvaiheessa. Selviytyäkseen vaikeissa ulkoisissa oloissa sen lajit kehittivät yhteisöjensä sisäisiä ja niiden välisiä suhteita.

Toimeentulo- ja järjestäytymistavan merkitystä ihmisyyden synnylle ovat 1970-luvulla korostaneet muutamat tutkijat. Eteläafrikkalainen antropologi Glynn Isaac julkaisi vuonna 1978 ns. ravinnonjakoteesin. Hänen mukaansa ”keskinäinen jako”, työn ja hyödykkeiden jako, ”loi ihmisen”. Isaacin teesi kuvaa metsästykseen ja keräilyyn perustuneen lauman syntyä varhaisilla apinaihmislajeilla. Teesiä täydentää brittiläisen antropologin Mary Leakeyn teesi ”leiripaikka loi ihmisen”.

Isaacin ja Mary Leakeyn työn jatkaja, tunnettu paleoantropologi Richard Leakey (Mary Leakeyn poika) totesi Isaacin näkemyksen pohjalta: ” – – uusi toimeentulostrategia – – edellytti luultavasti huomattavaa sosiaalista järjestäytymistä ja yhteistyötä.” (s. 83)

Näiden näkemysten ansioita ei ole ehkä riittävästi tajuttu. Ne ovat merkittäviä virstanpylväitä ihmisen syntyhistorian selvittämisessä, mutta sellaisenaan kuitenkin riittämättömiä. Koskela kirjoittaa:

“Keskinäinen jako siinä muodossa kuin Homo-suvun apinaihmisten varhaiset lajit sitä sovelsivat, ei luonut kaltaistamme ihmistä (kuten ei leiripaikkakaan). Ensimmäiset merkit inhimillisestä tietoisuudesta eivät tulleet keskinäisen jaon soveltamisen myötä vaan yli kaksi miljoonaa vuotta myöhemmin, yhteiskunnan synnyn myötä. Suuntaa antavasti Isaac (kuten Mary Leakeykin) oli oikeassa: uuden toimeentulotavan omaksuneet Homo-suvun lajit lähtivät ihmistymisen tielle ja erkaantuivat siten muista kahdelle jalalle nousseista apinalajeista.” (s. 283).

Koskelan kirjassa on julkaistu tästä aiheesta essee, joka löytyy myös TÄÄLTÄ.

Sivustolla on myös Richard Leakeyn (1944 – 2022) elämäntyön kunniaksi julkaistu artikkeli, LINKKI.

Miten yhteiskunta sitten syntyi? Sitä, siihen johtaneita tekijöitä, sen seurauksia ja merkitystä käsitellään kirjassa perusteellisesti.

Metsästystä ja keräilyä harjoittaneet Homo sapiens -apinaihmisten (ks. alaviite) laumat alkoivat tehdä yhteistyötä keskenään selviytyäkseen vaikeissa ilmasto-olosuhteissa. Apinaihmisen luontoon kuuluva vihamielinen suhtautuminen vieraisiin lajitovereihin ja laumoihin vaikeutti yhteistyötä. Ja laumojen välinen yhteistyö oli myös uudenlainen uhka, sillä lauman jäsen saattoi omaa etuaan ajaakseen liittoutua naapurilauman kanssa omaa laumaa vastaan.

Kuva: Merenelävien keräilyä eli beachcombingia Midnaporessa, Intiassa. Beachcombing oli varhaisten Homo sapiens -laumojen n. 165 000 vuotta sitten Etelä-Afrikassa kehittämä uusi toimeentulotapa.
Wikimedia Commons

Parantaakseen selviytymismahdollisuuksiaan jotkut laumoista perustivat uudenlaisen organisaation, metsästäjä-keräilijöiden heimoyhteiskunnan.

Heimoyhteiskunta oli siis laumojen väliseen sopimukseen perustuva yhteenliittymä. Sen tärkein tavoite oli suojella heimon jäseniä vierailta heimoilta mutta myös oman heimon jäseniltä:

“Yhteistyöhön ryhtyneet sapiens-populaatiot varmasti joutuivat kieltämään jäseniään käymästä toistensa kimppuun. Noiden sapiens-populaatioiden jäsenten oli luovuttava totutuista tavoistaan. Yhteiskunta syntyi näin ”tietoisella päätöksellä” suojaksi Homo-suvun sapiens-lajin apinaihmisen luontoa vastaan.” (s. 183)

“Heimon syntyminen johti radikaaliin muutokseen yksilöiden välisissä suhteissa perusyksiköiden sisällä samoin kuin vierekkäisten perusyksiköiden välisissä suhteissa. Samaan heimoon kuuluvia muita perusyksiköitä ei voinut kohdella vihollisina. Mahdolliset ristiriidat oli käsiteltävä ’virallisesti’, heimon sääntöjen mukaan.” (s. 183)

Suhtautuminen lajitovereihin, perusyksikköön ja laumaan ei ollut enää vaistonvaraista, vaan heimoyhteiskunnan säännöt asettivat sille ehtoja. Ihminen samaistui uudella tavalla laumaansa ja heimoonsa. Yhteiskunnalliset arvot ja aatteet saivat alkunsa.

Mutta mutkikkaammat yhteiskunnalliset suhteet antoivat mahdollisuuden myös entistä mutkikkaampaan kieroiluun ja petokseen. Tätä uudenlaista inhimillistä pahuutta vastaan syntyi itsetarkoituksellinen oikeudentaju, joka tarkoittaa pyrkimystä oikeudenmukaisuuteen silloinkin, kun siitä on itselle ulkoista vahinkoa.

“Se saattoi ilmetä sekä henkilökohtaisissa suhteissa, jolloin se oli sosiaalipsykologista oikeudentajua, että suhtautumisessa koko heimoa tai sen perusyksiköitä koskeviin eturistiriitoihin, jolloin siitä alkoi kehittyä oikeusäly.” (s. 156)

“Perusta sosiaalipsykologisen oikeudentajun ja oikeusälyn synnylle oli se, että heimo oli yhteiskunta, poliittinen organisaatio, johon sisältyi oikeusvaltion itu: Heimon kaikki jäsenet olivat sitoutuneet kunnioittamaan toistensa ihmisoikeuksia, vaikka he eivät olleet jokapäiväisessä toimeentulossaan riippuvaisia toisistaan.” (s. 190)

Yhteiskunnan keksimisellä oli siten ennen näkemättömät seuraukset: vasta se synnytti itsetarkoituksellisen oikeudentajun, ihmismielen ja inhimillisen tietoisuuden sellaisena kuin me sen tunnemme.

Kirjan esittely löytyy TÄÄLTÄ

Alaviite: Kirjassa kutsutaan apinaihmisiksi myös anatomisesti nykyihmisen kaltaisia Homo sapienseja ennen yhteiskunnan kehittämistä ja sen synnyttämää ihmismieltä.