Poliittisten virkanimitysten kuvottava karuselli

Tasaisin väliajoin lehtiin nousee otsikoita, joissa kauhistellaan taas uutta poliittista virkanimitystä, jossa sopivin ehdokas on ohittanut pätevimmän. Vastaavin väliajoin nousee esiin myös pöyristeleviä poliitikoita, jotka vuorollaan kauhistelevat tapahtunutta, kunnes tilaisuuden tullen tekevät itse sitä aivan samaa.

Viimeisimpänä esimerkkinä käynnissä oleva nimitysprosessi Keskusrikospoliisin (KRP) päällikön viran täyttämiseksi. Iltalehdessä eilen julkaistussa kolumnissa nostettiin aiheellisesti huolta siitä, että KRP:n johtajaksi oltaisiin sisäministeri Ohisalon ohjauksella mahdollisesti nostamassa poliisihallinnon ulkopuolelta tulevaa SPR:n Porin vastaanottokeskuksen johtajaa.

Keskusrikospoliisin lukuisiin tehtäviin kuuluu mm. torjua kansainvälistä, järjestäytynyttä ja ammattimaista rikollisuutta ja kehittää rikostorjuntaa. KRP:n merkitys suomalaisessa poliisitoiminnassa on niin merkittävä, että en pitäisi sitä liioitteluna, että sen päälliköllä olisi poliisihallintoon liittyvää kokemusta ja substanssiosaamista.

Tässä vaiheessa moni lukija varmasti haluaisi muistuttaa miten myös tämä ja tämä puolue on toiminut eri nimitystilanteissa niin ja näin. Haluan tehdä kuitenkin sen selväksi, että sopivimpien suosiminen pätevämpien kustannuksella on jotain sellaista, mitä en voi hyväksyä missään tapauksessa, enkä kenenkään toimesta – en myöskään oman puolueeni. Järjestelmä ei voi toimia niin, että pätevyyden sijaan edellytetään esimerkiksi tiettyä puoluekirjaa, koska se ei ole oikeudenmukaista ja vie koko järjestelmän uskottavuuden.

Se, että tällaista jatkuvasti edelleen tapahtuu, on merkki järjestelmätason ongelmasta. Meidän on saatava keinoja varmistua siitä, että pätevimmät hakijat paikan saavat ja että tätä myös valvotaan. Haastavaksi tämän tekee se, että pätevyyttä on monenlaista ja harvoin on tilanteita, että yksi hakija olisi yksiselitteisesti muita pätevämpi. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että meidän pitäisi hyväksyä nimitykset, jotka tehdään pohjautuen puoluekirjaan tai tehtävän kannalta epärelevanttiin työkokemukseen. Oikeusvaltiossa pitäisi olla itsestäänselvyys, että valinnat tehdään pätevyyden, ei sopivuuden perusteella.

Pihla Keto-Huovinen

Äiti, kansanedustaja, aluesyyttäjä ja valtuutettu. Koiraharrastaja ja kuntoliikkuja.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu