Ukraina ja Suomen talvisota

Olen ymmärtänyt, että Ukrainan johto aloittaessaan tämän itsenäisyystaistelunsa piti jonkinlaisena esikuvana ja ennusmerkkinä Suomen taistelua itsenäisyydestään toisessa maailmansodassa.

Tämä  Suomen tie oli tuhon, veren, kaikenlaisten uhrausten tie, mutta myös taitavan sodanjohdon ja onnistuneen poliittisen takinkäännön tie, josta tietysti saamme kiittää ylipäällikköämme.

Aivan äsken luin nettisivulta, että 82 prosenttia ukrainalaisista kannattaa sodan jatkamista, jos Venäjälle pitäisi luovuttaa Ukrainan maaperää tai Venäjä uhkaisi Ukrainan itsenäisyytttä. Tosin tämä kysely on ollut ns. gallup-demokratiaa, (2000 vastaajaa), samanlainen kysely, jolla Suomi vietiin nato-tielle, yle-kyselyssä, jossa oli 4000 vastaajaa siitä pitäisikö Suomen liittyä natoon.

Nyt siis, itäiset alueet Ukrainasta näyttäisivät olevan tällä hetkellä melkein maan tasalla, mutta läntiset osat pääosin koskemattomat. Siis viisi ja puoli miljoonaa ukrainalaista maanpaossa ulkomailla. Maanpuolustustahtoa silti näyttää olevan olemassa. Uutisissa sanottiin, että länsimaat tukevat päivässä Ukrainan sotaa 5 miljardilla päivässä, onko ne vaikka sitten dollareita. Itse asiassa me kaikki maksamme tämän Ukrainan sodan laskun kiihtyvällä inflaatiolla myös täällä Suomessa.

Tietysti Ukraina on suurempi kansakunta, verrattuna  sodanaikaiseen Suomeen (runsas kolme miljoonaa asukasta), joten nyt sotaa käyvät Venäjä ja Ukraina ovat paljon tasavertaisempia väkiluvultaan ja voimavaroiltaan kuin aikoinaan Neuvostoliitto ja Suomi talvisodassa. Ruokaomavaraisuus Ukrainalla on parempi, talvisodan Suomella ainoa  tie ulkomaankaupan käymiseen ulkovaltoihin kulki Jäämerelle Liinahamarin sataman kautta, sillä meille vihamielinen Saksa oli sulkenut meiltä meriväylät Itämeren kautta ja Ruotsi puolestaan kieltänyt asekuljetukset maansa kautta Suomeen. Siis aseitakaan ei ollut riittävästi: niitä ei myyty Suomelle tai niitä ei saatu kuljetettua perille ajoissa. Nykyisin Ukraina on saanut pienaseita ja panssaritorjunta-aseita aivan miten paljon  ovat halunneet ottaa vastaan. Isäni oli Summan-miehiä ja siellä panssaritorjuja, hänellä oli vyössä kaksi pulloa tätä bensiininestettä sisältävää nestettä, jolla oli tarkoitus sytyttää vihollisen panssari ja lisäksi kaksi käsikranaattia, joilla sitten ilmeisesti surmattiin panssarista ulospyrkivät vihollissotilaat.

Suomihan joutui urhoollisuudestaan huolimatta luovuttamaan talvisodan jälkeen  40 000 neliökilometriä maastaan, joka vastaa noin Alankomaiden valtion pinta-alaa, ja 420 000 ihmisen kodin.  Menetettiin myös puolustusvoimien vahvuudesta 12 prosenttia kaatuneina ja haavoittuneina. Miten Ukraina voisi säilyttää kaikki maa-alueensa tai koota kaikki menettämänsä kansalaiset takaisin maahansa? Sodasta tulee aina tappioita, joita ei voi korvata koskaan.

Suomi joutui lopulta maksamaan ja palauttamaan kaikki irtaimen omaisuuden, jonka oli onnistunut pelastamaan  sodan jaloista omalta alueeltaan, esim. luovutetulla alueella olleet veturit, junavaunut, laivat ja tehtaiden koneet ja laitteet. Vuodesta 1945-1952 maksoimme erittäin raskaita sotakorvauksia Neuvostoliitto-Venäjälle. Suomi joutui maksamaan Venäjän huökkäyssodat.

Tuntuu aivan utopialta, että Suvikukka Saari julisti A-studiossa, että Venäjän on pantava maksamaan Ukrainan sota. Miksi Venäjä suostuisi sellaiseen? Myöskin Suvikukka on ilmoittanut, että Länsivallat eivät istu rauhanneuvottelupöytään Venäjän kanssa, ennen kuin valta on vaihtunut Kremlissä. Mutta kuinka on, jos näin käy, vallassa voivat olla todella kovan linjan johtajat, joiden rinnalla presidentti Putin on liberaali länsimyötäilijä. Muutenkin suomalaisten pitäisi olla realisteja, meidän asemaamme ei paranna, vaikka juoksentelemme sekopäisinä ympäri maailmaa turvatakuita hakemassa. Itse asiassa koko sota alkoi, kun Venäjä lankesi virheeseen anoa turvatakuita länsimailta. Näinhän presidentti Biden lausahti kolme kuukautta sitten, ”slam” uksi on sulkeutunut, neuvottelut ovat loppuneet! Siis sota!  Onhan sota tunnetusti diplomatian jatke.