Yle Radio Suomessa on asiallisiakin ohjelmia ja juontaja Olli hakee vertaistaan

Olen uskollinen tuon mainitun kanavan kuuntelija – josta voidaan olla montaa mieltä miten se kuuntelijoiden mieliä ohjailee tai sitten ei, kun kuuntelijoilla on valta miten asiat imee itseensä totuutena / valheena / viihdykkeenä / vertaistukena jne. kuten muiden tiedotusvälineiden anti, jossa musiikki on ehkä pääasiallinen tarjonta – mitä en kyllä itse jaksa jatkuvana soitantana kuuntelisi, varsinkin kun olen yksin – joka täyttää tyhjiön lasteni äänistä, niin hiljaisuus puhuttelee yöuntani. Päivätorkuilla saatan radion juontajan juttuja / musiikkia kuunnellessa nukahtaa.

Aamupäivällä oli tunnin kooste hälystä jokapäiväisessä elämässä – joka nykyajassa on lisääntynyt, niin nettiä selatessa huomasin miten paljon eri toimijat ovat siihenkin heränneet, jossa ihmisille yhdistysten / yritysten kautta tarjotaan palveluja ja kummasti ”niihin on yhdistetty ADHD”, et kai minullekin joku diagnoosi saataisiin – kun on ahtaan / korkeapaikan kammo, hammaslääkärin tuoli ahdistaa, nuoremman poikani kuolema, suoraan sanon asiat / ahdistaa suomen väkivallan nousu jne. onhan niitä. Nykyisin yhteiskunnan muutokset tuovat ihmisille ahdistuksen, minkä edessä hoitoketjuja lisätään / suurten firmojen lääkkeiden tarjontaa, niin ainakin niillä työntekijöillä ei pitäisi tulla ahdistusta, ettei ole töitä – se taas et miten jaksaa kuunnella ihmisten huolia.

Aikaan entiseen ei ole paluuta – kun yhteiskunnan päättäjien täytyy kaikenmaailman kotkotukset ostaa suomeenkin ihmisten käyttöön, vaikka vähemmällä häly / muulla saasteella pärjättäisiin. Kun jotkut asiat minut vei avun tarpeen piiriin – niin osittain koin ne aika heikkotasoiseksi ja huomasin, että mielialalääkkeet eivät salli minun tuntea aitoja tunteita – itkua, joten katsoin että siinä oli myös itsesäälin tunteita = minulla on vaikeaa, eikä muilla ole sellaista, et itseni kanssa keskustelu toi ryhdistäytymisen, ettenhän minä voi olla lääkkeitä syövä ja et elämästä löytyy muutakin kuin märehtiminen asioiden edessä – kun itse olen paras asiantuntija asioissa, eikä yhteiskunta saa olla kaikkien asioitteni haltija.

Tiedättekö muuten mitä – kun mielenterveyspalveluiden piirin joudutte, teillä on aina joku diagnoosi alla, joka on  ”kaikkien viranomaisten käytössä”, mikä vaikuttaa ehkä estävästi moniin asioihin, niin mietin miten nuortenkin ihmisten toiminnat tyssää siihen diagnoosiin ( jos ei saa ostettua muuta? ), vaikka eihän terveystietoja saisi työnhaussakaan kysyä? En tässä iässä enää tarvitse lokerointia, tosin niitä on monta, kun köyhäkin on jossain järjestelmän piirissä, en kuitenkaan itsemurhaa enää ajattele – vaikka järjestelmälle se olisi paras vaihtoehto, kun Luoja on minulle elämän antanut, niinpä kaikki saasteetkin suodatan ja nyt kuuntelen mitä Radio Suomi tarjoaa – Ei elämästä selviä hengissä rallatuksen myötä.

Toivottavasti kukaan nuori ei päätyisi itsemurhaan / kukaan muunkaan ikäinen.