Raiskauslainsäädäntö saatava pohjoismaalaiselle tasolle
Suomessa n. 50 000 henkilöä kokee vuosittain seksuaalista väkivaltaa. Tämä tarkoittaa lähes 140 seksuaalista väkivallan tekoa joka ikinen päivä. Luvut ovat pöyristyttäviä. Yhtä surullista luettavaa ovat Tilastokeskuksen tiedot, joiden mukaan poliisin tietoon tuli vuonna 2018 yhteensä 3779 seksuaalirikoslainsäädännön rikosta, joista 1393 oli raiskauksia, 1373 lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä ja 1013 muuta seksuaalirikosta. Vuonna 2018 tuomioistuimissa (KO) luettiin 371 syytettä seksuaalisesta väkivallasta vastaajan syyksi ja vuonna 2017 langettavaan tuomioon johti 209 syytettä 358:sta raiskaussyytteestä.
Tämä tarkoittaa, että langettavaan tuomioon päätyi vaan 0,7 prosenttia seksuaalisesta väkivallasta. Eikö tämän pitäisi viimeistään soittaa hälytyskelloja? Luvusta näkyy selkeästi se, että kynnys ilmoittaa rikoksesta on suuri. Keinot, joilla voidaan vaikuttaa ilmoituskynnyksen madaltamisen ovat ehdottomasti tarpeen. Maissa, joissa on avattu keskustelu siitä, mitä seksuaalinen itsemääräämisoikeus tarkoittaa ja raiskaussäännös on muutettu suostumusperusteiseksi on poliisille tehtyjen ilmoitusten määrä kasvanut.
Raiskauksen tunnusmerkistön lisäksi samassa yhteydessä on mietittävä vakavasti rangaistustasoa. Suomessa rangaistustaso on alempi kuin muissa Pohjoismaissa. Seksuaalirikoksissa normaali rangaistuskäytäntö on johtanut siihen, etteivät törkeät ja vähemmän törkeät teot enää erotu tarpeeksi. Erottavana tekijänä on lähinnä se, onko tuomittu rangaistus ehdollinen vai ehdoton. Muissa Pohjoismaissa seksuaalirikoksista ei juurikaan tuomita ehdollisia vankeusrangaistuksia. Norjassa, jossa tuomioistuimet eivät korottaneet rangaistuskäytäntöä käydystä keskustelusta huolimatta, päädyttiin korottamaan rangaistusminimi kolmeen vuoteen. Tämä tarkoittaa myös sitä, ettei teoista voi tulla ehdollisia tuomioita. Mielestäni tätä tulee harkita myös Suomessa, jotta tunnustamme seksuaalisen itsemääräämisoikeuden ja sukupuolten tasa-arvon myös sukupuolisuhteissa.
Koska lait eivät synny vain tyhjästä, on meidän mietittävä arvojamme ja kuunneltava myös kansalaisten ääntä lakeja tehtäessä. Arvoissa tapahtuneet muutokset muokkaavat rikoslainsäädäntöä. Lainsäädäntö on merkittävä muutosagentti yhteiskunnassa: se ei pelkästään heijasta vaan rakentaa oikeudellista todellisuutta.
Tiesit varmasti, että Norjassa ja Tanskassa ei ole suostumusperustetta raiskauslainsäädännössä? Otsikko on siltä osin omituinen.
Miten ja miksi ilmoituskynnys laskisi lainmuutoksen myötä?
Asiantuntijalausunnoista eri maista ilmenee, että tuomioita tuskin tulisi lainmuutoksella yhtään sen enempää kuin nytkään, mikäli oppia ei oteta Saksasta, jossa itkeminen käy näytöksi raiskauksesta.
Ilmoita asiaton viesti
”Suomessa n. 50 000 henkilöä kokee vuosittain seksuaalista väkivaltaa.”
Luku on ilmeisesti Amnestylta mutta sekään ei väitä että kyse olisi 50 000:sta raiskauksesta. Blogisti sotkee asioita.
”Maissa, joissa on avattu keskustelu siitä, mitä seksuaalinen itsemääräämisoikeus tarkoittaa ja raiskaussäännös on muutettu suostumusperusteiseksi on poliisille tehtyjen ilmoitusten määrä kasvanut.”
On selvää että laajentamalla raiskauksen käsitettä myös rikokseen syyllistyvien joukko kasvaa, ja tätä myötä ilmoitusten määrä. Jos tämä on tavoite, sitten ollaan menossa oikeaan suuntaan. Epäselvää on, kasvaako tuo uhritutkimusten ja annettujen tuomioiden välinen suhde sitten. Seksuaalinen väkivalta on tietenkin jo nyt rangaistava teko.
Ilmoita asiaton viesti
Kaikki lait ovat turhia, jopa haitallisia, niin kauan kuin ei liikauteta evääkään sen ongelman ratkaisemiseksi, miten suostumus tai sen puute voitaisiin dokumentoida siten, että mahdollisen oikeudenkäynnin aikana oikeasti joku salissa oleva tietäisi oliko suostumusta vai ei.
Muussa tapauksessa tuomio menee mutu-tuntumalla ja noppaa heittäen, ja siinä tapauksessa on parempi olla tuomitsematta ketään, jos kerran ei kehitetä minkäänlaista menetelmää syyllisyyden tai syyttömyyden *todistamiseksi*.
Ilmoita asiaton viesti
Ehkä tässä nyt taas liioitellaan. Mihin perustuu väite 50.000 raiskauksesta vuosittain. Eihän ole mahdollista laskea raiskausten määrää, jota ei ole edes poliisille ilmoitettu.
Olen varma, että lukuun päästään vain arvioimalla kaikki lähentelytkin raiskauksiksi ja laskemalla naisten tekemät raiskaukset mukaan. Niitä on valtavasti.
Nuorena miehenä kun pyöri yökerhoissa ja kapakoissa niin oli tuiki tavallista, että naiset, varsinkin humalassa, puristelivat meitä miehiä jalkovälistä tanssilattialla ja tungoksessa kapakan hämärässä.
Jostain syystä ei siitä valitettu. Pikku juttu muutenkin, vaikka siitä saisi nykyään nainenkin rangaistuksen.
Raiskauksen määritelmä on nykyään vaarallisen löyhä ja näyttää siltä, että tuomion voi saada luvattoman heikolla näytöllä. Suupuhettahan ei voi yksin näytöksi laskea.
Ilmoita asiaton viesti
”Seksuaalirikoksissa normaali rangaistuskäytäntö on johtanut siihen, etteivät törkeät ja vähemmän törkeät teot enää erotu tarpeeksi. Erottavana tekijänä on lähinnä se, onko tuomittu rangaistus ehdollinen vai ehdoton. Muissa Pohjoismaissa seksuaalirikoksista ei juurikaan tuomita ehdollisia vankeusrangaistuksia. ”
Eikös minimirangaistusten korottaminen päinvastoin myöävaikuttaisi siihen, etteivä vähemmän törkeät teot enää erotuisi törkeistä? Jos vähemmän törkeästä tuomitaan ehdolliseen vankeuteen ja törkeästä ehdottomaan, niin siinähän on se oleellinen ero.
Ilmoita asiaton viesti
Ehdollinen ei nyt mikään rangaistus ole missään rikoksessa vaan valtion tapa minimoida vankeinhoidon kustannukset.
Ilmoita asiaton viesti
Siitä seuraa rikosrekisterimerkintä, mikä vaikuttaa elämään monella tavalla.
Lisäksi se naulitsee seuraavan mahdollisen tuomion ehdottomaksi automaattisesti. Seksuaalirikoksissa on mahdollista olla tilanteita, joissa rikos on todellakin ”lievä”, vaikkei moista sanaa laissa mainitakaan. Se voi liittyä verbaaliseen ilmaisuun tai tilanteeseen, jossa uhri on ollut halukas toimintaan, olkoonpa se sitten ollut millaista hyvänsä. Lievien tuomioiden mahdollisuus on oltava laissa, jotta yleinen oikeuskäsitys toteutuisi kaikissa tilanteissa. Se ei tarkoita sitä, että lieviä tuomioita pitäisi jakaa silloin, kun yleinen oikeuskäsitys ei moista puolla.
Ilmoita asiaton viesti
Ei naulitse yhtään mitään, kyllä ehdollisia voi tuomita useitakin peräjälkeen. Asia on täysin tuomioistuimen harkinnassa.
Ilmoita asiaton viesti
Eikös käytäntö ole kuitenkin pääsääntöisesti toisenlainen? Sinänsä hyvä, jos ehdollisiakin voi tuomita peräjälkeen, koska se uusikin rikos voi olla varsin lievä.
Ilmoita asiaton viesti
Valitettavasti ehdollisia ketjutetaan edelleen ja ehdollisia rangaistuksia saattaa olla useitakin sitten vihdoin ja viimein täytäntöönpantaviksi.
Vuonna 2003 taidettiin kumota viimeisetkin ketjuuntumisen esteet. Tosiasiassa näin ehdolliseen rangaistukseen 1970-luvulla asetetut oletukset/toiveet/odotukset kumottiin tehokkaasti.
Ilmoita asiaton viesti
Niin se rikosrekisterimerkintä onkin hyvin epätasa-arvoinen rikosseuraamus.
On ihmisiä, joille merkintä estää elinkeinon tai ammatin harjoittamisen tai virkaan pääsyn ja toisia, joille sillä ei mitään merkitystä.
Ilmoita asiaton viesti
Tässä pitäisi huomioida myös perättömät ilmoitukset ja niistä pahimmassa tapauksessa seuraavat tuomiot. Tunnetuin ja dramaattisin tällainen lähiajoilta lienee Rafan tapaus.
https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005949329.html
Rafa ehti istua syyttömän vankilassa yhdeksän kuukautta ja hänet pelasti vain se, että häntä perättömästi syyttänyt Sanna sai uskoon tultuaan niin pahoja omantunnontuskia, että tunnusti valehdelleensa.
Se, että kynnys ilmoittaa rikoksesta madaltuu on tietenkin hyvä juttu, mutta kääntöpuolena luultavasti myös perättömät ilmoitukset lisääntyvät. Ja jos minimrangaistuksia kovennetaan, myös oikeusmurhat pahenevat.
Ilmoita asiaton viesti
Minimirangaistusten koventamisen seurauksena voi olla myös sellainen ilmiö, että lieviä tekoja jätetään enemmän tuomitsematta kuin tällä hetkellä. Jotkut teot voivat olla luonteeltaan sellaisia, ettei tiukkanutturaisinkaan tuomari pysty tuomitsemaan siitä vuodeksi tai kahdeksi vuodeksi vankeuteen eikä sitä lievempää tuomiota voi sitten antaa – esimerkiksi sakkoja tai ehdollista.
Ilmoita asiaton viesti
Oleellista on, ettei suupuheella eli oletetun uhrin tarinan uskottavuuden perusteella yksistään tuomita ketään. En tiedä käykö näin, mutta ei saisi.
Ilmoita asiaton viesti
Niin, on hiukan ongelmallista, kun tuomioon ei tarvita aukotonta todistusta, vaan englantilaisittain sanottuna ”beyond reasonable doubt” riittää. Tuo ”reasonable doubt” arviointi ei aina osu nappiin.
Rafan tapauksessa hänen olisi kannattanut pysyä totuudessa kuulustelussa eikä yrittää kieltää etteikö hän olisi viettänyt yötä kyseisen tytön kanssa. Tiedä sitten olisiko sekään tuolloin auttanut, mutta ainakaan hän ei olisi jäänyt kiinni totuuden vastaisesta puheesta.
Ilmoita asiaton viesti