Älkää riidelkö, naiset, keskustelkaa! Vaalipaneleissakin.

Vaaliasetelmistahan se lähti, ajatuskulkuni. Olen katsellut vaalitelevisioita, viimeksi Yle ykkösen suurta vaalikeskustelua eilen, 20.1.2022. Asetelma oli harvinaisen selkeä: Taustalla kaksi hyvin pukutunutta herraa, Petteri Orpo ja Hjallis Harkimo. He  käyttivät puheenvuoronsa asiallisesti, harkitusti, toisia keskeyttämättä,  toisia rauhallisesti  kuullen. Ja sitten oli lauma nuoria siskoja, puoluejohtajia ja ministereitä. Heiltä olisi voinut odottaa vastaaavaa käyttäytymistä, mutta kun ei. Äänet nousivat, kiihtymys kohosi, posket punottivat; puhuivat toistensa päälle ja koko sävy oli riitelevä. Ei hyvää kuvaa antanut.

Mitä taustalla? Sitä sopii vain arvailla. Naisvallan esiin nousu yleensä vaiko kokemattomuus korkeatasoiseksi tarkoitetussa vaaleja edeltävässä viimeisimmässä  ajatustenvaihdossa? Matala sietokynnys toisten mielipiteitten suhteen? Vaiko jonkun väsymys kotona häiritsevästä pikkuvauvan itkusta taikka toisen osalta harmi aviomiehen epäonnistuneesta iltapalan laitosta kun on jo ehtinyt tottua Smolnan gourmet aterioihin. Saahan sitä arvuutella.

Hieman jäi ihmettelemään muutamaa asiasisältöön liittyvää epäjohdonmukaisuuttakin. Hallituskauden alussa pääministeri kritisoi tasavallan presidenttiä siitä, että tämä oli kertonut näkemyksistään Euroopan Unionista, joka pääministerin mukaan ei presidentille kuulu. Mutta nyt sitten sama pääministeri kansainväliselle lehdistölle antamassaan haastattelussa estoitta vaelteli ulkopolitiikan poluilla. Nehän puolestaan kuuluvat ensisijaisesti presidentin toimintapiiriin. Ja teki sen tavalla, jota asiantuntijat  ihmettelivät, kritisoivat ja korostivat pääministerin  aiheuttaneen maallemme esimerkiksi Natojäsenyydestä vaarallisia tulkintaongelmia.

Samaa epäjohdonmukaisuutta esitti niinikään eilen  keskustelupiirin ulkopuolelta entinen konkarinaisministeri Sari Sarkomaa. Hän ihmetteli erinomaisessa, pitkässä Kauppalehden haastattelussaan, miksi maan hallitus pyynnöistä huolimatta ei tuo eduskunnan käsiteltäväksi terveydenhuoltoon liittyvää kansalaisaloitetta. Vastauksenhan hän tavallaan löytäisi Helsingin kaupunginvaltuuston pöytäkirjasta 8.12.2021. Siinä kerrotaan Sarkomaan äänestäneen valtuustossa kaupunginhallituksen kielteisen ehdotuksen mukaan, kun kyseessä oli Malmin lentokentän käyttöön liittyvä, peräti 31000 helsinkiläisen allekirjoittama neuvoa-antava kansalaisaloite. Ei tarvitse kansalaisaloitetta toteuttaa. Kun hallitus ei tuo, se ei tuo. ”Toisenlaisissa olosuhteissa täytyy täten menetellä toisella tavalla kuin toisenlaisessa.” Se siitä logiikasta.

Vai onko yksinkertaisesti kysymys liian kovalla vauhdilla tapahtuneesta vallanvaihdosta miehiltä naisille? Niinhän muuallakin Euroopassa: Nainen EU komission puheenjohtajana ja juuri äsken valittuna sen parlamentin puhemiehenä. Naiset Ruotsissa hallitusvallan kahvassa, Saksassa ulkoministerinä jne. Olihan mielenkiintoista sekin, että puolustusvoimiemme komentajan Viron vierailulla hänen molemmilla puolillaan oli erinomaisessa uutiskuvassa kaksi ansioitunutta, korkea-arvoista naisupseeria. Eletäänkö nyt uudensisältöisen vallanvaihdon eurooppalaista aikaa? Kyllä kuvat muualta maailmasta kertovatvielä jostakin muusta: harmaista, kokeneista miehistä, jotka neuvottelevat ja päättävät – jos tästä  sitten poisluetaan  idän ja lännen keskeiset vallan hankintapyrkimyksetkin.

Toisin  oli ennen meilläkin. Kun erimielisyyksiä ilmeni, kokeneet ja paljon nähneet miesministerit menivät Kesärannan saunaan, ottivat kovat löylyt, keskustelivat ja tulivat yhteiseen lopputulkoseen sekä joivat vahvistukseksi pari pilsneriä. Ja huomenna media kertoi, että valtakunnassa kaikki hyvin! Pitäisiköhän nyt miesten alkaa taas vahvistaa asemaansa – seuraava mahdollisuus tasa-arvoon pyrittäessä on nyt sunnuntaina. Muistuu vaan mieleeni vanhat raumalaisen laulun sanat, lienevätkö itsensä Nortamon kynästä: ”Ennen oli miehet rautaa, laivat oli puuta hiiohei; nytten ovat laivat rautaa, miehet ovat puuta, hiiohei.”  Rautaa, miehet, vaaleihin! Ja uuden vallantasauksen ohjenuoraksi sitten mäkikuninkaan Matti Nykäsen ikimuistoinen ohje: ”fifty-sixty  prosenttia”

Jospa siten taas vähitellen päästäisiin vaalikeskusteluissakin takaisin asiallisen keskustelun tielle – siskojen keskeinen nykyriitely kun ei demokratiaa kovin hyvin edusta eikä sen toteutumista edistä!

 

 

+13
raimoilaskivi

Ylipormestari Raimo Ilaskivi (s. 1928) on tehnyt pitkän uran kansainvälisenä ja kansallisena vaikuttajana. Valmistuttuaan hän toimi 1950-1970-luvuilla erilaisissa pankkimaailman johtotehtävissä, mm. Suomen Pankkiyhdistyksen, Suomen Teollisuuspankki Oy:n ja Helsingin Arvopaperipörssin toimitusjohtajana. Ilaskivi on ollut kansanedustajana sekä ryhmän puheenjohtaja tai varapuheenjohtaja vv.1962-75, Euroopan parlamentin jäsen 1996–1999, Helsingin kaupunginjohtaja 1979–1991 ja kokoomuksen presidenttiehdokas vuonna 1994. Ilaskivellä on ollut useita eri suuryritysten hallitusten tai hallintoneuvostojen jäsenyyksiä.
Ilaskivi väitteli tohtoriksi vuonna 1958. Väitöskirjan aiheena oli Valtiontalouden automaattinen vastavaikutus suhdanteiden vaihtelussa ja seuraava tieteellinen teos käsitteli Suomen Pankin rahapolitiikkaa. Hän toimi kansantaloustieteen dosenttina Helsingin Yliopistossa kahdenkymmenen vuoden ajan. Eläkkeelle siirryttyään han on ollut kansainvälisen, Afrikan Paavin ja Alexandrian patriarkan suojeleman Konstantinus Suuren Ritarikunnan (Ordo Sancti Constantini Magni) kansleri ja viimeksi varasuurmestari vuoteen 2022 saakka.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu