Liberalismista, vapaudesta

Viime vuosina on esitetty, että liberalismi-konservatismi -jako on korvannut muut ”vanhentuneet” poliittiset jakolinjat. Nähdäkseni tämä on perätöntä puhetta. Voi myös kysyä, onko se, mitä kutsutaan nykyään ”liberaaliksi” lainkaan liberaalia, ainakaan John Stuart Millin ei harmia -periaatteen mukaan. Itse asiassa, voi kysyä, onko poliittinen liberalismi jo kuollut ja kuopattu?

On kuitenkin selvää, että liberalismi-konservatismi -jako on astunut näyttämölle, täydentämään vaan ei korvaamaan aikaisempia ja tulevia jakolinjoja. Kyse ei ole myöskään jyrkästä joko tai -jaosta, vaan usein ja tyypillisesti kummankin osasia löytyy lähes jokaisesta ihmis- tai yhteisökoosteesta. Kyseinen jako ole edes millään muotoa uusi.

Kutsunkin sellaisen ihmeolennon tai ihmeyhteisön, joka voi rehellisesti väittää olevansa 100 prosenttisesti, kaikilla ulottuvuuksillaan, joko liberaali tai konservatiivi, ilmoittautumaan ja perustelemaan näkemyksensä.

Kun liberalismista puhutaan, ei voi olla huomioimatta John Stuart Millin kirjassaan On Liberty esittämää

1) ei harmia periaatetta, harmiperiaatetta tai vahinkoperiaatetta (No harm principle/ harm principle)

Voitte lukea sen oheisesta kahden sivun tekstiskannauksesta, joka löytyy kyseisen kirjan Penguin Classics -versioista vuodelta 1985 (julkaistu alun perin vuonna 1859), sivuilta 68-69:

HUOM! Jos et näe lukea kirjan sivujen tekstiä kunnolla, zoomaa 175-200 prosenttiseksi, jolloin se on hyvin luettavissa.

Lyhyesti tiivistäen, ihmisillä on lupa tehdä asioita ja valtaa on lupa käyttää niin pitkälle kuin se ei aiheuta haittaa muille yhteisön jäsenille tai yhteisölle itselleen. Täsmällisemmin vallankäytöstä: Ainoa ihmiskunnalle, sille kokonaisuudessaan ja sen sisältämille ihmisyksilöille, hyväksyttävä peruste rajoittaa yhdenkään heistä toimintavapautta on itsesuojelu. Suhteessa itseensä, omaan kehoonsa ja mieleensä, [täyspäinen ja täysivaltainen] ihmisyksilö on ainoa suvereeni. On hyvä muistaa, että valtio, kansallisvaltio, on yksi sellainen legitiimi yhteisö.

Lisäksi on useita täsmennyksiä ja reunaehtoja.

Kuten tiedätte, olen ollut kiinnostunut muun muassa maahanmuuttoasioista. Suhteessa Suomen aikaisempaan rajoittavaan eilakännöläiseen linjaan, viimeistään 1990-luvulta ja EU-jäsenyydestä saakka linjaa on höllennetty merkittävästi. Pidän sitä vääränä ja yhteiskunnalle hengenvaarallisena linjana.

Nykyistä linjaa pidetään liberaalimpana. Ottaen huomioon yllä olevan liberalismin periaatteen, nykyistä maahanmuuttolinjausta ei olisi koskaan pitänyt aloittaa, koska se tuottaa merkittäviä haittavaikutuksia kansallisen yhteisön muille jäsenille ja kansalliselle yhteisölle itselleen. Tästä näkökulmasta nykypolitiikkaa voidaan pitää jopa anti-liberaalina.

Samaa periaatetta voi soveltaa esimerkiksi samaa sukupuolta olevien ihmisten ”avioliittoihin”. Avioliiton mahdollisuuden avaaminen myös muiden kuin naisen ja miehen välisille liitoille sotii vahvasti ei harmia -periaatetta vastaan, koska se tuottaa haittaa sekä yksilöiden että yhteiskunnan yleisemmille oikeuksille ja vapauksille.

Tämä on yksi tärkeä syy sille, että esitin, että homopareille pitäisi luoda ihan oma ”homoliittonsa”, joka ei loukkaa muiden ihmisten oikeuksia ja kyseisen kaikille yhteiskunnille keskeisen instituution olemassaoloa.

Mielestäni myöskään se, mitä kutsutaan nykyään ”liberaaliksi”, ei ole minkään perinteisen liberalismin suuntauksen mukaista, vaan ennemminkin höttö-muka-liberalismia tai nurin niskoin kääntynyttä überliberalismia. Itse asiassa liberalismi-sanan voisi jättää niissä yhteyksissä kokonaan pois. Vapauden välttämätön osatekijä on vastuu, mutta nykyään vastuu on kadonnut tai ainakin haalistunut lähes näkymättömäksi tästä yhtälöstä.

Tästä pääsee helposti näkemykseen, jonka Immanuel Wallerstein esitti vuoden 1995 kirjassaan, johon viittasin vuoden 2004 väitöskirjassani:

2) Onko liberalismin aikakausi päättymässä, vai jopa jo päättynyt? Onko poliittinen liberalismi kuollut?

”Immanuel Wallerstein (1995) näkemyksen mukaan Ranskan vallankumouksen tuloksena kehittyneistä poliittisista ideologioista liberalismi, konservatismi ja sosialismi nimenmaan liberalismi on kuolemassa. Liberalismi oli vallitseva modernina aikana, jolloin nämä kolme erottuivat toisistaan ensisijaisesti siinä miten ne suhtautuivat modernin sisältämään jatkuvan muutoksen normaaliuden ajatukseen: konservatiivien varovaisuuden ja harkitsevaisuuden politiikka, liberaalien jatkuvan rationaalisen reformin politiikka ja sosialistien kiihdytetyn muutoksellisuuden politiikka.” (Katso Minkkinen 2004, Nootti 5: Poliittisen liberalismin kuolema, 97.)

”Immanuel Wallersteinille (1995, erityisesti luku 4) kolme Ranskan vallankumouksen myötä kehittynyttä suurta poliittista ideologiaa ovat konservatismi, liberalismi ja sosialismi, jotka ovat eri aikoina olleet eriasteisissa vastakkainasetteluissa ja liitoissa keskenään. Näistä liberalismi – on toki hyvä muistaa, että liberalismeja on monenlaisia – on ollut keskeisin. Wallerstein pitää liberalismia valistusajan keskeisenä ajatusmallina ja katsoo, että liberalismin aikakausi voi olla päättymässä.” (Katso Minkkinen 2004, 235/453, alaviite 875.)

Kirjalähteet:

Wallerstein, Immanuel (1995) After Liberalism. New York: The New Press.

Mill, John Stuart (1985/1859) On Liberty. Edited with an introduction by Gertrude Himmelfarb. Penguin Classics. London/New York et al.: Penguin Books.

Minkkinen, Petri (2004) KAKTUS, Bush ja Pohjois-Amerikan tulevaisuus: kriittinen avointen historiallisten kontekstien tutkimus ja muutoksellinen politiikka, Helsinki: SRTY/Like.

Katso myös (esimerkiksi):

– https://vapaasana.net/2006/05/20/john-stuart-mill-200-vuotta/

– https://study.com/academy/lesson/john-stuart-mills-harm-principle-definition-examples-quiz.html

– https://en.wikipedia.org/wiki/John_Stuart_Mill

pminkkin

Valtiotieteiden tohtori, tutkija, tietokirjailija ja Tiede- ja taideyhdistys KAKTUS ry:n puheenjohtaja

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu