Yhdysvaltain yhteiskunta on sairas, Trump on vain oire

Näky on tuttu kolmannen maailman banaanivaltioista: demagogien harhaanjohtamat mölyävät massat tunkeutuvat maan tärkeimpään hallintoelimeen rikkomaan paikkoja ja etsimään poliitikkoja lynkattavaksi. Tällaisen banaanivaltionäytelmän toteutuminen vuoden 2021 Yhdysvalloissa ei ole valitettavasti kovin yllättävää, sillä Yhdysvaltain yhteiskunnallinen kehitys on viimeisen 30 vuoden aikana johtanut niin jyrkkään polarisaatioon ja eriarvoistumiseen, että se voi purkautua vain hallitsemattomana kaaoksena. Olisi hyvin naiivia olettaa, että loppiaisen tapahtumat jäisivät kaaoksen huipentumaksi, jonka jälkeen seesteiset ajat taas koittavat ja Joe Biden yhdistää kansan. Ei, tämä oli vasta alkusoittoa.

Trumpismi on voimakas purkautumiskanava pahoinvoinnille, näköalattomuudelle ja vieraantumiselle, jota eläminen 2000-luvun Yhdysvaltojen raadollisessa todellisuudessa on synnyttänyt. Mutta miksi kansa oireilee niin voimakkaasti, mitä Yhdysvalloissa on tapahtunut viime vuosikymmenten aikana? Miksi erityisesti valkoinen keskiluokka voi niin pahoin ja pelkää asemansa puolesta?

Selitys on loppujen lopuksi perin yksinkertainen. Kaukana takanapäin ovat ne teollisen yhteiskunnan kultaiset päivät, jolloin kuka tahansa valkoinen average Joe sai teollisuudesta hyväpalkkaisen ja vakituisen työpaikan, jonka varaan elämän ja identiteetin pystyi rakentamaan. Yhtä kaukana ovat nekin päivät, jolloin Yhdysvalloilla oli jokin kansaa yhdistävä ja kollektiivista merkityksellisyyden tunnetta tuottanut missio. Taistelu kommunismia vastaan ja toimiminen ns. vapaan maailman johtajana antoi USA:lle ja sen kansalaisille olemassaolon tarkoituksen ja jalon tehtävän, mutta mistä nyky-yhdysvaltalaiset ammentavat merkitystä elämäänsä?

Neuvostoliiton romahdettua historian piti loppua angloamerikkalaisen liberalismin ja amerikkalaisen elämäntavan lopulliseen voittoon. Jenkit taputtelivat itsetyytyväisinä toisiaan selkään: historia oli vahvistanut amerikkalaisen kapitalismin olevan oikeassa, se oli vaihtoehdoton tapa yhteiskunnallisten suhteiden järjestämiseksi. Voitonhuumassa ajateltiin, että kapitalismin suitsia voidaan höllentää ja mm. Glass-Steagal-laki purettiin ja näin edistettiin talouden finanssivetoistumista. Samoihin aikoihin yhdysvaltalaiset teollisuusyritykset aloittivat massiiviset tuotannon ulkoistamiset Aasiaan ja muualle halvempien tuotantokustannusten maihin.

Pääoma pistettiin siis poikimaan, mutta average Joe ei päässyt enää näihin juhliin mukaan. Reaalipalkat ovat USA:ssa polkeneet jo vuosikymmeniä paikoillaan, ja palkan ostovoima on jopa pienentynyt alimpien tulodesiilien kohdalla. Vakituiset hyväpalkkaiset teollisuustyönsä menettäneet ovat saaneet kohdata jälkiteollisen epävarmuuden yhteiskunnassa, jossa on liberaalin yövartijavaltion erittäin ohuet turvaverkot.

2000-luvulla Yhdysvaltain yhteiskunnallinen kehitys on ollut pahimmillaan katastrofaalista. Pittoreskeissa pikkukaupungeissa valkoista keskiluokkaa kuolee lääkeyhtiöiden ahneuden synnyttämään huume-epidemiaan ja kansan odotettavissa oleva elinikä on alkanut laskea. Opiskelijat luhistuvat valtavien opintolainojensa alle, terveydenhuolto on kallista ja tehotonta, vankiloissa viruu 2,3 miljoonaa ihmistä, ja niin edelleen.

Yhteiskunta ei toimi, myytti väistämättömästä edistyksestä ja amerikkalaisesta erityislaatuisuudesta on jyrkässä ristiriidassa todellisuuden kanssa. 2020-luvulla amerikkalaiset joutuvat kokemaan senkin, että USA menettää maailmanpoliittisen hegemoniansa. Ei ole ihme, että ihmiset vieraantuvat ja oireilevat. Mitä varten Yhdysvallat on olemassa, mitä on amerikkalaisuus tässä ja nyt, miten sen voisi pelastaa?

Kansan syvät rivit ovat poteneet jo pitkään eksistentialistista kriisiä. Yhdysvalloissa on jo pitkään ollut vallalla tunne, että kaikki ei ole kohdallaan. Jokin epämääräinen paha uhkaa Amerikkaa ja amerikkalaisuutta. 2000-luvun ajan USA:n kollektiivinen tajunta on odottanut vapahtajaa, joka lopettaisi pimeyden aikakauden ja toisi mukanaan uuden kukoistuksen, tekisi Amerikasta jälleen suuren.

Trump tuli kuin tilauksesta ja täytti tyhjiön. Yhdysvaltain sydänmaiden ja näivettyvien lähiöiden kansa oli jo pitkään fantasioinut uudesta messiaasta, ja Trump oli narsisminsa takia valmis täyttämään tuon roolin. Trump on kuitenkin vain oire, hän vain otti sen roolin, joka hänelle oli tarjolla. Mikään ei tietenkään poista häneltä vastuuta hänen häikäilemättömistä teoistaan, mutta kuitenkin Trump on vain oire, hän on sairaan yhteiskunnan tuottama sairas ilmiö.

Trumpismia vahvistavat tekijät

Trumpismi on ilmiö, jonka synnyn voi ymmärtää tutkimalla yhteiskunnallisia ja sosiaalisia kehityskulkuja. Kun ilmiö on syntynyt, on hedelmällistä pohtia myös niitä syitä, jotka ovat entisestään vahvistaneet sitä.  Käsittelen lukuisista trumpismia vahvistaneista syistä tässä kirjoituksessa vain kahta. Toinen niistä on vanha ja amerikkalaiselle kulttuurille hyvin ominainen, toinen on uusi ja vielä liian huonosti ymmärretty, mutta demokratian kannalta erittäin vaarallinen.

Yhdysvaltojen kulttuurin poikkeuksellinen uskonnollisuus on tukenut Trumpia ja polarisaatiokehitystä. Uskonnollisesta ajattelusta kumpuaa tapa jäsentää maailmaa manikealaisena hyvän ja pahan kosmisena taisteluna. Tällainen maailman hahmottamisen tapa saa näkemään muita poliittisia kantoja edustavat liikkeet ja ihmiset tuhottavina vihollisina, ei legitiimeinä kilpailijoina, joilla on olemassaolon oikeus ja joiden kanssa voi tehdä kompromisseja.

Uskonnon ja politiikan symbioosi on vaarallista myös siksi, että uskonnollinen diskurssi perustuu ilmoitukseen: auktoriteetti ilmoittaa miten asiat ovat, eikä tämän ilmoituksen sisällöstä keskustella, vaan se otetaan annettuna totuutena. Juuri tähän luksukseen Trump on voinut luottaa: mitä ikinä hän onkaan Twitteriin suoltanut, on siihen suhtauduttu miljoonissa amerikkalaiskodeissa kyseenalaistamattomana totuutena. Trumpin ei edes tarvitse käyttää uskonnollista kieltä tai perustella sanomisiaan – hänen seuraajilleen hän on profeetta tai hyvä paimen, joka yksinkertaisesti ilmoittaa totuuden. Missään muussa länsimaassa poliittiset johtajat eivät voi edes haaveilla tällaisesta suhteesta kannattajiinsa.

