Oikeusvaltioperiaatteen puolustamisessa EU:lla uskottavuus pelissä

Viime viikolla järjestettiin Suomen EU-puheenjohtajuuskauden puitteissa kaksipäiväinen konferenssi, jossa aiheina olivat Euroopan unionin perusarvot, oikeusvaltioperiaate ja demokratia. Olemme huolestuttavan usein saaneet lukea, kuinka useissa jäsenmaissa näitä on viime aikoina haastettu. Yksi näistä maista on ollut Unkari, jota vastaan käynnistettiin viime vuonna Lissabonin sopimuksen artikla 7:n mukaiset kurinpitomenettelyt. Tänään Brysselissä kokoontuvassa yleisten asioiden neuvoston kokouksessa on vuorossa ensimmäinen tähän liittyvä Unkarin kuuleminen.

Useimmiten uutiset keskittyvät ongelmiin Puolassa ja Unkarissa. Valitettavasti näitä samankaltaisia ongelmia olemme nähneet esimerkiksi myös Romanian, Slovakian tai Maltankin kohdalla. Ongelmat ovat liittyneet muun muassa oikeuslaitoksen riippumattomuuteen, korruptioon, sananvapauteen, yhdistymisvapauteen ja oikeuteen yhdenvertaisesta kohtelusta. Oikeusvaltio on kuitenkin keskeinen edellytys sille, että EU toimii hyvin turvallisuuden, oikeuden ja vapauden alueena kuin sisämarkkinoina. Ongelmat yhdessäkin jäsenvaltiossa vaikuttavat koko unioniin.

Liittyessään Euroopan unioniin hakijamaiden täytyy täyttää tiukat jäsenkriteerit, mutta varsinaiseksi ongelmaksi on muodostunut se, mitä tehdä siinä tapauksessa, jos näistä aletaan lipsua jälkikäteen. Teoriassa näitä keinoja löytyy kyllä, mutta ne ovat valitettavan tehottomia käytännössä. Esimerkiksi Puolaa ja Unkaria vastaan käynnistetyt artikla 7:n mukaiset kurinpitomenettelyt voisivat teoriassa johtaa lopulta kyseisen maan äänioikeuden menetykseen EU:ssa tehtäviin päätöksiin. Todellisuudessa näin ei kuitenkaan tule tapahtumaan, sillä päätöksenteko Eurooppa-neuvostossa edellyttää yksimielisyyttä ja näin ollen esimerkiksi Unkari ja Puola voivat keskenään estää toisiinsa kohdistuvat sanktiot. Tarvitaan siis huomattavasti tehokkaampia keinoja puuttua asiaan.

Yhtenä vaihtoehtona on esitetty EU:n rahoituksen sitomista oikeusvaltioperiaatteen noudattamiseen. Esimerkiksi Puola ja Unkari ovat kummatkin unionin suurimpia nettosaajia. Komissio esitti tätä viime vuonna antaessaan esityksensä uudesta monivuotisesta rahoituskehyksestä. Esitys eteni parlamenttiin, jossa Petri Sarvamaan (kok.) laatima mietintö hyväksyttiin selkeällä enemmistöllä. Tämä vastaa myös Kokoomuksen virallista linjaa ja on ollut erinomaista huomata, että myös Suomen hallitus on päättänyt nostaa asiaa hyvin esille puheenjohtajuuskauden puitteissa.

Tähän teemaan liittyvässä kritiikissä valitetaan usein EU:n sekaantuvan jäsenmaiden sisäisiin asioihin. Tämä argumentti on mielestäni täysin absurdi. Maat ovat kaikki vapaaehtoisesti päättäneet liittyä unioniin, täyttää vaaditut kriteerit ja mikäli näiden kriteerien täyttämisessä aletaan lipsua, niin silloin mielestäni EU:lla on suorastaan velvollisuus puuttua peliin. On myös moraalisesti kestämätöntä, että tietyt maat vastaanottavat ilomielin unionista tulevat rahat, mutta yhteisistä pelisäännöistä ei tunnuta piittaavan. Tähän haasteeseen vastaaminen on avainasemassa EU:n uskottavuuden kannalta ja puheenjohtajamaana Suomen on pysyttävä tiukkana.

Pihla Keto-Huovinen

Äiti, kansanedustaja, kihlakunnansyyttäjä ja valtuutettu. Koiraharrastaja ja kuntoliikkuja.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu