Erityistä tukea tarvitaan poikkeusoloissakin

Suomessa on noin 90 000 erityistä tukea tarvitsevaa lasta. Syitä erityisen tuen tarpeeseen on lukuisia ja tuen tarve vaihtelee paljon. Korona-pandemia iski voimalla koko yhteiskuntaamme, ja Leijonaemot ry:ssä olemme huomanneet, että erityislapsiperheet ovat muuttuneessa tilanteessa aivan erityisen haavoittuvassa asemassa.  Olen huolissani siitä, minkälaisia vaikutuksia uusi tilanne aiheuttaa.  Osa vaikutuksista tulee esiin nopeasti, osa näyttäytyy vasta pitkän ajan kuluttua.

Lapset, joilla on koulussa avustaja tai jotka opiskelevat pienryhmissä, eivät kykene kantamaan vastuuta etäopiskelusta muiden ikätovereidensa lailla, mutta heidän vanhempansa voivat olla kuitenkin velvoitettuja tekemään (etä)töitä muiden lailla. Vaikka lapsella olisi oikeus osallistua lähiopetukseen, ei se ole todellinen vaihtoehto esim. infektioherkkyyden vuoksi. Nämä lapset jäävät koulussa pahasti jälkeen – ja mikä vielä pahempaa, heidän henkinen hyvinvointinsa on uhattuna koulutyön epäonnistuessa ja rutiinien puuttuessa.

Monelta perheeltä tukitoimet loppuivat kuin seinään. 

Olemme saaneet lukuisia yhteydenottoja vanhemmilta, jotka eivät yksinkertaisesti tiedä, miten toimia. Miten infektioherkän, vaikeasti vammaisen lapsen yksinhuoltajavanhempi saa kauppa-asiat hoidettua? Entä, jos erityislapsen vanhemmat sairastuvat vakavasti eikä tukiverkkoa ole – tai ainoa tukiverkko on yli 70-vuotiaat isovanhemmat? 

Useiden erityislasten hyvinvointia ja kehitystä ylläpitää terapiat, jotka ensin lakkautettiin kokonaan, mutta sittemmin mahdollisuus palautettiin. Kuitenkin lähikuntoutus rikkoo ohjetta fyysisen etäisyyden ylläpitämisestä, eivätkä kaikki perheet halua tai uskalla kutsua terapeuttia kotiinsa. Etäkuntoutusta voidaan järjestää, mutta kaikki vanhemmat eivät kykene toimimaan avustajana etäterapiassa monenlaisista syistä johtuen.

Erityislapsiperheissä on myös paljon sellaisia, joille taloudellinen toimeentulo on jatkuvaa kamppailua. Korona-eristyksen myötä on mahdollista, että tulot loppuvat tai ne pienentyvät entisestään.

Ymmärrän hyvin, että koko yhteiskunta on murroksessa, eikä valmiita vastauksia ole. Yksi eteenpäin auttava asia olisi selkeät linjaukset: ketkä lapset ovat yhteiskunnan näkökulmasta niitä, jotka tarvitsevat vanhempaansa 24/7 niin, että vanhemmilla ei ole työvelvoitetta, vaan he voivat jäädä kotiin esim. erityishoitorahan turvin? Miten vammaispalvelun asiakkaita tuetaan? Miten erityisopetusta järjestetään? Selkeiden linjausten ja riittävien tukitoimien avulla voitaisiin paremmin myös taata se, että kaikki voivat noudattaa annettuja karanteeniohjeita.

Toivon sydämestäni, että erityisryhmistä puhuttaessa pidettäisiin mielessä maamme vammaiset ja pitkäaikaissairaat lapset perheineen. Huolenpitoa kaivataan kaikilta tahoilta: koulut, varhaiskasvatus, vammaispalvelut sekä Kela tekevät kaikki ratkaisuja, joilla on merkitystä erityislapsiperheiden elämään. Jos apua ei juuri nyt ole tarjolla, toivon että erityislapsiperheiden toivoa pidetään yllä, ja luvataan että pahimman kriisin mentyä ohi käyttämättä jääneet resurssit voidaan käyttää tehokkaasti ja järkevästi.

Ps. Käynnistimme Leijonaemoissa Ruokakassillinen tukea -hankkeen, jossa toimitamme ruokakasseja kaikkein vaikeimmissa tilanteissa oleville jäsenillemme. Olemme toimittaneet nyt noin 50 kassia. Mitä enemmän saamme apua tähän, sen enemmän voimme kasseja lahjoittaa, joten kerron mielelläni miten voit tulla mukaan auttamaan! Lähetä sähköpostia Leijonaemojen toimistolle, jos haluat olla mukana: toimisto@leijonaemot.fi

PiaLemmetty

Helsinkiläinen kolmen lapsen äiti, Leijonaemot ry:n toiminnanjohtaja, yrittäjä ja omaishoitaja.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu