Omaishoitajan rakas, raskas työ.

Tänään on eurooppalainen omaishoitajien päivä.
Uskon, että kansallinen korvapuustipäivä oli paljon kiinnostavampi ja että ”alastonpyöräily” -päivä herättää paljon enemmän tunteita ja ajatuksia kuin omaishoitajien päivä.

Mitä sinulle tulee mieleen omaishoitajuudesta?

Jos ihan rehellinen olen, niin minulle tulee ensimmäisenä mieleen eräs ikivanha tuttavamummomme, joka toimi halvaantuneen puolisonsa omaishoitajana vuosikymmenen verran. Mieleeni tulee myös oma vaarini, joka hoiti aivoverenvuodon saanutta vaimoaan rakkaudella ja taidolla elämänsä viimeiset vuodet.

Tosiasia on kuitenkin se, että myös minä olen omaishoitaja. Koulutettu, työssäkäyvä, keski-ikäinen perheenäiti. Yksi lapsistani on vaikeasti liikuntavammainen ja hän tarvitsee paljon apua ja tukea elämän perusasioissa: peseytymisessä, pukemisessa, asennon vaihtamisessa, ruokailussa…  Hän saa paljon apua ja tukea koko perheeltään, ystäviltään ja toki myös koulusta. Kuitenkin minä olen se henkilö, joka öisin herään häntä auttamaan, joka käy sairaalakäynneillä, hoitaa kuntoutukset ja kantaa kokonaisvastuun hänen hyvinvoinnistaan.

Omaishoitaja saa työstään palkkion, ei palkkaa, joka ei oikeuta moniin sellaisiin itsestäänselvyyksiin, joita tavallisen palkansaajan työsuhteeseen kuuluu. Omaishoitajana saan pitää työstäni vapaata, sitä kertyy 36 h /kk ja sen pitämisestä maksan omavastuun. Muissa töissä siis maksetaan monesti lomarahaa, mutta me omaishoitajat saamme maksaa siitä, että pidämme vapaata. Eikä se vapaiden pitäminen ole ihan yksinkertaista, sillä lomittajia ei ole aina tarjolla, korona sekoitti tämänkin homman ihan täysin – ja toisaalta, ei aina ole paikkaa, minne mennä vapaata viettämään.

Omaishoitajat säästävät vuosittain aivan valtavan määrän yhteiskunnan rahoja. Muutama vuosi sitten laskettiin, että omaishoito säästää vuosittain jopa kolme miljardia euroa yhteiskunnan varoja. Se on iso summa.

Omaishoitajuus on sellainen työ – tai rooli – johon kukaan meistä ei ole kouluttautunut tai varsinaisesti valmistautunut. Siitä ei haaveilla silloin, kun mietitään unelmien ammattia, mutta silti se on työ, joka osuu yllättävän monen kohdalle. Joillain omaishoitajuus kestää vain hetken, joillain se vie merkittävän osan elämästä.

Omaishoitaja on – nimikkeensä mukaisesti – myös hoidettavan omainen, ja tähän sisältyy aina ihmissuhde, johon kuuluu kaikkea muutakin, kuin omaishoivaa. Lapsen ja vanhemman välinen suhde tai puolisoiden välinen liitto on täynnä välittämistä, rakkautta, huolta – ja erimielisyyksiäkin – mutta omaishoito sekoittaa näitä rooleja väkisinkin. Mielestäni olisi tärkeää, että sekä hoitajia että hoidettavia tuettaisiin niin, että heillä olisi myös halua ja jaksamista ylläpitää normaaliin elämään kuuluvaa ihmissuhdetta hoitosuhteen rinnalla.

Omaishoitajuutta on monenlaista ja siksi on väärin niputtaa kaikkia omaishoitajia yhteen kategoriaan. Yhteistä kaikille on, että he tarvitsevat ulkopuolista tukea jaksamiseensa. Jokainen meistä tarvitsee kiitosta ja palautetta, jokainen ansaitsee tulla huomatuksi ja nähdyksi. En kuitenkaan usko, että kovin moni omaishoitaja olisi saanut työstään kiitosta tai palautetta – että olisi tullut nähdyksi muulloin, kuin ehkä kaunopuheisissa vaalilupauksissa.

Moni lapsensa omaishoitaja on joutunut jättämään työnsä kokonaan, tai ainakin heittämään haaveet tavoitteellisesta työuran rakentamisesta. Lasten omaishoitajilla on monilla asuntovelat maksettavana ja eläkkeet kerrytettävänä – vuosia kestävä omaishoito muutaman satasen kuukausipalkalla ajaa omaishoitoperheitä taloudellisesti todella kurjaan asemaan. Se, mikä pandemian aikana tuli sokkina joillekin vanhemmille, on monille lasten omaishoitajille arkipäivää vuosien ajan.

Kun seuraavan kerran mietit, voisitko jotenkin auttaa omaishoitajaa, vie ajatuksesi käytäntöön. Kysy, voisitko viettää hetken aikaa hoidettavan kanssa ja tarjota omaishoitajalle vapaahetken. Tai ehkä voisit auttaa jossain ihan käytännön asiassa, vaikka kotitöissä?

Työnantajille heitän myös pallon kopattavaksi: työaikajoustot ja osa-aikatyöt eivät ole vain pienten lasten vanhempia varten. Jokaisen ihmisen elämässä on vaiheita, jolloin yksityiselämä vaatii enemmän kuin normaalisti, ja silloin olisi kultaakin kalliimpaa, jos työnantaja tulisi vastaan ja tarjoaisi joustoja. Työssäkäynti tuo elämään tärkeää sisältöä ja estää taloudellisen epätasa-arvon syntymistä. Vaihtoehtoja on usein tarjolla, mutta ne pitää tunnistaa ja niihin on uskallettava tarttua.

Tänään on omaishoitajien päivä – omaishoitajien työpäivä on yleensä 7 päivää viikossa, 24 tuntia päivässä. Voimia ihan jokaiselle!

 

PiaLemmetty

Helsinkiläinen kolmen lapsen äiti, Leijonaemot ry:n toiminnanjohtaja, yrittäjä ja omaishoitaja.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu