Se on syöpä

Ei ole uutinen, että väestö ikääntyy meillä Suomessa aiheuttaen suuria vaateita niin sosiaali– ja terveydenhuollon kuin vaikkapa eläkejärjestelmän rakenteisiin ja kehittämiseen. Väestön ikääntyessä myös syöpätapausten määrä maassamme kasvaa. Tänäkin vuonna noin 35 000 suomalaista saanee syöpädiagnoosin ja yhä useampi siitä selviää.

Suomi on rekisteritiedon luvattu maa ja kuten muistakin sairauksista, myös syövästä, on olemassa kattavia kansallisia tilastoja. Kaksi vuotta sitten kaivelin rekisteritietoja alueellisista eroista ja hämmennyin, kuinka kahden vierekkäisen maakunnan välillä eturauhassyövän viiden vuoden eloonjäämisluvussa oli lähes kymmenen prosenttiyksikön ero. Viiden vuoden eloonjäämisluvulla tarkoitetaan prosenttiosuutta potilaista, jotka ovat elossa viisi vuotta diagnoosin jälkeen.

Eroa ei tässä tapauksessa voinut selittää Pähkinäsaaren rauhan rajalla, joka tunnetusti jakaa Länsi- ja Itä-Suomen väestöllisesti kahtia, sillä molemmat verrokkimaakunnat sijaitsevat vierekkäin täällä sairaassa idässä. Mietin, voiko syy olla hoitoon hakeutumisessa ja hoitoketjuissa, jotka viivästyttävät syöpädiagnoosia ja myös hoitoja?

Suomen Syöpäinstituution säätiö jätti kymmenen vuotta sitten aloitteen sosiaali– ja terveysministeriölle kansallisen syöpäkeskuksen perustamisesta Suomeen. Nyt kansallisen syöpäkeskuksen perustamissopimus on allekirjoitettu. Kansalliselle syöpäkeskukselle ja jo aiemmin perustetuille alueellisille syöpäkeskuksille on ladattu paljon tehtäviä, joissa riittää sarkaa vuosiksi eteenpäin. Kansallinen syöpäkeskus tulee koordinoimaan syövänhoitoa ja tutkimusta kansallisesti, kun alueelliset syöpäkeskukset toimivat kukin omien yliopistosairaaloidensa erityisvastuualueilla samojen tehtävien äärellä.

Syövän hoitokäytännöt muuttuvat uusien menetelmien kehittyessä nopeasti ja kansallinen ohjaus on tarpeen, jotta palveluiden yhdenvertainen saavutettavuus voidaan turvata. Tekemistä riittää, että muun muassa alueellisia eroja hoitoon pääsyssä saadaan kavennettua ja jokaisella syöpään sairastaneella on maassamme yhdenvertaiset mahdollisuudet saada hoitoa ja osallistua esimerkiksi uusiin lääketutkimuksiin.  Kun hoitopolut ovat kunnossa ja kansallisesti yhdenveroisia, voivat tavoitteet toteutua. Silloin aiemmin mainittujen verrokkimaakuntien eloonjäämisluvuissa ei pitäisi olla merkittävää eroa.

Vuosituhannen alun elokuvassa Menolippu Mombasaan lääkäri totesi nuorelle miehelle: se on syöpä. Tulevaisuudessa yhä useampi meistä tulee kuulemaan nuo järisyttävät sanat. Tulevaisuudessa kuitenkin kuolleisuus alenee ja syöpään sairastuneet elävät yhä pidempään ja yhä terveempinä. Myös tasa-arvoisuuden pitäisi lisääntyä, kun aloite kansallisesti syöpäkeskuksesta on lopulta konkretisoitunut käytännön toimenpiteiksi.

* Teksti on julkaistu Iisalmen Sanomissa 7.11.2019.

Pulkka

Juuret syvällä Savossa. Kaupunginhallituksen puheenjohtaja Iisalmessa.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu