Ei yksittäisiä karsintalistoja vaan nollapohjabudjetointi!

”Yksi tykkää äidistä ja toinen tyttärestä”. Niinhän sitä aikanaan sanottiin. Ja niin se on nytkin, kun seuraa eri tahoilta esiin tuotavia menojen karsintalistoja. Harvaan kohtaan kaikki yhtyvät, useammat saavat taakseen enemmän tai vähemmän laajan tuomiorintaman. Yhden mielestä vain tämä voidaan karsia, toinen tykkää tuon erän nollaamisesta. Ei tästä sitten mitään tule, toivottumuus leviää niin opposition kuin hallituspuolueittenkin piirissä. Karsintatarve on suuri, kaikki sen myöntävät, ja taitavat myöntää senkin, että tavoitetta on tosi vaikea saavuttaa.

”Seuraavan hallituksen tehtävänä ….” Niin se sanonta nyt kuuluu; yhdestä asiasta jos toisestakin. Hansikkaat on nykyhallitus jo heittänyt lattialle, tehköön sitten seuraava ikävän työn. Ekonomistit katselevat velkaantumsulukuja ja -käyriä, kansalaiset huokaavat inflaation nostamien hintojen paineessa. Poliitikot väittelevät siitä, onko nyt keskuspankkien tehtävänä korkojen korotus vaiko hillitseminen, oliko koronaelvytys ylimitoitettua ja tehtiinkö sen varjossa muutakin menoja tarpeettomasti kasvattavaa. Ei olla täysin yksimielisiä siitäkään, onko pääpainon nyt oltava inflaation torjunnassa vaiko lamaantumisen estämisessä. Ne kun vaativat hieman vastakkaistyypppisiä otteita niin finanssi- kuin rahapolitiikaltakin.

Minä heittäisin keskusteluun vanhan, aikanaan dosenttiluentoja pitäessä korostamani ja  monen kansainvälisesti tunnetun taloustieteilijän alleviivaaman  keinon, joka tuntuu monille käytännön päättäjille olevan joko kokonaan tuntematon tai sitten tarkoituksella unohduksiin painettu. Se on  n o l l a p o h j a b u d j e t o i n t i,  (zero base budgeting) ensi vuoden budjetin rakentaminen siten, että budjetin laatijat aloittavat työnsä edessään puhtaat sivut, vailla ainuttakaan menneen vuoden aikana toteutettua vanhaa budjettinumeroa. Joka-ainut budjettierä joudutaan tällöin alusta alkaen harkitsemaan ilman vanhan rasitteita. Se on ainoa keino saada  aikaan kokonaisvaltaisen pohdinnan antama tulos – ei siten, että näinhän se aina on ollut, pannaan sopiva prosentti jokaikiselle kohdalle lisää.

Ja unohdetaan ajatus ”seuraavan hallituksen tehtävästä”.  Kyse on koko kansanvaltaisen koneiston, eduskunnan kyvystä ottaa tilanne haltuun. Ja siihen tarvitaan niin nykyhallituksen kuin oppositionkin kansaanedustajia; itse asiassa sitä tärkeämmin mitä epätietoisempiä ovat tulevasta asemastaan.

Mitäpä jos siis pääministeri Sanna Marin ottaisi ohjat käsiinsä. Entä jos hän nimeäisi tehtävää suorittamaan yli puoluerajojen koostuvista parlamentaarikoista työryhmän, joka saisi täysin vapaat kädet rakentaa ehdotuksen seuraavaksi budjetiksi. Siinä velkaantuminen pysähdytettäisiin ja menot priorisoitaisiin ryhmän kokonaisnäkemysten mukaan – nimenomaan puhtaalta pöydältä lähtien. Jokainen joutuisi tinkimään mutta jokainen myös saisi sellaista, mikä nyt  alusta alkaen harkitaan tarpeelliseksi. Lobbaus eri tahoilta olisi kyllä mahtavaa ja julkinen valitus ”omien siltarumpujen” puolesta ennen kuulumatonta. Mutta toisaalla kansalaisetkin näkisivät, paljonko aikojen kuluessa budjettiin on kertynyt ns lehmänkauppojen avulla sellaista, joka tänään ei enää siedä päivänvaloa. Ja tuloksena saattaisi olla ehdotus, jollaista yksikään tuleva hallituspohja ei yksinään saisi aikaan.

 

+27
raimoilaskivi

Ylipormestari Raimo Ilaskivi (s. 1928) on tehnyt pitkän uran kansainvälisenä ja kansallisena vaikuttajana. Valmistuttuaan hän toimi 1950-1970-luvuilla erilaisissa pankkimaailman johtotehtävissä, mm. Suomen Pankkiyhdistyksen, Suomen Teollisuuspankki Oy:n ja Helsingin Arvopaperipörssin toimitusjohtajana. Ilaskivi on ollut kansanedustajana sekä ryhmän puheenjohtaja tai varapuheenjohtaja vv.1962-75, Euroopan parlamentin jäsen 1996–1999, Helsingin kaupunginjohtaja 1979–1991 ja kokoomuksen presidenttiehdokas vuonna 1994. Ilaskivellä on ollut useita eri suuryritysten hallitusten tai hallintoneuvostojen jäsenyyksiä.
Ilaskivi väitteli tohtoriksi vuonna 1958. Väitöskirjan aiheena oli Valtiontalouden automaattinen vastavaikutus suhdanteiden vaihtelussa ja seuraava tieteellinen teos käsitteli Suomen Pankin rahapolitiikkaa. Hän toimi kansantaloustieteen dosenttina Helsingin Yliopistossa kahdenkymmenen vuoden ajan. Eläkkeelle siirryttyään han on ollut kansainvälisen, Afrikan Paavin ja Alexandrian patriarkan suojeleman Konstantinus Suuren Ritarikunnan (Ordo Sancti Constantini Magni) kansleri ja viimeksi varasuurmestari vuoteen 2022 saakka.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu