Oliko itsenäistä Palestiinan valtiota olemassa Länsirannalla ennen vuotta 1948?

Länsiranta on 5 607 neliökilometrin kokonainen maa alue Jordanian ja Israelin väillä. Vuodesta 1994 siellä on ollut myös Palestiinalaishallinnon itsehallinto joka perustettiin Oslon rauhansopimuksen myötä. Länsirannalla asui viimeisten väestö tietojen mukaan 2 939 418 ihmistä joista 71,72% on arabeja (yht. 2 155 743) ja 28,28% (yht. 850 481) on juutalaisia.

Länsiranta oli osa Ottomaanien valtakunnan Syyrian maakunntaaa vuosina 1517-1917. Siis yhteensä 400 vuotta.

Vuonna 1920 Länsirannasta tuli osa Brittiläistä Palestiinan aluetta joka oli osa Kansainliiton mandaattihallintoa. Vuonna 1921 mandaattihallinto jakoi Palestiinan alueen kahteen erilliseen alueeseen kun Jordanjoen itäiselle vastarannalle perustettiin Transjordanian emiraatti. Länsiranta jäi osaksi Jordanjoen läntistä mandaattialuetta. Transjordanian emiraatista tuli itsenäinen Jordanian hašemiittinen kuningaskunta vuonna 1946.

Israelin valtion perustamisen jälkeen elokuussa 1948 alkoi sota Israelin ja seitsemän arabivaltion välillä. Vuoden 1949 maaalis-huhtikuussa taitteessa solmitun tulitauton jälkeen Jordania miehitti Länsirannna mukaan lukien Itä-Jerusalemin.

Jordanian miehitys Länsirannalla oli myös Arabiliiton tulkinnan mukaan laiton vaikka jo vuoden 1948 joulukuussa Jerikossa järjestetyssä kongressissa Palestiinan arabisuvut hyväksyivät Jordanian kuninkaan Abdulllah I:n Palestiinan hallitsijaksi. Mielenkiintoista on se että Arabiliitto tuomitsi kyseisen päätöksen laitttomaksi.

Vuonna 1950 Jordania myönsi Palestiinan arabipakolaisille täydet kansalaisoikeudet ja he saivat myös puolet pakoista maan parlamentistä. Myös Itä-Jerusalemin muslimineuvosto, joka koostui Palestiinan arabipakolaisista, valvoi kaupungin moskeijoita ja muita pyhiä kohteita.

Jordanissa asuu tälläkin hetkellä 2 miljoonaa vuoden 1948 sodassa olevien Palestiinan arabipakolaisten jälkeläisiä, joka on tosista suurin lukumäärä Länsirannnalla asuvien Palestiinan arabipakolaisten jälkeläisten jälkeen.

Vuonna 1967 syttyi uusi sota Israelin ja arabivaltioiden välille. Israel valtasi Länsirannan ja Itä-Jerusalemin Jordanialta. Noin 200 000 – 300 00 Palestiinan arabia siirtyi Länsirannalta Jordanian puolelle rajaa. Israelin miehityksen aikana Jordania jatkoi edelleen Länsirannan palveluiden rahoittamista ja alueella asuvat arabit olivat Jordanian kansalaisia.

Länsirannan arabisuvut tunnustivat Jordanian kuninkaan Länsirannan hallitsijaksi vaikka sitä valvoi Israelin sotilashallinto. Tosin  moni Länsirannalla syntynyt arabisukujen jälkeläisista liittyi Palestiinan vapautusjärjestön riveihin.

Vuonna 1972 kuningas Hussein esitti suunnitelmaksi Jordanian ja Länsirannan muodostamiseksi valtioliitoksi jonka uudeksi nimeksi olisi tullut Yhdistynyt arabikuningaskunta.

Kuningas Husseinin suunnitelmassa Länsirannasta olisi tullut valtioliiton erillinen Palestiinan alue jonka pääkaupungiksi olisi tullut Itä-Jerusalem. Ammanista olisi tullut koko valtioliiton yhteinen pääkaupunki.

Kun Arabiliitto päätti tunnustaa Palestiinan vapautusjärjestön Palestiinan kansan ainoaksi lailliseksi edustajaksi vuonna 1974 se käytännössä mitätöi kuningas Husseinin aseman Palestiinan hallitsijana jonka arvon hän oli perinnyt isoisältään Abdullah I:lta vuonna 1952.

30 .heinäkuuta vuonna 1988 kuningas Hussein hajotti Jordanian parlamentin jonka jäsenistä puolet oli Palestiinan arabeja joiden oikeudet Jordanian kansalaisina oli tunnustettu jo vuonna 1950. Seuraavana päivänä 31. heinäkuuta Hussein ilmoitti katkaisevansa kaikki oikeudelliset ja hallinnolliset siteet Länsirantaan, lukuun ottamatta muslimien ja kristittyjen pyhiä kohteita Itä-Jerusalemissa, ja tunnusti Palestiinan vapautusjärjestön  vaatimuksen Palestiinan valtioon Länsirannalle.

26. lokakuuta 1994 Jordania ja Israel allekirjoittivat rauhansopimuksen jossa molemmat maat tunnustivat toistensa valtiolliset rajat ja samalla Israel tunnusti muslimien ja kristittyjen pyhät kohteet Itä-Jerusalemissa osaksi Jordanian valtiollista suvereeniteetiä.

Israelin ja Jordanian rauhansopimuksen allekirjoitus tilaisuuden aikana ammuttiin Libanonin puolelta Hizbollahin toimesta kranaatteja ja raketteja Israelin puolelle oleviin Pohjois-Galilean kaupunkeihin joka pakotti alueella asuvat israelilaiset siviilit lähtemään turvaan muualle Israelia.

Kuningas Husseinin yksipuolinen julistus luopua Länsirannan suvereeniteettistä vuonna 1988 oli tapahtuma jota ei yleensä oteta esille Israelin ja Palestiinan konfiltin kohdalla. Päätös kuitenkin muutti Länsirannan aseman lopullisesti.

Kuningas Husseinin päätöksen taustalla oli vuonna 1987 Länsirannan arabien aloittama kansannousu joka tunnetaan nimellä Intifada. Pelkona kansannousun leviämisestä Jordanian puolelle oli todennäkäisesti syy miksi kuningas Hussein päätti yksipuolisesti luopua Jordanian suvereeniteetistä Länsirannalla.

Kuningas Husseinin vuonna 1972 laatima suunnitelma Yhdistyneen arabikuningaskunnan perustamisesta on myös nykytilanteessa katsottuna mielenkiintoinen suunnitelma vaikka Israel ja Palestiinan vapautusjärjestö torjuivatkin tuon suunnitelman heti sen jälkeen kun kuningas Hussein oli esitellyt sen Jordanian parlamentissä.

Todennäkäisesti Hizbollahin ja Hamasin raketti-iskuja ei olisi ikinä nähty Israelin taivaalla eikä tuhansia palestiinalaisia olisi kuollut väkivaltaisissa yhteenotoissa Länsirannalla juutalaissiirtokuntalaisten välisissä yhteenotoissa mikäli kuningas Husseinin suunnitelma Yhdistyneestä arabikuningaskunnasta olisi toteutunut.