Sananvapauden rajoituksen sijasta lisää tietoa

Hallitus kaavailee holokaustin kiistämisen kieltämistä ja itse asia on historiaan tutustuneelle ihmiselle itsestään selvä asia, että holokausti tapahtui ja jos tätä historiallista tapahtumaa lähtee kiistämään, niin osoittaa lähinnä oman tietämättömyytensä.

Ongelmalliseksi asian tekee, että vain tämä yksi kansanmurha nähdään niin merkittäväksi, että pelkästään sen kiistäminen pitäisi kieltää lailla, vaikka kansanmurhia on tapahtunut läpi koko ihmiskunnan historian ja esihistorian kaikkialla maailmassa. Jos lainsäädännössä keskityttäisiin vaan 1900-luvulla ja sen jälkeen tapahtuneisiin kansanmurhiin, niin lakiin pitäisi silloinkin listata mm:

• Armenialaisten kansanmurha
• Assyrialaisten kansanmurha
• Kreikkalaisten kansanmurha
• Hererojen ja namojen kansanmurha Namibiassa
• Inkeriläisten ja muiden vähemmistökansojen hävitykset Neuvostoliitossa
• Vähemmistökansojen hävitykset Kiinassa
• Punaisten khmerien suorittama kansanmurha Kambodžassa
• Bosnian kansanmurha
• Ruanda kansanmurha
• Holokausti
• Uiguurien kansanmurha Kiinassa (2000-luvulla)

Kotimaisista kansanmurhista olisi varmastikin hyvä mainita 1918 sisällissodan aikana ja sen jälkimainingeissa tapahtuneet kenttäteloitukset sekä kuurojen, kehitysvammaisten, romanien ja saamelaisten pakkosterilisaatiot.

Lakivaliokunnan tulisi valmistelun aikana myös miettiä, että tulisiko varautua myös tuleviin kansanmurhiin ja niiden mahdollisiin kiistämisiin joskus tulevaisuudessa. Entä mitkä muut asiat nähdään niin tärkeinä, että lainsäädännöllä pitäisi ne huomioida? Voiko joku joskus tulevaisuudessa vaikkapa sanoa esimerkiksi, että kyllä Sanna Marin oli koko pääministeriytensä ajan Naton kannalla, vaikka asiaa tarkemmin seuranneet muistavat varsin hyvin Marinin lausunnon, että liittyminen Natoon silloisella hallituskaudella olisi hyvin epätodennäköistä? Missä siis menee raja, mikä nähdään niin merkityksellisenä asiana, että sen kiistäminen tulee kriminalisoida?

Sananvapauden vankkumattomana kannattajana näen historiallisten tapahtumien kiistämisen kriminalisoinnin äärimmäisen vaarallisena kehityksenä. Vähitellen nakerretaan  perustuslain 2 luvun 12 pykälää – Jokaisella on sananvapaus. Tämä kattaa myös ne henkilöt, joiden kanssa emme ole samaa mieltä ja jotka ovat väärässä. Kuka puolustaisi sananvapautta, jos tolkun ihmiset eivät sitä tee?

Informaation aikakaudesta olemme siirtyneet disinformaation aikakauteen, jolloin väärä tieto leviää kulovalkean tavoin sosiaalisessa mediassa ja saattaa päätyä myös uutismedioihin, mistä tieto voi levitä valtakunnallisesti ja jopa globaalisti ja jäädä elämään omaa elämäänsä vielä senkin jälkeen, kun väärä tieto on korjattu. Historiallisten tapahtumien kiistämisen kriminalisoinnin ja sananvapauden rajoittamisen sijasta disinformaation leviämiseen pitäisi päästä nopeammin kiinni ja pyrkiä pysäyttämään se.

Mutta siinäkin on ongelmia. Jos meillä olisi tehokkaita välineitä vaikkapa tekoälyn ja Big Datan louhinnan kautta pysäyttämään disinformaatio, niin ne välineet saattavatkin jonain päivänä olla väärien tahojen käsissä ja niitä käytetäänkin disinformaation levittämiseen vaan parametrejä muuttamalla.

Voidaanko sitten tavalliselta kansalaiselta vaatia sananvastuuta, että ottavat itse tiedon alkulähteeltä selvää, että mitä oikeasti on tapahtunut ja mitä sanottu? Omasta mielestäni suurin vastuu on uutismedioilla. Niiden pitää julkaisukilpailun nopeudesta huolimatta tarkistaa lähteensä ja pidättäytyä kopioimasta toisessa mediassa olevaa uutista sellaisenaan tarkistamatta faktoja alkulähteeltä.

Kohonnut vastuu on myös niillä karismaattisilla henkilöillä, joiden levittämä disinformaatio uppoaa kansaan ilman kyseenalaistamista. Disinformaatiota he saattavat vielä vahvistaa sanomalla, että tämä on se tutkittu ja kyseenalaistettu tieto ja lähteeksi antaa linkin blogiin tai youtube-videoon sen sijaan, että linkittäisivät oikeaan, vertaisarvioituun tieteelliseen tutkimukseen. Jos jotain väärää tietoa lähdetään lainsäädännöllä kieltämään ja rajoittamaan, niin tämä vahvistaa salaliittoteoreetikoiden ajatuksia, että jotain yritetään salailla ja silloin sen täytyy olla juuri päinvastoin kuin mitä laki väittää.

Ajatus holokaustin kiistämisen kieltämisen takana on hyvä ja asiaa pidetään vakavana ja tärkeänä. Mutta saavutetaanko lailla oikeasti sitä mitä sillä haetaan eli tietoisuus, että holokausti oikeasti tapahtui ja muistutus mihin totalitaristinen yhteiskunta ja tavalliset ihmiset pystyvät, kun vihollinen epäinhimillistetään eli dehumanisoidaan ihmisestä pelkäksi viholliseksi. Mutta onko ainoa tapa tuoda tätä tärkeää asiaa esille ottamalla juurikin totalitaristiset keinot käyttöön ja rajoittaa sananvapautta? Itse ennemminkin asiasta keskustelun kieltämisen sijasta lisäisin keskustelua ja sitä kautta tietoa.

Jos sananvapautta lähdetään rajoittamaan, niin ollaan vaarallisella ja totalitaristisella tiellä, missä kulloinkin valtaapitävät määrittävät mikä on oikea mielipide. Tämä tie on aiemminkin johtanut kansanmurhaan.