Eivätkö ministerimme todella ymmärrä?

Jos pähkinöitä pyytää, niin pähkinöitä saa toisten nauttiessa päärynöistä!

Pari viimeistä eduskunnan kyselytuntia ovat panneet minut todella ymmälle. Eivätkö ministerit todellakaan tajua asian ydintä  puhuessaan koronaelvytyspaketista ja saavutuksistamme,  vai puhuvatko he vastoin parempaa tietoaan, yrittäen hämätä kansanedustajia ja tiedotusvälineitten kautta koko kansaa?

Kyseessä pitäisi siis olla korona e l v y t y s paketti.  Ja miksi? Nykytilanteessa on korostettu, ettei EKP:n, Euroopan keskuspankin elvytys riitä koko maailman ja täten myös EU-maat  yllättäneen korona-aallon aiheuttamia ongelmia korvaamaan.  Siksi siis uusi paketti, nyt finanssipoliittinen. EU ottaa markkinoilta lainaa 750 miljardia euroa ja jakaa sen sitten jäsenvaltioilleen lainoina ja avustuksina.

Elvytyksissä onkuitenkin  suuri ja oleellinen ero. Kun EKP toimi, se päätti asteittain kokonaissummasta, jolla se ostaa markkinoilta erilaisia papereita ja parantaa täten markkinoitten likviditeettiä, maksuvalmiutta, joten viime kädessä yritysmaailman tilanne helpottuisi. Kasvua tuetaan, työttömyyden torjunnan edellytyksiä parannetaan.  Nyt siis EU on ilmoittautunut elvytyspolitiikan tehostajaksi.  Mutta tätä 750 miljardin  euron summaa ei jaetakaan suoraan, vaikkapa jäsenmaitten budjetteihin, kansantuotteeseen. väkilukuun tai vastaaviin tekijöihin suhteutettuna.

Komissio on sen sijaan muotoillut toisenlaisen jakotava. taustana ilmeisesti jäsenmaksut, jossa osa maksaa enemmän kuin erilaisina takaisinmaksuna saa ollen täten nettomaksajia. Toiset taas saavat enemmän ja ovat täten nettosaajia. Kuinka ollakaan, Suomen neuvottelijat hyväksyivät elvytyspaketin siinä muodossa, että Suomesta tuli nettomaksaja, ei nettosaaja. Maksamme 6,6 miljardia ja saamme 3,2 miljardia eli maksamme nettona EU:n koronaelvytyspakettiin 3,4 miljsrdia. Mitä elvytystä tämä on? Se on päinvastoin taloutemme k i r i s t y s p a k e t t i.

Ja kuitenkin hallitus on kerran toisensa jälkeen korostanut tyytyväisyyttään, kertonut, kuinka onnistuimme tavoitteissamme. Niinpä. Mutta asetimmeko tavoitteet oikein? Me halusimme muuttaa paketissa tuettaville maille elvytyksenä annettavien  lainojen ja avustusten suhdetta kuten monet muutkin. Tässä onnistuimme. Tuli enemmän lainoja, vähemmän avustuksia. Sitä sitten pääministerin johdolla muutkin ministerit ovat jatkuvasti suurena saavutuksena korostaneet.

Mutta mitä tavoitteita asetimme omalle elvytyksellemme? Vaadimmeko saavamme nettona jotakin, vaadimmeko Suomellekin todellista elvytystä,  vai tyydyimmeko tuohon nettomaksajan asemaan, elvytyksen sijasta kiristykseen? Kyllä. Kun  me halusimme pähkinöitä  muitten tavoitellessa päärynöitä, pähkinöitä saimme. Muut korjasivatkin sitten päärynäsadon.

Nyt sitten etelän maille, mm. Italialle, jaetaan enemmän kuin olisivat ansainneet. Meidänkin kustannuksellamme. Nyt Saksan ja Ranskan pankeille luodaan taustaa sille, etteivät ne täysmääräisesti joudu kärsimään vaikkapa Italialle löysäkätisesti myöntämistään luotoista. Nyt päärynöitä neuvotellut Italia pystyy puolestaan huolehtimaan siitä, etteivät senkään pankit joudu vaikeuksiin. Tällainenko oli neuvottelutulos, jonka Suomi hyväksyi ja sitä ylistää, koska ei näytä erottaneen isoja asioita pienistä. Ettekö te neuvottelijamme edes häpeä?

raimoilaskivi

Ylipormestari Raimo Ilaskivi (s. 1928) on tehnyt pitkän uran kansainvälisenä ja kansallisena vaikuttajana. Valmistuttuaan hän toimi 1950-1970-luvuilla erilaisissa pankkimaailman johtotehtävissä, mm. Suomen Pankkiyhdistyksen, Suomen Teollisuuspankki Oy:n ja Helsingin Arvopaperipörssin toimitusjohtajana. Ilaskivi on ollut kansanedustajana sekä ryhmän puheenjohtaja tai varapuheenjohtaja vv.1962-75, Euroopan parlamentin jäsen 1996–1999, Helsingin kaupunginjohtaja 1979–1991 ja kokoomuksen presidenttiehdokas vuonna 1994. Monien virkojen, toimien ja luottamustehtävien ohella Ilaskivellä on ollut useita eri suuryritysten hallitusten tai hallintoneuvostojen jäsenyyksiä. Ilaskivi väitteli tohtoriksi vuonna 1958. Väitöskirjan aiheena oli Valtiontalouden automaattinen vastavaikutus suhdanteiden vaihtelussa ja seuraava tieteellinen taos käsitteli Suomen Pankin rahapolitiikkaa. Hän toimi myös kansantaloustieteen dosenttina Helsingin Yliopistossa kahdenkymmenen vuoden ajan. Eläkkeelle siirryttyään han on ollut kansainvälisen, Afrikan Paavin ja Alexandrian patriarkan suojeleman Konstantinus Suuren Ritarikunnan (Ordo Sancti Constantini Magni) kansleri ja viimeksi varasuurmestari-

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu