Väärin ”ymmärretyt” yksinhuoltajatuet?

Uuden viikon tervehdys lukijoille!

Tulee taasen kerrottua omakohtaisesta historiasta, minkä edessä synnyinmaassani suomessa vastaavanlaisia kohtaloita on lukemattomia – nykyajassa enemmänkin, kun vasemman aatteen tavoite on saada aina kehittää täkyjä, jolla vaalimenestys on taattu, niin ketkä esim. tukien puolustajina ovat joko itkemässä tai iloitsemassa, kun veronmaksajien rahoista elämään saadaan glamouria – kun tukien saajienkin täytyy ulopäin olla muuta kuin olevat oikeasti, enkä nyt tarkoita sitä, etteivät naisetkaan saa itseään koristaa, jossa peilin edessä vois itseltään kysyä – onko tekoräpyttimet tarpeen, kun eikös ne lapset ole ensi´sijaisen tärkeämpiä ja heidän hyvinvointi kuin ”aina uusiin iskumeikkiin varustautuminen” – nykyisin ”miehetkin” ovat kunnostautuneet eri tavoin, tosin on haettu / haetaan muulta itselleen puoliso, jossa yhteiskunnan puolelta on kulttuurillinen rajanveto kuka on se a i t o puolisoehdokas, jossa on varmaan eriarvoista kohtelua.

No mutta,,,,,,,, miksi minun polkuni eivät osuneet niihin suotuisiin kohtiin – yhteiskunta kyllä tarjosi parastaan, joita en ehkä osannut / halunnut käyttää / muutin kyllä ehkä lasteni vahinginkoksi, kun opiskelukärpänen iski, joista ei ollut käytännön hyötyä, kun käsityöläinen ei saa sitä palkkaa työstään jota esim. muualla palkkatyössä saisi, jossa verorahoista oleva hyöty oli opintoedut opintolainoineen, joka piti nostaa / yksinhuoltaja korotukset jne. 90-luvulla eräässä kunnassa löytyi sosiaalista ymmärrystä, kun kuitenkin starttiraha yrittäjänä aloitin – jossa sosiaalityöntekijä myönsi tukea, että voisin jatkaa yrittäjänä – ei kuitenkaan loputtomiin, niinpä autoon akun oston yrittäjän rouva kävi lasityön hakemassa maksuksi, joka tietenkin oli oikein ja sitä ahkerammin yritin tiffanytöitä valmistaa yötä myöten, 2 poikaani ollen keskenään jonkun viikonpäivän, kun yritystoiminta oli toisella paikkakunnalla – mikä oli puhuttu sosiaalityöntekijän kanssa ja pojat keskenään huolehti koulun käynnistä.

Nykyisin toimintatapani ei olisi hyväksyttävää = ”jätin poikani heitteille”, kun ainakin näennäisesti ollaan lasten hyvinvoinnista huolissaan, joka kuitenkin on viran suojissa olevaa höttöä – ettei oikeasti kysytä miten voisivat auttaa ja että perheenhuoltajat voisivat työllistyä / opiskella, kun hyvinvointi järjestelmän ylläpitäminen on tärkeäpää kuin oikeasti kansalaisten hyvinvointi, jonka edessä myös eriarvoistaminen kukoistaa, kun ei sallita oikeanlaista keskustelua yhteiskunnan tilasta?

Yksinhuoltajana en ehkä osannut pojilleni ilmaista – että minäkin haluan mennä eteenpäin ja he joutuivat taholtani kohtuuttomasti muuttamaan – kuten vanhin poikani mainitsi: hyvä etteivät rikollisuuden poluille lähteneet, että kyllä heillä vastuu oli kulkemisistaan ehkä liian nuorena, eikä siinä puolustus auta vanhemmilta ikäluokilta: lähdettiin mekin. Niin miten muiden yksinhuoltajien elämä on sujunut – vai jäivätkö vallan veronmaksajien rahoituksien varaan, et syitä löytyy niin paljon kuin on ihmisiäkin.

Kun yli kaksikymmentä vuotta sitten tuli loppukirin aika saada itselleni lähihoitajan tutkinto ja ottaa parempi eläkekertymä – alku oli lupaavaa, vaikka näin raadollisuuden hoitoyksiköissä, jossa ihmisen suru yht´äkkiä laitettiin muuksi, jolloin jo lukkoon lyöty hoitajanimike peruttiin ja muutenkin yritin saada oikeutta asioilleni, niin vahvinki murtuu – vaikka ei ehkä kaadu, et miksi suomen yhteiskunta on mennyt tällaiseksi – jossa lyötyjä lyödään, vaikka pienikin huomio ehkä nostaisi monta ihmistä yhteiskuntaa palvelemaan = kun katson sen olevan kansalaisten tehtävä.  Olen yksinhuoltajana saanut rahallista tukea, jotka ovat menneet jokapäiväiseen elämään – väärin olen toiminut joissain kohtaa ja läheiseni joutuneet kärsimään, niin miten muut yksinhuoltajat ovat asiat ratkaisseet, jossa lapset ovat päätyneet toisenlaisiin ratkaisuihin, nykysin ollen enemmän houkutuksille alttiita.

Minulla on loppujen lopuksi ollut hyvä elämä – Kiitos siitä yhteiskunnankin selkärangan, joka ranka nykyisin taipuu väärällä tavalla. Kuitenkin olen sitä mieltä, että yhteiskunnan tukipolitiikka täytyy kunnolla petrata – kun eihän ole mitään mieltä siinä, et yksinhuoltajat ovat parisuhteessa ja siltikin saavat yksinhuoltajakorotukset, et kuka kimpassa elää lapsineen, yhteiskunta ei yltäkylläistä tukia maksa.

Tähän yhteyteen sekin, että kun eläkeläisiä vokotellaan hommiin, niin miksi heille ei makseta matkoja haastetteluihin / muuttoavustusta jne. joita taannoin olen pienistä tuloista maksanut, et vaikka maaseudulla on hyvä asua – täällä ei ole töitä mitä pystyisin tekemään esim. omaishoitaja / henkilökohtainen avustaja, jotta vähemmän tarvitseisin verorahoista tukia. Nooooo,,,,,, lenkkeily piristää ja kun samalla teiden varsilta kerään roskia, tunnen itseni hiukan tarpeelliseksi.