Häirintä ja uhkailu eivät saa olla demokratian este

Helsingin Sanomat kirjoitti tänään otsikolla ”Uskallanko ehdolle? Kuntapäättäjät kokevat aiempaa enemmän häirintää ja uhkailua. Kuntaliiton tekemän kyselyn mukaan se vähentää ihmisten halua lähteä ehdokkaaksi huhtikuun vaaleissa.” (https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000007770836.html maksumuurin takana)

Täytyy myöntää, että kyllä sellainen aina pysäyttää, kun lauma hyökkää keskitetysti ja lähettelee vihaa pursuvia julkisia- ja yksityisviestejä ja arvostelevat ulkonäöstä lähtien kaiken. Täytyy kuitenkin muistaa, että ne verkkohyökkäykset kestävät päivän tai kaksi ja seuraavana päivänä mölisevällä apinalaumalla onkin jo uusi kohde. Sen verran teflonpintaa kannattaa politiikkaan mukaan lähtevän kehittää itselleen, että ymmärtää kirjoittelijoiden purkavan omaa vihaansa ja niin kauan, kun se pysyy tekstin tasolla, niin se voi ollakin ihan hyvä, että saavat purettua sitä vihaansa vaikka sitten minuun.

Verkkohäiriköintiä vakavampana pidän luonnollisesti fyysisen koskemattomuuden rikkomista tai sen uhkaa. Juha Sipilän töniminen, Pekka Katajan murhayritys, coca-colan heittäminen Stubbin päälle, Timo Soiniin käsiksi käyminen yms. ovat ehdottomasti tuomittavia tekoja.

Vaaliteltoilla on itsellenikin tapahtunut sitä, että humalassa oleva henkilö on tullut vihaa täynnä haastamaan ja tunnelma on ollut sellainen, että yksikin väärä sanavalinta minulta ja tyypillä on nyrkit pystyssä. Sitten on näitä, jotka tulevat vaan huutamaan ja kun yrittää kumota heidän väitteensä asiallisesti argumentoimalla lähtevät karkuun eivätkä suostu kuuntelemaan. Vähän niin kuin päivän ”kahden minuutin viha” olisi täytetty, kun on rohkeasti käynyt vähän haukkumassa, eikä edes halua keskustella asiallisesti.

Ihmisten kanssa voi olla eri mieltä asioista, mutta asiat riitelevät eivätkä ihmiset ja demokratiassa asiat ratkaistaan äänestyskopissa eikä nyrkeillä toreilla tai lähettemällä vihaviestejä toisen FB-sivulle. Jokainen politiikkaan mukaan lähtenyt haluaa luoda hyvän ja paremman kunnan ja Suomen, mutta keinot saattavat vaan olla erilaiset. Tämän ei pidä antaa syytä ihmisten demonisointiin eikä dehumanisointiin.

Toivon siis, että kukaan vähänkään paloa politiikkaa kohtaan tunteva ei pelkää lähteä ehdolle vaaleihin vaan lähtee rohkeasti ajamaan omaa asiaansa ja osallistuu keskusteluun kaikenlaisten ihmisten kanssa. Samanlaista malttia ja asiallista keskustelukykyä toivon myös politiikkaa seuraaville, niin sanotuille puskista huutelijoille.