Kirja kainaloon ja riippumattoon – lukutaidon merkitys

Mikä onkaan mukavampaa kuin istua rannalla, riippumatossa tai laiturin nokassa lukemassa mukaansa tempaavaa kirjaa. Muistan edelleen lapsuuden kesistä sen, kuinka kävimme mummini ja serkkujeni kanssa kirjastoautossa hakemassa luettavaa kesälomaksi. Kirjastoauto jo itsessään oli eksoottista Espoon tytölle, mutta mahtavuutta vasta olikin kahlata kirjan kanssa mummolan rannan onkikivelle lukemaan. Ympärillä liplatteli vesi ja kaislat humisivat tuulessa.

Nykypäivänä kiinnostus lukemiseen on varsinkin nuorten keskuudessa vähentynyt ja lukemiseen käytetty aika on lähes puolittunut 20 vuodessa. Tutkimusten mukaan suomalaisnuorista joka kymmenennellä on heikko lukutaito. Ero tyttöjen ja poikien lukutaidon välillä on Suomessa kasvanut niin, että se on suurempi kuin missään muussa OECD-maassa. Tämä on huolestuttavaa, koska vaarana on, että heikko lukutaito rajoittaa nuorten elämää ja vaikeuttaa menestymistä jatko-opinnoissa ja työelämässä. Hyvä lukutaito vahvistaa sosiaalista identiteettiä ja yhteiskunnallista tasa-arvoa.

Kodin merkitys lapsen lukuinnon synnyttäjänä on merkittävä, mutta yhtälailla siihen vaikuttavat myös kaverit ja opettaja. Opettajan on hyvä muistaa, että hänellä on yhtä suuri merkitys lukuharrastuneisuuden innoittajana kuin kodilla. Koulujen lukutaito-opetuksessa lukuinnon herättäminen onkin avain-asemassa. Kouluissa oppilailla tulee olla itsellään mahdollisuus vaikuttaa siihen, millaisia tekstejä he saavat koulussa luettavakseen. Muistan hyvin omasta kouluajastani, kuinka muutaman kerran opettaja antoi sellaisen opuksen kahlattavaksi, että vaikka rakastin lukemista, niin kirjan lukeminen oli työn ja tuskan takana. Voin vain kuvitella jos nuorta ei lukeminen innosta ja hän saa omasta mielestään maailman pitkäveteisimmän kirjan luettavakseen, niin siihen sammuu se viimeinenkin into.

Lukeminen tulisi aloittaa jo vauvaiässä, eikä lapselleen tai lapsenlapselleen voi lukea koskaan liikaa, vaan on arvokasta lukea lapsille ja puhua heille lukemisesta. Osa lapsista on innokkaita lukijoita, mutta tänä pelien ja älylaitteiden aikana, osa taas ei ole. Monen lapsen vanhemmat ovat ikäpolvea, joka ei itsekkään välttämättä ole lukenut samassa mitassa kirjoja kuin aiemmat sukupolvet ja tulleet sitä kautta siirtäneeksi tapaa omille lapsilleen. Lukemisella on kuitenkin merkitystä lasten kielen kehittymiselle samalla kun se antaa lapsille erilaisia näkökulmia asioihin ja uusia ajattelutapoja. Lukemisen aloittaminen on sinänsä helppoa sen kun ottaa kiinnostavan kirjan käteen tai etsii mielenkiintoista lukemista erilaisista digisisällöistä.

Mieleeni ovat omasta lapsuudestani jääneet erityisesti Neiti Etsivä ja Tiina kirjat, joita raahasin Laajalahden kirjastosta kassikaupalla. Nykyään luen aika laidasta laitaan kirjoja vähän mielialan mukaan, välillä luen enemmän ja välillä taas vähemmän. Pidän elämänkerroista, koska ne luovat ihmisestä kokonaiskuvan, mutta nautin myös rikosdekkareista, mikä johtunee siviiliammatistani syyttäjänä sekä fantasiakirjoista kuten Harry Potterit, jotka veivät niin minut kuin poikani Tylypahkaan noitien ja velhojen kouluun. Harry Potter tarinoita on nuorempi lapsenikin ohimennen kuunnellut, koska hihkuu keppi kädessä olevansa Harryn apuri Hermione.

Lapsille ja nuorille löytyy myös kirjoja aiheesta kuin aiheesta ja kirja löytyy varmasti oman kiinnostuksen mukaan. Oman poikani, joka on kiinnostunut muun muassa tubettamisesta ja bloggaamisesta, sai tubettajien kirjat innostumaan hetkittäin lukemisesta. Itsekin luin poikani kanssa muun muassa Miklun kirjaa. Se synnytti muutamia todella mielenkiintoisia keskusteluja poikani kanssa muun muassa siitä, että elämmekö simulaatiossa tai mikä on elämän tarkoitus. Haastoi äitiäkin miettimään.

Suosittelen, lukemaan juuri sitä, mikä itseä kiinnostaa, ei kaikkien tarvitse lukea romaaniklassikoita. Tärkeintä on, että tarina vie mennessään.