Toinen trumpismia ja yhteiskunnallista polarisaatiota vahvistanut tekijä on digitaalisen valvontakapitalismin toiminta- ja ansaintalogiikka. Sosiaalisen median aikakaudella algoritmit päättävät sen, millaista sisältöä kukin internetin käyttäjä näkee. Valvontakapitalismin ansaintalogiikka perustuu siihen, että meidän digitaalista käyttäytymistämme – nettihakuja, postauksia, tykkäyksiä, jakoja jne. – analysoidaan, ja käyttäytymisdatasta jalostettavat arvokkaat käyttäytymisennusteet myydään läpinäkymättömillä markkinoilla eniten tarjoaville tahoille, esimerkiksi Cambridge Analytican kaltaisille hämäräfirmoille.

Jotta me internetin käyttäjät tuottaisimme mahdollisimman paljon arvokasta käyttäytymisdataa, meidät pitää koukuttaa palveluihin. Tämä onnistuu parhaiten tarjoamalla kullekin käyttäjälle räätälöidysti sellaista sisältöä, joka pyrkii tuottamaan mahdollisimman vahvasti koukuttavia emootiota: närkästystä, vihaa, suuttumusta… Algoritmit profiloivat meitä ja antavat nähtäväksemme profiiliimme sopivaa sisältöä. Jos olet kouluja käymätön evankelinen Keskilännestä, Facebook-syötteesi täyttyy nopeasti linkkisuosituksista, joissa Pelosi on saatana, kongressi Kiinan kommunistien hallussa, Biden Putinin agentti ja sitä rataa.

Sosiaalinen media ja kaikkialle levittäytyvän valvontakapitalismin ansaintalogiikat luovat samanmielisten ihmisten ilmatiiviitä kuplia, joissa maailmankuvat eivät avarru vaan kapenevat ja jyrkkenevät entisestään, ja maailma muuttuu mustavalkoiseksi meidän ja meidän vihollistemme taisteluksi. Tämä on demokratialle katastrofaalista, mutta Googlelle ja Facebookille miljardien arvoista bisnestä, ja Yhdysvalloissa pyhä oikeus tehdä bisnestä painaa tietenkin vaakakupissa enemmän kuin yhteiskunnan vakaus. Valvontakapitalismi on suuri osa ongelmaa, ja vaikka se ei olisikaan vihan ja polarisaation juurisyy, se on vahvistanut niitä entisestään.

Summa summarum

Kun lähtökohdat ovat ylläkuvatun kaltaiset, näyttää mahdollisuus kansakunnan nopeasta eheytymisestä hyvin epätodennäköiseltä. Yhdysvalloissa yhteinen todellisuus on 2000-luvulla särkynyt ja Trump on lietsonut fanaattiset kannattajansa niin pitkälle, ettei sieltä voi enää perääntyä. Yhdysvaltojen yhteiskunta on rikki, Yhdysvaltojen idea on rikki, ja monet ristiriitaulottuvuudet jakavat kansan jyrkästi erilaisiin ja erimielisiin leireihin, joiden polarisaatiota sosiaalisen median toiminta- ja ansaintalogiikka entisestään vahvistaa.

Kuten jo kesällä ennakoin, Yhdysvallat tullee juuttumaan moneksi vuodeksi kaaoksen aikaan, johon kuuluvat hallitsemattomasti leimahtelevat väkivaltaisuudet ja mellakat. Maan sisäinen heikkous johtaa myös sen maailmanpoliittisen painoarvon heikkenemiseen ja viimeistään 2030-luvun puolella kaikille on selvää, että Kiina on kasvanut Yhdysvaltoja voimakkaammaksi toimijaksi lähes jokaisella sektorilla.

Rakenteelliset ja kulttuuriset syyt Yhdysvaltojen romahdukselle ovat olleet jo kauan olemassa. Trump oli lopulta se katalyytti, joka viimeisteli korttitalon romahtamisen.