”Haluun laueta sun tisseille” – Prostituutio ei ole työ

Tämä blogi on julkaistu aiemmin tänään osoitteessa https://www.seurakuntalainen.fi/blogit/prostituutio-ei-ole-tyo/

Yle uutisoi maanantaina Isa Häkkisestä, joka myy työkseen seksiä. Artikkeli kuvastaa täydellisesti yhteiskuntamme uutta tapaa puhua prostituutiosta “seksityönä”. 

“Seksityön” promoottorit, vasemmisto ja uuden aallon feministit, sekä Pro-tukipiste ja osa mediaa, väittävät prostituution olevan kuin mikä tahansa työ. Seksin myyntiä ei nähdä naisen oikeuksien rikkomisena, vaan naisen oikeutena. Tässä agendassa huomio kiinnitetään kondomin käyttöön ja asianmukaiseen maksamiseen. Samalla se tarjoaa kannattajilleen loistavan tekosyyn olla kohtaamatta prostituutioon vahvasti liittyvää hyväksikäyttöä, väkivaltaa ja epätasa-arvoa. 

Jos artikkelin sisältöä tarkastelee pintaa syvemmältä, ei voi olla törmäämättä räikeisiin ongelmiin. Niistä ensimmäinen tulee vastaan jo otsikossa: “En keksi muuta työtä, josta saisin näin paljon palkkaa ja jossa olisi näin suuri itsemääräämisoikeus”. 

Niinpä niin. Elitisti prostituoiduilla ehkä on. Mutta millainen palkka tai itsemääräämisoikeus on prostituutioon pakotetuilla naisilla, jotka ottavat vastentahtoisesti vastaan kymmeniä asiakkaita päivässä? 

Hetki myöhemmin artikkelissa mainitaan seuraava sitaatti: “Mulla on satanen ja haluun laueta sun tisseille”. Häkkinen kuvailee kieltäytyvänsä hintojen tinkijöistä ja ehtojen sanelijoista todeten, että kyseiset asiakkaat tinkisivät todennäköisesti myös Häkkisen asettamista säännöistä. 

Niinpä niin. Elitisti prostituoiduilla on valta valita asiakkaansa ja laatia sääntönsä. Mutta kenelle päätyvät ne asiakkaat, jotka haluavat vallan ja sääntöjen asettamisen itselleen? Niille hyväksikäytetyille ja raiskatuille seksiä myyville naisille, jotka on pakotettu työhön, ja joilla ei ole mahdollisuutta valita. 

Artikkelin härskein väite liittyykin prostituution ja ihmiskaupan väliseen yhteyteen. Pro-tukipiseen toiminnanjohtaja Jaana Kauppinen väittää, että suurin osa “seksityöntekijöistä” on itsenäisesti toimivia henkilöitä, jotka ovat valinneet toimeentulonsa hankkimisen keinoksi seksipalveluiden myymisen. Hetkeä myöhemmin Kauppinen myös väittää, että ihmiskauppa ja “seksityö” ovat kaksi eri asiaa, ja että niiden yhteen niputtaminen on prostituutiopolitiikkaa, joka ei heijasta tilannetta kentällä. 

Kumpikaan väite ei pidä paikkaansa. Maailmanlaajuisesti tarkasteltuna valtaosa naisista on prostituutiossa mukana vastentahtoisesti/pakotettuna. Kansainväliset tutkimukset osoittavat, että prostituutiossa mukana olevista naisista vain 2% on alalla vapaaehtoisesti. Loput 98 % myyvät itseään pakotettuna tai olosuhteiden pakosta. Myös vuonna 2003 tehty tutkimus, johon haastateltiin yli 800 prostituoitua yhdeksässä eri maassa osoitti, että 89% prostituoiduista olisi halunnut lopettaa työnsä, jos se olisi mahdollista. Eikä ihme, sillä haastatelluista 71% oli kokenut fyysistä pahoinpitelyä, ja 63% oli raiskattu prostituution aikana. Kuka itseään arvostava nainen haluaisi itselleen kyseisenlaisen työn? Etenkään, kun prostituutiossa olevien naisten ja tyttöjen kuolleisuus väkivallan seurauksena on tutkimusten mukaan lähes 18 kertaa keskimääräistä korkeampi. 

Loppuun on vielä pakko nostaa esille Häkkisen mainitsemat raha, sekä “seksityön” vertaaminen satunnaiseen seksiin. Vertaus ontuu pahasti. Satunnaisessa seksissä on useimmiten kyse siitä, että molemmat osapuolet haluavat seksiä. Prostituutiossa puolestaan toinen osapuoli on aina seksistä maksava osapuoli. Jos kyseessä olisi yhteinen seksuaalinen halu, niin tarvetta maksulle ei olisi. Prostituutiossa on siis lopulta aina kyse siitä, että toinen osapuoli harrastaa seksiä, vaikka ei sitä tosiasiallisesti haluaisi. 

Prostituutio ei edesauta millään tasolla naisten tasa-arvoisuutta tai seksuaalista itsemääräämisoikeutta, vaikka suomalaiset elitisti “seksityöläiset” niin väittävät. Jos Suomessa halutaan pyrkiä sukupuolten väliseen tasa-arvoon, elämän ja ihmisarvon kunnioittamiseen sekä nuorten tyttöjen ihmisarvoiseen tulevaisuuteen, on meistä jokaisen taisteltava prostituutiota vastaan. 

Erään Room of Hope päiväkeskuksemme naisen sanoja lainaten: “Seksityöläinen? Mikä työ se on? Tulla häväistyksi, tulla alistetuksi, tulla nöyryytetyksi, tulla raiskatuksi. Ei se ole työ, se on orjuutta”.

Prostituutiota (“seksityötä”) ei voi erottaa ihmiskaupasta, pelkkä yritys tähän suuntaan on silkkaa tyhmyyttä. Jos prostituutiolla ei ole mitään tekemistä ihmiskaupan kanssa, niin miksi naisia ylipäätään kaupataan?