Factum Est! Joosefilla ja Marialla sittenkin syytä lähteä Betlehemiin.
Jo monta joulua sitten Helsingin Yliopiston tutkija luki Luukkaan Evankeliumille madonluvut Helsingin Sanomissa:
.
Edinburgin Yliopistossa arkeologian ja topografian professorina silloisen Raamattu-kriittisen ns. Tübingeniläisen koulukunnan kasvatti, Sir William Ramsay päätti tehdä 1900-luvun alussa saman. Koulukuntansa mukaan Ramsay oli tottunut katselemaan dogmejaan mieluummin Hegelin dialektiikan mukaan kuvailtuna.
Ramsay uskoi, että Raamatun kirjoittajat keksivät tosiasioita ja tarinoita. Apostolien tekojen kirja oli hänen mukaansa täynnä virheitä, ja todistaakseen tämän väitteensä hän matkusti Turkkiin, osoittaakseen Luukkaan epäluotettavuuden.
.
.
Hän ymmärsi, että jos hän pystyi osoittamaan Luukkaan huolimattomaksi historioitsijaksi sellaisten tosiasioiden perusteella, jotka voitiin todentaa
maantieteellisesti ja historiallisesti, hän uskoi voivansa tehdä tyhjäksi Luukkaan tarkistamattomat kertomukset.
Oliko evankeliumien joulukertomus uskottava?
Kalentereita oli Jeesuksen syntymän aikaan useitakin rinnakkaisia ja toisistaan poikkeavia, myös ajanlaskuun tuli muutaman vuoden virhe 500-luvulla munkki Dionysio Exiquusin kynästä.
Ramsay tutki Luukasta peräti 30 vuotta, ja tuli siinä sivussa Asia-Minorin (Turkin Länsirannikko) asiantuntijaksi noilta ajoilta. Hän löysi myös ennen tuntemattoman kreikkalaisen virkanimikkeen: Politarkki.
Skeptikko-Ramsay palasi Isoon-Britanniaan uskovana miehenä. Jokainen Luukkaan faktoista oli tarkistettu. Hän huomasi Luukkaan käyttävän tarkkaa ja täsmällistä terminologiaa, joka kuvasti tapahtumien huolellista kronikkaa.
Senaattoriprovinsseissa oli prokonsuleja,
Efesoksessa asiarkkeja ja
Thessalonikissa politarkkeja.
Hänen johtopäätöksensä oli, että Luukas oli erittäin luotettava historioitsija, mikä teki Apostolien tekojen kirjassa esitetystä alkuseurakunnan tarinasta huomattavan selkeän.
Apostolien teot 17:6:ssa esiintyvä nimitys politarkki on erityisen silmiinpistävä, koska ennen Ramsayn tutkimusta termi oli tuntematon kreikkalaisessa kirjallisuudessa Apostolien tekojen ulkopuolella.
Ramsay löysi kaupungista viisi kirjoitusta, joissa termi esiintyy.
Ramsay kirjoitti useita tärkeitä kirjoja, jotka heijastavat hänen arkeologisia löydöksiään, kuten
The Church in the Roman Empire,
St Paul the Traveler and
Roman Citizen ja
The Cities of St Paul.
Ramsayn tarina osoittaa, että Raamattu kestää kaikenlaisen tutkimuksen niiden taholta, jotka ovat valmiita rehellisesti tarkastelemaan todisteita.
Aika työlästä oli kuitenkin verojen maksu, jos sen vuoksi ihmiset joutuivat reissaamaan jonnekin lapsuutensa kotikonnuille ilmoittautumaan viranomaisille Kuinkahan tuo käytännössä on onnistunut ja millä kattavuudella koko väestöstä
Ilmoita asiaton viesti
Oli, ja Roomalla kauheita keinoja ensinnäkin saada selville verotettavien omaisuus. Se eitapahtunut luottamuksella, vaan verotettavan lähimpiä, puolisoa, lapsia, tai orjia verotettavan silmien edessä kiusaten.
Egyptin ja Palestiinan alueilla selvitys tapahtui 14 vuoden välein ja ruljanssi alkoi pyöriä todella Jeesuksen syntymänajoista lähtien.
Ilmoita asiaton viesti
Onhan tuo liikuttavaa, kun täytyy vuonna 1939 kuolleen tutkijan argumentteja kaivaa ”totuuden” löytämiseksi.
Siinä kyseinen William M. Ramsay lienee oikeassa, että ei onnistunut todistamaan virheellistä kontekstia osoittaakseen evankeliumin perättömyyden. On kuitenkin olemassa lukematon määrä kertomuksia, joissa konteksti on kirjattu tarkasti, mutta itse asia jäänyt todistamatta. Siinä kyseinen William M. Ramsay lienee oikeassa, että ei onnistunut todistamaan virheellistä kontekstia osoittaakseen evankeliumin perättömyyden. Voisin tässä lonkalta satuilla viime vuonna tapahtuneen yksittäisjutun, johon liittäisin viime vuoden dramaattisten tapahtumien kontekstin. Kontekstin oikeaksi todistaminen ei siis tarkoita itse tarinan oikeaksi todistamista.
Tämänkaltainen on nimenomaan sitä monesti von Däniken -metodiksi kutsumaani tapaa todistella – modernissa tieteessä asioita ei näin todisteta.
Ilmoita asiaton viesti
Huomasitko itse ollenkaan sanoneesi:
”modernissa tieteessä asioita ei näin todisteta!”
Viittaatko omaan päättelyysi, joka jää melko arvoitukselliseksi. Jos taas viittasit itse blogiin, sehän ei esittele yhtään tarkemmin, miten Ramsay on tullut johtopäätökseen ja mistä yksittäisistä historiallisista kysymyksistä Luukkaassa, joten eikö ne pitäisi ensin tutkia?
Enkä arvaisi ruveta omimaan omalle ryhmäkunnalleni n ä i l l ä perusteilla tieteen auktoriteettia, ja sitä, uhkaako Ramsay modernin tieteen menettelytapoja.
Tässä täytyy tunnustaa etten halunnutlaittaa kylläkään tuota blogissa olevaa virkettä: korjasi kaikki Luukkaasta esitetyt falskiudet,- vaikka näin olisikin. Se antaa liian helpon vaikutelman asioista.
Ilmoita asiaton viesti
Vastaan hangoittelu liittyy lähinnä siihen, että väitettäisiin mitään Jeesuksesta kertovista evankeliumeista historiallisesti luotettavina. Sellaiseen tarvittaisiin jotain ihan muuta kuin hänen oletettua elämäänsä seuraavina aikoina kerrotut tarinat, onhan keskiaikakin täynnä aikakauteen liitettyjä epähistoriallisia legendoja. Itseäni erityisesti vaivaa noissa tarinoissa kertojan niihin liittämät ”niin kuin ennustettu oli” -vakuuttelut, jotka vähentävät niiden uskottavuutta romahdusmaisesti.
Paavali on ihan toinen asia. Hänen olemassaoloaan ei kukaan asiaan perehtynyt kiistä, vain osa hänen kirjoittamikseen väitetyistä kirjeistä ei ilmeisesti ollut sellaisia. Tarinoiden detaljit ihmeineen ovat taas vielä toinen asia, ne ovat yhtä luotettavia kuin näinä aikoinakin kerrotut uskonnolliset ihmetarinat.
Ilmoita asiaton viesti
Hänen oletettua elämäänsä.
– Liber.teologeilla onkin se viisaus, jota mm. historioitsijat eivät kyllä uskalla mennä julkisuudessa esittelemään, että olisimme vain usvaisesti oletetun kanssa tekemisissä, kun puhumme Jeesuksesta!
Ilmoita asiaton viesti
Antiikin kirjallisuus, huomattavasti heikommin käsikirjoituksin dokumentoitu ja huomattavan paljon myöhemmin suhteessa kirjoitusajankohtaansa ei ole koskaan vastaavan kalapaliikin kohteena, vaikka fragmentit ovat hajallaan ja usein on vaikea saada mitään käsitystä niistä.
Ilmiö on jotain aivan muuta kuin tieteen normaalia skeptisyyttä.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä antiikin tapahtumien ja henkilöiden historiallisuus asetetaan samoin kriteerein kyseenalaisiksi. Esimerkiksi Pythagoras lienee ollut olemassa, mutta hänen elämäänsä liittyvät tarinat ovat täysin todistamattomia ja todennäköisesti legendaa. Pythagoraan historiallisuutta voidaan rinnastaa varsin hyvin Paavaliin.
Sokrateen olemassaolosta ei ole pitäviä todisteita, vaikka hänen elämäänsä ja ajatuksiaan on varsin tarkasti kerrottu ennen kaikkea hänen oppilainaan esiintyvien ihmisten toimesta. Näiden todisteiden valossa hänen kiistanalainen historiallisuutensa on vankemmalla pohjalla kuin Jeesuksen.
Raamatun historiallisuuden erityisen suuri ongelma on, että tekstejä on muokattu vuosisatoja uskonnollisesti tarkoituksenmukaisesti. Muutkin vanhat tekstit ovat toki usein poliittisesti värittyneitä, mutta harvoissa on näin pitkä muokkaus-/vääristelyhistoria.
Ilmoita asiaton viesti
Kun asioilla on tämännäköinen suhde keskenään:
Seuraavat ovat kaikki historiateoksia antiikin ajalta:
Herodotos-Historiat, kirjoitettu noin 425 eKr.,
varhaisimmat kopiot 150-50 eKr., 275-375 vuoden aikaväli, 106 olemassa olevaa kopiota.
Caesar-Gallic Wars, kirjoitettu noin 50 eKr.,
varhaisimmat kappaleet 900 jKr., 950 vuoden aikaväli,
noin 261 olemassa olevaa kappaletta.
Tacitus-Annals, kirjoitettu noin vuonna 100 jKr., varhaisimmat kappaleet vuodelta 850 jKr., 750 vuoden aikaväli, 36 olemassa olevaa kappaletta6.
UUSI TESTAMENTTI
-kirjoja, joiden vastaava aikaväli on 50-150 vuotta.
Kreikkalaisia käsikirjoituksia on 225 vuoden aikajänteellä yli 5600.
– Yli 24 000 käsikirjoitusta, jotka kaikki ovat 95-99 prosentin tarkkuudella toistensa kanssa vastaavia.
Vanhasta testamentista on yli 42 000 käsikirjoitusta.
Vaikka meillä ei olisikaan yhtään muinaista Uuden testamentin käsikirjoitusta, muinaiset kirjailijat lainasivat sitä niin usein, että yhdistelemällä näitä otteita koko UT voidaan koota yhteen.
Jos joku epäilee Raamatun historiallista luotettavuutta, hänen on epäiltävä myös klassikoiden luotettavuutta ja siten lähes kaikkea, mitä tiedämme antiikin historiasta.
Ilmoita asiaton viesti
”Jos joku epäilee Raamatun historiallista luotettavuutta, hänen on epäiltävä myös klassikoiden luotettavuutta ja siten lähes kaikkea, mitä tiedämme antiikin historiasta.”
Niin. Kaikkea tuolta ajalta on epäiltävä. Luotettavimmat dokumentit ovat peräisin tapahtuma-ajalta. Sellaisia ovat mm. osa pyramidien ja temppelien teksteistä ja kuvista ja puhtaan byrokraattiset ja hallinnolliset dokumentit.
Osa Paavalin kirjeistä voidaan liittää tällaisiksi, vaikka niissäkin on jonkin verran variaatiota, niitähän saneltiin suullisesta muodosta eri seurakunnissa. Jeesuksen kohdalla uskonnollisesta kontekstista riippumattomat tahot viittaavat tarkimmillaankin jo kauan sitten tapahtuneeksi väitettyyn tarinaan, jota historiallisesti todennettu Jeesus-kultti levitti. Paavalin suhde Jeesukseen kietoutuu tämän, ei minkään todellisen dokumentaation kautta.
Erityisen huomionarvoista tässä on, että Paavali ei edes tuntenut ”Jeesus Nasaretilaista”, vaan ainoastaan VT:n ennustusten mukaisen Jeesus Kristuksen. Tämä asettaa erittäin epäilyksenalaiseksi sen, oliko koko tarinaa edes Paavalin aikaan. Vanhimmat evankeliumitekstit on ajoitettu 60-70-luvuille jaa, ja Paavali aloitti toimintansa jo vuosikymmeniä sitä ennen.
Ilmoita asiaton viesti
Otan tässä väliin taustaksi jonkun saksalaisen ns. liberaaliteologin, edellisessäkin kommentissa esiintyneiden väitteiden takaa, mm, että Paavali ei tuntenut inhimillistä Jeesusta,
Tuolloin 1700 ja 1800 luvuilla he koittivat vastata valistuksen haasteisiin ja siitä syntyi sitten erinäisiä enemmän ja vähemmän onnistuneita teorioita.
Tällainen oli mm ehkä aivan ensimmäinen heistä, Schleiermacher,
https://en.wikipedia.org/wiki/Friedrich_Schleiermacher
Ilmoita asiaton viesti
Henkilökohtaisen suhteen puuttumisen teesiin Paavalin ja Jeesuksen välillä vastaa kaikkein väkevimmin niiden valtavien muutosten tapahtuminen alkukristillistä seurakuntaa vainonneen Paavali Tarsolaisen elämässä. Jokainen uskova ymmärtää sisältä käsin hengellisesti, miten se suhde syntyy.
Se on luettavissa hänen fariseustaustaansa vasten erityisesti Galatalaiskirjeestä. Fyysisestihän Jeesus kuoli 30 – 33. Jolloin Paavali nousi itse esiin.
Ruokia ja kaikkia saastaisuussäännöksiä myöten tarkkaan säännöstellystä täysjuutalaisuudesta Paavali kääntyy ruokansakkin puolesta 190 astetta kaikessa.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllähän minäkin voin sanoa tavanneeni henkisesti Vänttis-Hapin, joka muutti elämäni suunnan.
Vaikka Paavalin uskonnollinen kokemus Jeesuksen kohtaamisesta lienee todellisuuspohjainen, se ei millään tavoin todista hänen tietämystään Jeesus Nasaretilaisesta. Hänen puheensa Jeesuksesta eivät sisällä mitään sellaisia yhtäläisyyksiä Jeesus Nasaretilaiseen, joita ei olisi voinut muodostaa vanhempien kirjoitusten perusteella – ”niin kuin ennustettu on”.
Ilmoita asiaton viesti
Tuo aikaväli oli luettelossa UT:n osalta nyt kyllä se pidempi ajoitushaarukka joka perustuu aika huonosti perusteltuihin seikkoihin mm. suhteesta juutalaissotaan. Enemmistö kannattanee aikaväliksi 20, 30 tai pidempää.
Ilmoita asiaton viesti
Ramsay oli itsekkin uskollinen niiden tutkijoiden näkemyksille, että evankeliumit ovat hyvin myöhäistä perintöä, osa lähinnä toisen vuosisadan tuotetta.
Luukasta ja Apostolien tekoja,(Luukkaan jatko-osaan omalle evankeliumilleen,) pidettiin epäluotettavina, koska ne puhuivat Kyproksen saaren kuvernööristä, Sergius Publiuksesta.
(Täytyypä kaivaa, miten oikea ajankohta keksittiin)
joka tapauksessa Ramsayn silmissä juuri Luukkaan maininta Bubliuksesta, jonka virkakausi kesti vain vuoden, oli silmiä-avaava.
Myöhempää evankeliumin ajoittamista esittäneet, niin kuin Ramsaykin pitkään, katselivat Bubliusta toisen vuosisadan silmin. Mutta Luukas puhui ensimmäisen vuosisadan puolivälin tapahtumasta.
Barnabas ja Saul Kyproksessa Apt:13:4
4 Barnabas ja Saul, jotka Pyhä Henki näin oli lähettänyt, tulivat Seleukiaan ja purjehtivat sieltä Kyprokseen. 5
Saavuttuaan Salamiiseen he julistivat Jumalan sanaa juutalaisten synagogissa. Johannes oli mukana heidän apulaisenaan.
6 He kulkivat sitten koko saaren halki Pafokseen saakka.
Siellä he tapasivat Barjesus-nimisen juutalaisen miehen, joka oli noita ja väärä profeetta.
7 Tämä oleskeli saaren käskynhaltijan Sergius Pauluksen luona, joka oli viisas mies.
Käskynhaltija kutsui Barnabaksen ja Saulin luokseen ja halusi kuulla Jumalan sanaa.
8 Mutta tuo tietäjä – sitä hänen toinen nimensä Elymas tarkoittaa – vastusti heitä ja yritti estää käskynhaltijaa tulemasta uskoon.
9 Silloin Saul – eli Paavali – täynnä Pyhää Henkeä katsoi mieheen tiukasti 10ja sanoi: »Sinä Paholaisen sikiö, vilpin ja petoksen pesä, sinä kaiken hyvän ja oikean vihollinen! Etkö jo lakkaa vääristämästä Herran suoria teitä!
Ilmoita asiaton viesti
Ilmoita asiaton viesti
Raamattu kestää kaikenlaisen tutkimuksen niiden taholta, jotka ovat valmiita rehellisesti tarkastelemaan todisteita.
————————————–
Ihanko tosi 🙂
https://vapaa-ajattelijat.fi/kritiikki/raamattu/raam1.html
Ilmoita asiaton viesti
Muttta ihmisen aiheuttama ilmaston muutos ei kestä
Ilmoita asiaton viesti
Siis mikä ei kestä mitä?
Ilmoita asiaton viesti