Olis kiva tietää!

Nyt täytyisi tietää mihin kommenttiin vastailee. Meikäläinen ei ole viitannut missään vaiheessa Herzliin. Meikäläinen viittasi Ben-Gurionin visioon josta hän mainitsee ihan omissa muistelmissaan. Tuskin Ben-Gurionin ja Herzlin visiot olivat aivan 1:1 yhteneviä.

Wikipedian kertomaa (sivuilla maininta: This article needs additional citations for verification)
The First Aliyah was a major wave of Jewish immigration (aliyah) to Ottoman Palestine between 1881 and 1903. Jews who migrated in this wave came mostly from Eastern Europe and from Yemen, stimulated by pogroms and violence against the Jewish communities in those areas. An estimated 25,000 Jews immigrated. Many of the European Jewish immigrants during the late 19th-early 20th century period gave up after a few months and went back to their country of origin, often suffering from hunger and disease.

Pogromit jotka tapahtuivat 1800-luvun lopulla Venäjällä lähtivät käyntiin vuonna 1881 tapahtuneen keisari Aleksanteri II murhan jälkeen.
Kyseinen tapahtuma sai aikaan laajoja levottomuuksia ympäri keisarikuntaa jolloin aatelisto ja vallan perinyt Aleksanteri III käyttivät samaa taktiikkaa jota muun muassa Espanjan hovi oli käyttänyt jo 1300-1400 lukujen taitteessa syyttämällä kaikesta juutalaisia joka tälläkin kertaa toimi eli kansa otti vastaan tarjotun syyllisen unohtaen todellisen syyn tyytymättömyyteen ja syntyneisiin levottomuuksiin eli aateliston ahneuden.

Kun juutalaisten vainojen synnyttämät pakolaisaallot alkoivat, Ottomaanien silloinen hallitsija sulttaani Abdul Hamid II antoi määräyksen joka salli juutalaisten maahantulon ja asettumisen minne tahansa imperiumin alueella, lukuunottamatta Arzi Filistin (Palestiina) provinssia, ainoana ehtona että heistä tulee imperiumin alamaisia ja he noudattavat sen lakeja.

Syy sille miksi Abdul Hamid asetti ehdon joka kielsi juutalaisten asettua Arzi Filistin alueelle oli juurikin Zionistisen liikkeen herääminen ja ideologian leviäminen Itä-Euroopassa. Konstantinopolin keskushallinto (Sublime Porte) oli hyvin perillä tämän liikkeen laajenemisesta ja laski aivan oikein, että mikäli paenneiden juutalaisten sallittaisiin asettua Arzi Filistin provinssiin ja Jerusalemin läheisyyteen niin ennemmin tai myöhemmin syntyisi levottomuuksia jotka johtaisivat väkivaltaisuuksiin Zionistien pyrkiessä tavoitteeseensa. Näin sitten lopulta myöskin tuli tapahtumaan.

Mainittakoon, että periaatteessa kaikki ensimmäisen aliyahin myötä Arzi Filistin alueelle asettuneet juutalaiset olivat laittomia siirtolaisia ja rikkoivat Ottomaanien valtakunnan lakia. Tästä rikkomuksesta huolimatta heitä kohtaan ei kuitenkaan ryhdytty laajoihin rangaistustoimiin. Tämä näkyy, voisi sanoa maltillisessa, suhtautumisessa David-Ben Gurionin myöhempiin tomiin hänen agitoidessa Zionisti Liikkeen ideologiaa em. aluella johon Sublime Porte reagoi ainoastaan karkottamalla Gurionin alueelta vuonna 1915.

Mitä tulee Venäjällä alkaneita porogmeja paenneisiin juutalaisiin, valtaosa heistä ei halunnut mahdollisuudesta huolimatta Ottomaanien Imperiumin alueelle vaan he pyrkivät mikäli sunkin vain kykenivät voittopuolisesti Yhdysvaltoihin ja Kanadaan. Kolmanneksi vaihtoehdoista sijoittui tuolloin brittien hallitsema Etelä-Afrikka.

Raamatullisten rajojen palauttamisen idean liittäminen Zionisti-ideologiaan tulee dokumentoituna esille mm. David-Ben Gurionin julkaistuissa muistelmissa. Mitä tulee Ben-Gurionin visioon ja Zionistien alueellisiin tavoitteisiin aina nykypäivään asti, yksikään Zionistinen poliitikko ei ole koskaan kiistänyt Ben-Gurionin ajatusta, että Israelin politiikan tulee perustua (käytännön sallimissa rajoissa) raamatullisten rajojen palauttamiseen juutalaisvaltion rajoiksi.

Daavidin ja Salomonin Israelin kuningaskunnaksi yhteenliittämät heidän hallinnassaan olleet alueet, joihin Zionistit perustavat näkemyksensä raamatullisista rajoista ja oikeudesta alueeseen, kesti vain noin 73 vuotta. Tämän jälkeen se alkoi hajota, jonka jälkeen jäljelle jääneet pirstaleet pirstaloituivat moneen otteeseen yhä uudelleen. Kaikkein kauimmin suvereenin hallintovallan säilyttänyt juutalaisten muodostama hallinnollinen yhteisö oli Juudaan kuningaskunta joka selvisi 343 vuotta ennen kuin sen tarina loppui tyystin babylonialaisten tuhottua Jerusalemin maan tasalle jolloin myös Juudaan kuningaskunta lakkasi olemasta.

Tämän jälkeisessä historiassa juutalaisilla ei ollut kyseisellä alueella minkäänlaista suvereenia hallintovaltaa yli 2 500 vuoteen ennen vuotta 1948 jolloin Zionistit julistivat Israelin itsenäiseksi valtioksi. Tähän verrattuna esim. Ottomaanien Imperiumin yli 400 vuotta kestänyt yhtenäinen hallintovalta alueella on ajanjaksona historiallisesti paljon merkittävämpi.

‎

Eräs mielenkiintoisempia ilmiöitä Zionisti Liikkeen sisällä tapahtunessa ideologisen näkemyksen muotoutumisessa oli ajatus, joka muuten tuli mukaan kuvioon ennen natseja, juutalaisista rotuna joka muodostaisi vahvojen nuorten vertaansavailla olevien juutalaismiesten voimalla vertaansa vailla olevan Eretz Israeli’n. Sinänsähän juutalaisuus ei ole tieteellisesti geneettinen ominaisuus vaan puhtaasti etninen.

Eräs esimerkki em. ajatusmallista:
David Eder, a British psychoanalyst, physician, member of the Zionist Commissio and writer of Lithuanian Jewish descent, described this view quite clearly: For as early as 1921, Dr. Eder boldly told the Court of Inquiry, ’there can be only one National Home in Palestine, and that a Jewish one, and no equality in the partnership between Jews and Arabs, but a Jewish preponderance as soon as the numbers of the race are sufficiently increased.’ He then asked that only Jews should be allowed to bear arms.”