Jos minä saisin päättää: rikosketjuperiaate
Osa “Jos minä saisin päättää” -blogisarjaa, jossa käyn politiikan eri osa-alueilta läpi tiiviisti yksittäisiä asioita, joita minä muuttaisin, jos saisin päättää asioista yksin.
Ajattele kuinka monta kertaa olet kuullut vaadittavan poliisille lisää määrärahoja? Entä kuinka monta kertaa olet kuullut vaadittavan lisää määrärahoja syyttäjille, tuomioistuimille tai Rikosseuraamuslaitokselle?
Ensimmäistä kuulee julistettavan useinkin, jälkimmäistä puolta ei niinkään. Mutta entä jos vain poliiseille lisätään resursseja? Paljon hyvää silläkin voidaan saada aikaiseksi, mutta oikeuden toteutumiseksi tarvitaan lopulta paljon muutakin, kuin rikoksen tutkinta ja tekijän kiinniotto.
Mikäli rikosketjun seuraavat kohdat jäävät huomioimatta, hyvää tarkoittavan poliisin määrärahan nostot aiheuttavat vain pahenevia pullonkauloja ketjun loppupäässä. Mitä hyötyä on saada rikollinen kiinni, jos asia voi pahimmassa tapauksessa matkan varrella ennen tuomiota ehtiä vanhentua tai oikeuden saaminen vie vuosia kasaantuneen juttusuman takia? Kohtuutonta tämä olisi erityisesti rikoksen uhrin kannalta.
Tämän takia koko rikosketjun huomioiminen määrärahapäätöksissä on äärimmäisen tärkeää. Aina kun määrärahapäätöksiä tehdään, pitäisi huomioida vaikutukset koko rikosketjuun, jotta uusia pullonkauloja ei pääsisi syntymään.
Koronan vuoksi keväällä jouduttiin perumaan ja siirtämään huomattava määrä oikeudenkäyntejä tulevaisuuteen. Rikosprosessien ruuhkautuminen ja venyminen oli huolenaiheena jo ennen koronaakin ja nyt juttusumien purkamiseen tarvitaan lisäpanostuksia.
Verovarat tulisi aina kohdistaa mahdollisimman järkevästi, mutta erityisesti näin taloudellisesti haastavina aikoina sen merkitys korostuu entisestään. Turvallisuudesta, rikosvastuun toteutumisesta ja oikeusvaltiosta huolehtiminen kuuluu niihin valtion ydinalueisiin, joista emme saa tinkiä.
Yllä mainitun toivoisi olevan itsestäänselvyys, mutta aina se ei ihan siltä tunnu. Aionkin pitää huolen, ettei tämä nyt alkavalla eduskunnan syysistuntokaudella pääse unohtumaan – koko ketjun osalta. Olen koittanut pitää tätä periaatetta esillä mahdollisimman paljon eduskuntaan valituksi tulemisen jälkeen, enkä todellakaan aio lopettaa sitä tähän.
Oikeusjärjestelmämne on umpimätä. Se vaatii täysremontin.
Oikeusjärjestelmä ei voi olla sellainen, jonka prosessit kestävät jopa vuosia, vahingonkorvaukset ovat naurettavia eikä niitä saa maksuun, rikolliset pääsevät hetkessä vapaiksi tekemään uusia rötöksiä, rikokset voivat vanheta vaikka todisteet edelleen saatavilla, oikeuden päätökset vaihtelevat ja niitä ei pysty ennustamaan edes juristi, lakien määrä ja ymmärrettävyys on päätön eikä niitä tunne edes asiaa opiskellut sekä oikeuden saaminen voi tulla kalliimmaksi kuin varsinaiset rikoksen seuraamukset uhrille.
Pässikin tajuaa, ettei tällainen järjestelmä kuulu oikeusvaltioon.
Ilmoita asiaton viesti
Järjestelmä lienee rakennettu tarjoamaan maksimaalisen määrän työpaikkoja juristeille beronmaksajien kustannuksella. 1000 hengen julkinen virasto pystyy työllistämään itsensä 110% ilman yhtään ulkopuolista toimeksiantoa sisäisellä byrokratiallaan. Siksi sillä on krooninen resurssipula.
Ilmoita asiaton viesti
Juuri näin. Jämerä kannanotto.
Ilmoita asiaton viesti
Oikeusjärjestelmässä outouksia riittää.
Esimerkiksi se, että oikeusistuimet määräävät rikollisia maksamaan rikoksien uhreille korvauksia, vaikka tuomittu on maksukyvytön.
Tuomitut todennäköisesti eivät koskaan maksa korvauksia uhreille.
Rikoksen uhri voi vuosien päästä hakea korvausta valtiokonttorista, mutta siellä on vastassa pieni kiinteä määräsumma täysin riippumatta oikeusistuimen antamasta korvaustuomiosta.
Herää kysymys, miksi oikeusistuimet jakelevat korvaustuomioitaan?
Näön vuoksi?
Ilmoita asiaton viesti