Miksi PS:et eivät saa kertoa olleensa koulu jne. kiusattu?

No siksi, kun se on uhriutumista,,,,,,,, se kun muissa kansankerroksissa oleva kiusaaminen on ”arvokkaampaa huomioida”, kun eihän perussuomalaisia / synnyinmaansa arvoja kunnioittava ole ihminen ollenkaan, vaan rasisti jne. vaikka johan ”maailman syleilijät pyllistää synnyinmmaalleen ja nimenomaan sen ihmisille, kun arvoasteikossa vieraan kulttuurin omaava ihminen nostetaan ohi suomalaisen ihmisen”.

No uhriudutaan nyt sitten ja kun jossain rehtori sanoo että kiusattukin kiusaa, joka on liioittelua – vaikka mielessään ehkä toivoisi jotain rangaistusta kiusaajille, joissa ehkä on joukossa olevia ihmisiä – etteivät voi toimia toisin, vaikka moraali kolkuttaisi olkapäillä.

Elikkä minä olin pienenä tyttönä vanemman siskoni ( joka nyt ei kuulemma olekkaan samaa isää? ) kiusattu, niin seuraavaksi Tervon koivujärven koulua käydessäni opettaja Hanna Nenonen kiusasi / koulumatkalla eräät pojat kiusasi, jossa koulussa puolustin erästä poikaa, niin kaipa sekin oli sytyke – miksi puolustan toista, kirkonkylällä yläkoulussa ei ollut kiusaamista. Kun aloitin kädentaidon opiskelun, toisessa koulussa eräs oppilas otti minut hampaisiinsa = kiusasi. Sitten kun asuin pks:lla, opiskellen / käyden töissä, niin silloin kiusaaminen oli yleistä, eikä liitossa ehkä osattu / haluttu asiaani kunnolla hoitaa, kun työntekijä taustalla oli suuri toimija, niin minähän se olin ikävä / syyllinen työntekijä, joka juonsi juurensa poikani kuoleman aikoihin – etten osannut olla ammatillinen, vaikka kerroin joka työkohteessa, että minulla on taustalla sellainen tragedia ja samaan aikaan taistelin lesken oikeuksistani saada asua perikunnan asunnossa – niin minähän se olin ongelmakimppu, niin sietääkin lisää kiusata, minä en kiusannut ketään.

Toivon kaikille ihmisille hyvää elämää, mutta kun itse ( en ole ainut kiusattu, kun ”maapallon ihmiset ovat kiusaajia kuka minkäkin asian edessä”, niin miettikkää minkälaista se on kun joku pääsee korkeaan asemaan, niin sen aseman varjolla kiusaamista on varmaan runsaasti – ei tietenkään kaikki ole sellaisia” ) olen ollut kiusaamisen kohde, en ole välttynyt toiveelta, että kumpa kiusaajat kohtaisivat samat mitä minä, niin ehkä suhde kiusaamiseen muuttuisi.

Aina kun muistelen noita tapahtumia – itkettää ja harmittaa, että jos poikani eläisi, olisinko säästynyt kiusaamiselta ( kun se on kuulkaas myös lyömäase kiusattua kohtaan varsinkin silloin, kun kiusaajalla oma elämä on vinksallaan, niin ei pysty myötätuntoa kokemaan oikein mitään kohtaan ), ja valmistunut lähihoitajaksi, saaden paremman eläkkeen etten senkään vuoksi olisi ”kiusattu, kun olen elätti”, ja ehkä tekisin vielä hoitotyötä.

Elämä on toisaalta julmaa – mutta olen Onnellinen elämästäni, jossa olen saanut nähdä monia asioita – en kuitenkaan sieltä raaemmasta päästä. Rakasta itseäsi, niin pystyt Rakastamaan myös muita ihmisiä.

Pirjo-MargitJauhiainen

Ihmisten/lastenhoitaja nuoresta lähtien, omat pojat joukon jatkona.
2:n tutkinnon käsityöläinen.
Köyhänä yrittäjänä, silloin poissa työtön työtön ketjusta.
Opiskelun nousukiito pysähtyny moniin muutoksiin.
En niin totinen, ettenkö voisi itselleni nauraa ;).

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu