Intersektionaalinen feminismi ei tule toimimaan

Intersektionaalista feminismiä aletaan nyt tunkea kansan kurkusta alas ihan hallituksen toimesta. Jo pelkästä sanasta voi päätellä, että kyseessä on ideologia ja toiminnan perustaminen ideologiaan ei kuulosta hyvältä. Mikä sitten on vikana intersektionaalisessa feminismissä ja miksi se tulee lässähtämään? Tässä minun näkemykseni:

Ihmisten loppumaton lokerointi

I-feminismi (en jaksa kirjoittaa koko rimpsua jatkuvasti) pyrkii yhdistämään sorretut ja ei-etuoikeutetut ihmiset ja sitten jotenkin estämään heidän syrjintäänsä. Osa näistä ei-etuoikeuksia aiheuttavista asioista ovat selkeitä ja ne aiheuttavat niiden omaavalle ihmisille loogisesti harmia – esimerkiksi vammaisuus. Toiset ominaisuudet taas eivät ole niin selkeitä ja i-feminismi joutuu olettamaan niiden painoarvon – esimerkiksi ihonvärissä. Siinä missä vammaisuus on selkeästi todennettava elämää vaikeuttava haitta, miten ihonvärin aiheuttama haitta tai etuoikeus mitataan? Helppo vastaus on, että muut kuin valkeaihoiset kokevat rasismia. Vaan entäpä jos eivät kaikki koekaan? Mitä jos joku heistä ei siitä välitä? Pistetäänkö heidät silti ihonvärinsä perusteella syrjintää kokevien lokeroon? Mitä jos valkoihoinen tunteekin kokeneensa syrjintää? Pääseekö hän mukaan vaikka olisi makkaraa mussuttava VHM?

Tai entä kuka on muu-kuin-valkeaihoinen? Onko ihminen valko- vai tummaihoinen, jos hänellä on vain 1/8 perimästä peräisin joltain hyvin tummaihoiselta? Aikovatko i-feministit tutkia värikartan perusteella tai kallomittauksella, mihin ryhmään kukin kuuluu? Jotta i-feminismiä voisi jotenkin käytännössä käyttää, täytyy nuo erottelut jotenkin tehdä, jotta syrjinnänvastaiset toimet (joihin palaan myöhemmin) voidaan kohdistaa? Homma tulee olemaan lähes loputon koska ihmisiä on paljon, ihmisillä on paljon ominaisuuksia, elämäntilanteita ja ajattelutapoja ja lopulta siksi, että jokainen on yksilö. Tämän takia i-feministit joutuvat yksinkertaistamaan, olettamaan ja vetämään mutkia suoriksi.

Ihonväristä ja vammaisuudesta jo puhuinkin. Vammaisuus on selkeästi todennettavissa ja ihonväri sitä paljon vaikeammin, mutta niistä voi mennä vielä paljon pidemmälle. Onko hyvin toisten ihmisten kanssa toimeentuleva etuoikeutettu henkilö? Entä onko huonosti toimeentuleva ihminen ei-etuoikeutettu, vaikka todellisuudessa se johtuisi siitä, että tämä on täysi m*ku? Kaunis ihminen on varmaan tavallaan etuoikeutettu, mutta millä kauneus mitataan ja mihin vedetään raja ruman ja kauniin välillä? Ottavatko i-feministit edes huomioon noita ominaisuuksia ja satoja muita? Jos eivät ota, niin miksi eivät – kaikki ne saattavat vaikuttaa siihen, miten toiset ihmiset kohtelevat. Ihmiset voivat myös muuttaa tapaansa kohdella muita ja muuttaa joitakin atribuuttejaan.

Tuli mainittua myös se ominaisuuksien painoarvo. Nähdäänkö ei-niin-kaunis valkoihoinen mies yhtä syrjittynä kuin avoimesti transseksuaali? Onko tosiaan mulatti yhtä sorrettu kuin täysin tummaihoinen? Miten vertautuvat lihava ihminen ja anorektikko? Entä arkaluonteinen ihminen ja muslimi? Tämäkin täytyy mielestäni huomioida, jos systeemiä jotenkin aiotaan hyödyntää.

Feministit eivät tule ikinä saamaan tuohon lokerikkoon selkoa. Eikö olisi paljon helpompi vain todeta, että kaikki ovat yksilöitä, joilla on yksilölliset vahvuudet ja heikkoudet ja toimia ilman mitään bonuspistejärjestelmää (ellei siihen ole todennettava syy)?

Mitä toimet ovat ja miten ne kohdistetaan?

Mitä i-feministit sitten pyrkivät i-feminismillään tekemään? Ei ole mielestäni yhtään tuulesta temmattu havainto, että feministit näkevät todisteeksi syrjinnästä ihmisten erilaisen jakautumisen eri toimiin ja asemiin. Miten he ajattelivat nujertaa sellaisen syrjinnän? Nuivasti ajatellen ensimmäisenä tulee mieleen vanha keino, eli kiintiöt, joiden avulla syrjityiksi oletettuja ihmisiä saataisiin kaikenlaisiin tehtäviin mahdollisimman tasaisesti.  Sen kaltaistahan yritettiin Helsingin kaupungissa, jonka rekrytointiohjeet menivät näin:

”Etninen tausta ei siten ole merkityksellinen seikka esimerkiksi työhönottotilanteessa.” … ”Esimerkiksi työhönotossa voidaan ottaa huomioon hakijan etninen tausta palkkaamalla tehtävään työmarkkinoilla aliedustettuun ryhmään kuuluva henkilö, vaikka tämä ei olisi aivan yhtä pätevä kuin paremmin edustettuun ryhmään kuuluva.”

Kiintiösysteemi on aika mahdoton jo pelkästään silloin, kuin muuttujana on vain etnisyys. Kun mukaan otetaan vielä kaikki muutkin i-feminismin määrittelemät uhriryhmät, homma sekoaa täysin. Ei ole mahdollista saada kaikkiin mahdollisiin paikkoihin kaikenlaisia ihmisiä, koska taaskin kaikki ovat yksilöitä loppumattomine vahvuuksineen ja heikkouksineen. Joudutaan siis tekemään tuo lokerointi rajanvetoineen ja yksinkertaistuksineen syrjityistä ryhmistä. Seuraavaksi homma tulee tyssäämään kysymykseen, että miten kiintiöihin laitettavat ihmiset arvotetaan? Jos vaikkapa kaupungilla on yksi työpaikka auki, tulisiko sen saada suomessa syntynyt, hetero ja täysin suomea puhuva tummaihoinen vai ulkomailla syntynyt, ei suomea puhuva uskovainen trans-nainen? Miten otetaan huomioon seksuaalisuus rekrytoidessa tai jaettaessa koulupaikkoja, kun sen pelkkä kysyminen on jo laitonta? Entä miten se arvotetaan järkevää mittaria, eli pätevyyttä vastaan?

Missä vaiheessa feministen parissa herätään tosiasiaan, että kun yhtä ryhmää on alettu suosimaan, onkin samalla käynyt niin, että toista ryhmää onkin samalla alettu syrjiä? Näinhän on käynyt esimerkiksi Yhdysvalloissa, joissa aasialaistaustaisten ihmisten pääsykoepisteitä keinotekoisesti alennetaan ja mustien nostetaan. Hälyttävää on, että se on i-feministeille selvästikin hyväksyttävää. Nyt Kaliforniassa ajetaan läpi lakia, joka poistaisi vaatimuksen ihmisten yhdenvertaiseen kohteluun, jotta näitä ”syrjittyä” ryhmiä päästäisiin suosimaan entistä enemmän.

Feministien monet ideat (kuten intersektionalismi) tulevat Amerikasta. Pahoin siis pelkään, että kiintiöt ja ei-yhdenvertainen kohtelu ovat myös heidän vaatimuksenaan Suomessa ennenpitkää. Annetaan heille kuitenkin mahdollisuus ja oletetaan, että suomalaiset feministit ovat jotain voineet oppia ja eivät pyrikään i-feminismillä kiintiöjärjestelmiin vain pelkkään ajattelutavan muutokseen, jossa ihmisiä ei syrjittäisi. Ikävä kertoa, että sekään ei tule toimimaan.

Syrjintää ei voi käskeä pois

Rasismi ja syrjintä eivät valitettavasti tule koskaan poistumaan keskuudestamme. Ihminen on luolamiesajoilta asti virittynyt suhtautumaan erilaisuuteen epäillen ja sitä meistä ei millään opetuksella (tai vaikka aivopesulla) saa pois. Lisäksi osassa ihmisiä rasismi istuu ideologisesti vielä tiukemmassa ja mikään kampanjointi tyyliin ”soo soo ei saa olla rasisti” ei sitä heistä poista. Ne ihmiset, jotka taas eivät syrji muita heidän ominaisuuksiensa perusteella, eivät sitä muutenkaan tee, joten paatos myös heille on turhaa. Osa syrjinnäksi koetusta toiminnasta taas ei ole syrjintää lainkaan vaan perustuu ihmisen kompetenssiin tai sen puutteeseen. Esimerkiksi firmojen on täysin järjetöntä syrjiä pätevintä hakijaa, koska se todennäköisesti maksaa heille. Ei ole syrjintää jättää vaikkapa etnisen vähemmistön edustaja palkkaamatta, jos samaan hintaan saa osaavamman ja kielitaitoisen suomalaisen.

Monenlainen syrjintä tulee mahdollisesti vähenemään pikkuhiljaa. Se ei tapahdu nopeasti vaan luonnollisen hitaasti jos on tapahtuakseen. Millään keinotekoisilla kikkailuilla, varsinkin sellaisilla, jotka asettavat ihmiset epätasa-arvoiseen asemaan, se ei ainakaan poistu vaan todennäköisesti luijttuu entistä tiukempaan. Ihmisistä ei myöskään koskaan saa tehtyä samanlaisia, vaan he tulevat aina olemaan yksilöitä lukuisine ominaisuuksineen, heikkouksineen, vahvuuksineen ja mielipiteineen. On myös aika epätoivoinen ajatus, että kaikki oppisivat ottamaan huomioon kaikkien kaikki erilaiset asiat ja suhtautumaan kaikkiin samalla tavalla.

Feministit eivät ole enkeleitä

Lopulta pistää epäilyttämään, yrittävätkö feministit edes poistaa syrjintää noin mahdottomalla systeemillä? Pyrkivätkö he edes oikeasti ottamaan huomioon kaikki ei-etuoikeutetussa asemassa olevat?

Kuva, jonka olen nykyisestä feminismistä saanut, ei vaikuta siltä, että heillä olisi puhtaat jauhot pussissa. En ole koskaan nähnyt feministin tai i-feministin puuttuvan siihen, että suurin osa kodittomista on miehiä ja että miehet tekevät enemmän itsemurhia tai siihen, että vain miehille on pakollinen asepalvelus. Aina kun feministi vastustaa väkivaltaa, se on naisiin kohdistuvaa väkivaltaa, vaikka miehet kohtaavat väkivaltaa enemmän (ja kotonakin melkein yhtä paljon kuin naiset). Feministit myös hyvin usein pistävät suun kiinni, kun joku jostain heidän uhriryhmästään tekee jotain ikävää ja taas avaavat sen, kun samanlaisen teon tekee joku etuoikeutettu. Koko nykyinen i-feministiliike vaikuttaa kaksoisstandardien mädättämältä.

Onko i-feminismin esiinmarssituksessa siis oikeasti kyse kahdesta vanhasta takapirusta, eli rahasta ja vallasta? I-feminismin ujuttaminen hallintoon ja varsinkin koulutukseen haiskahtaa siltä, että tarkoituksena on kouluttaa feministeille ja feministisille puolueille lisää aktivisteja, kannattajia ja äänestäjiä Amerikan yliopistojen malliin. Jos tarkoitus on oikeasti pyrkiä tasa-arvoon, miksi se pitää tehdä monimutkaisen ideologian kautta ja luomalla monimutkaisia järjestelmiä? Koko hössötyksen kun voisi unohtaa ja tiivistää sanoman yhteen lauseeseen: Kohtele muita kuten toivoisit itseäsi kohdeltavan.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu