EKP alkaa olla tulenjakajalla
Media utelee ekonomisteilta melkeinpä päivittäin käsityksiä korkonäkymistä ja talouskasvusta nyt vallitsevissa olosuhteissa. Povaukset – sellaisistahan nyt alkaa olla kysymys – ovat aikalailla toisistaan poikkeavia. Eikä ihme. Kuten jo toista vuotta olen tällä palstalla osoittanut, EKP:n yleensä ja sen puheenjohtajan näkemykset erityisesti näyttävät ajoittain hyvinkin epämääräisiltä. Välillä esim. kerrotaan pyrittävän nostamaan korkoja jotta inflaatiota torjuttaisiin, välillä taas alleviivataan talouskasvun ylläpidon ensiarvoisuutta. Välillä tuntuu siltä, että näkemykset korkopolitiikan keskeisimmistä vaikutuksista nähdään eri tavoin. Välillä muutama ohjauskorkojen nosto torjuu inflaatiota, välilläkustannustasoa nostaessaan lisää sitä.
Eräs keskeinen seikka näkyy usein täysin unohtuneen. Ja se kätkeytyy sanaan luottamus. Sitä pyrin aikanaan, kaksi vuosikymmentä kansantaloustieteen dosenttina rahapolitiikasta luennoidessani korostamaan, ja siihen ”entisenä ekonomistina” mielelläni palaan. Se edellyttää johdonmukaisuutta ja pitkäjänteisyyttä. Yritysmaailma haluaa tietää, mitkä pitkäjänteiset korkopoliittiseet näkymät ovat investoinneista päättäessään. Kuluttaja, asuntovelallinen erityisesti, toivoo samaa pitkäjänteisyyttä laskiessaan kulutuksensa näkymiä ja pankkien kanssa stressitestejä tehdessään selviämisestään asuntolainastaan. Tätä pitkäjänteisyyttä EKP:n vaihtelevat korkopoliittiset kannanotot eivät aina edistä.
Seurauksetkin ovat jo nähtävissä. Poliittiset päättäjät ovat eri tahoilla alkaneet yhä innokkaammin puuttua EKP:n kannanottoihin ja eri näkökulmista korostavat itsekullekin tähdellisiä näkökulmia. Yksi alleviivaa malttia koron nostoissa jotta asuntovelallinen ei joutuisi vaikeuksiin, toinen yhtyy näkemyksiin koron nostojen inflaatiota hillitsevistävaikutuksista. Keskustelu on tietenkin sallittua. mutta se johtaa helposti myös vaatimuksiin päätöksistä.
Ja mikäpä niistä olisi harmillisempaa kuin puuttuminen keskuspankkien itsenäiseen asemaan. Se kun periaatteessa on oikein käytettynä tasapainoittava tekijä myös häilyvälle budjettipolitiikalle, jollaisen tuloksista Suomessakin on jo saatu ja tullaan lähivuosina samaan ikäviä seurauksia. Tästäkin näkökulmasta johdonmukaisuus on rahapolitiikalta vaadittava keskeinen ominaisuus. Siitä väistyiminen, josta nyt puhutaan, johtaa helposti vaatimuksiin vaikkapa nyt EKP:n johdon entistä selvempään miehittämiseen henkilöillä, joitten meriitit ovat ensisijaisesti poliittisen johdon – ei rahapoliittisen osaamisen piiristä. Tällaiaseen tulenjakajakekusteluun ja siitä johtuvaan päätöksentekoon ei todellakaan toivoisi jouduttavan.
Suomessakin haetaan nyt 8,5 % + 8,5 % palkankorotuksia seuraavalle kahdelle vuodelle ja hoitajat sitten tämän päälle vielä 6 %. Ei taida inflaatio tähän asettua vielä vuosiin – Suomessa tai muuallakaan.
Velkaveto osto-ohjelmin nollakoroilla on kuitenkin jo eilistä ” elvyttämistä ”, joten velkaantuminenkin on nyt Suomen hallituksen finanssipolitiikassa jatkossa mahdoton yhtälö luottoluokittajien vaatiessa muutosta julkiseen tuhlailuun sinne sun tänne.
Marinin hallitus lisäsi velkapottia 50 miljardilla eurolla, joka on ollut täysin tolkutonta.
Marinin läheinen musisoijakin sai 25.000 euroa ilmaista rahaa avustuspaketein , vaikka laulajan vuositulot olivat muutoinkin yli 200.000 euroa.
Ilmoita asiaton viesti
EKP antautui Draghin johdolla jäsenmaittensa poliittisten voimien vietäväksi, kun se vuodesta toiseen piti jäsenmaiden hallitusten painostamana erilaisten katastrofin torjunta- vauhditus- ja elvytys-syiden varjolla korkoja nollassa. Draghia kyllä varoiteltiin ja hänen olisi itsekin pitänyt ymmärtää, että jo työkalunakin poikkeuksellinen vuosia ylläpidetty nollakorko halvaannuttaa markkinoita ja luo vääristymiä. Ei edes Draghin oma maa Italia noussut jaloilleen nollakoroilla eli hyötyjä ei tullut, mutta haitat summautuvat valloilleen päässeenä inflaationa.
Nyt jäsenmaat huutavat, että uusista koronnostoista on luovuttava, koska korot tekevät kipeätä äänestäjille. Luottamus on kääntynyt päälaelleen; luotetaan siihen, että EKP tottelee poliitikkoja.
Ilmoita asiaton viesti
Asia taitaa olla juuri noin.
EKP on jo pitkään ollut, ellei peräti alusta alkaen, täysin poliitikkojen ohjaama. Sen tehtävä on ollut lähinnä yrittää paikata poliitikkojen tekemiä virheitä.
Eihän näistä bondien ostoista tai erilaisista velkapaketeista joita EKP on tehnyt, suinkaan päättänyt EKP vaan EU:n poliitikot. Ehkä vielä muistamme kuinka pääministerit kokoontuovat päättämään ja virittelemään näitä paketteja.
Kun EU:n finanssipolitiikka olisi pitänyt ja pitäisi olla EKP:n käsissä. Itsenäisen EKP:n joka vähät välittää yksittäisen jäsenmaan tarpeista, ja kaikkein vähiten EU:nb suurimman talouden tarpeista.
Ilmoita asiaton viesti
Nyt jo kulutamme moninkertaisesti maapallon uusiutuvia varantoja. Eli kestävä kehitys edellyttäisi kulutuksen ja tuotannon radikaalia vähentämistä. Tällä ylituotannon tasolla talouskasvu lisää pahoinvointia. Silti ekonomistit ja poliitikot uskovat talouskasvun siunauksellisuuteen.
Parinsadan vuoden takaiseen talousteoriaan uskotaan kuin Jumalan sanaan.
Ilmoita asiaton viesti
Tämä on sellainen dilemma, johon ei ole olemassa yksiselitteistä kannanottoa. Toisaalta keskuspankkien ja muiden talousasiantuntijapiirien ammattitaitoa raha- ja finanssipolitiikan saralla tulee arvostaa ja kuunnella herkällä korvalla.
Mutta toisaalta poliitikkojen tehtävä on huolehtia monesta muustakin asiasta kuin pelkästään oikeaoppisesta raha- ja finanssipolitiikasta. Jos näin ei menetellä, niin osa yhteiskunnasta putoaa vääjäämättä kuiluun.
90-luvun lama kaikkine seuraamuksineen (mm. 10.000 ”turhaa” itsemurhaa) syntyi pitkälti siitä syystä, että poliittinen valta painostettiin noudattamaan Suomen Pankin viitoittamaa linjaa.
Käsittääkseni blogisti itsekin on usein peräänkuuluttanut mm. setelirahoitusta lamantorjunnassa sen sijaan, että olisi fokusoitunut pelkästään vaikkapa inflaation torjuntaan.
Keskuspankkien tehtävä on joka tapauksessa oman tonttinsa vaaliminen eikä heidän kannanottonsa pitäisi olla riippuvaista poliitikkojen suhdanteista. Lopputuleman tulee sitten olla synteesi näistä kahdesta aineksesta.
Ilmoita asiaton viesti
Kyseenalaistan tuo ”herkällä korvalla kuulemisen”.
Eikö asia ole ollut niin jo pitkään että noita asiantuntijoita on kuultu ”herkällä korvalla” ja tulos ei ole ollut muuta kuin talouskriisistä seuraavaan? Ja joka kerta kriisi on entistä vakavampi.
Ilmoita asiaton viesti
”..poliitikkojen tehtävä on huolehtia monesta muustakin asiasta kuin pelkästään oikeaoppisesta raha- ja finanssipolitiikasta.” Euroopan yhteisön perustamissopimuksen mukaan EKP vastaa rahapolitiikallaan hintojen vakaudesta (korot) ja jäsenmaiden hallitukset (poliitikot) päättävät finanssipolitiikasta (budjettivajeet, valtion velanotto).
EKP:n perustamissopimuksesta:
Euroopan yhteisön perustamissopimuksessa eurojärjestelmälle on annettu täysi riippumattomuus tehtäviensä hoitamisessa.
EKP, eurojärjestelmään kuuluvat kansalliset keskuspankit
ja niiden päätöksentekoelinten jäsenet eivät saa pyytää tai ottaa ohjeita
miltään ulkopuoliselta taholta. Yhteisön toimielinten ja elinten sekä
jäsenvaltioiden hallitusten on kunnioitettava tätä periaatetta ja
pidätyttävä yrityksistä vaikuttaa EKP:n tai kansallisten keskuspankkien
päätöksentekoelinten jäseniin.
Esitellessään EKP:n neuvoston päätöksiä, Draghi muutaman kerran toi esiin, että EKP on tehnyt korkopäätöksen, mutta poliitikkojen vastuulla ovat sitä tukeva finanssipolitiikka ja rakenteelliset uudistukset. Käytännössä sinänsä oppikirjan mukainen lausuma jäi aina ilmassa roikkumaan, poliitikot kasvattivat surutta julkista velkaa, eikä EKP ollut sitä huomaavinaankaan.
Päin vastoin, vaikka perussopimus nimenomaan kieltää EKP:tä rahoittamasta valtioita, kehitettiin Draghin aikana tulkintoja ja sääntöpoikkeuksia joiden turvin EKP ryhtyi ostamaan ”jälkimarkkinoilta” massiivisia määriä valtioiden velkakirjoja. Kun pankki kerran on saatu hallitusten talutettavaksi, eivät poliitikot enää luovu saavutetusta ”edusta”. Nykyinen pääjohtaja Christine Lagarde on joutunut jatkamaan perimissään puitteissa.
Ilmoita asiaton viesti
Spekuloidaan vaan, mutta de facto me itse olemme täysin kädettömiä asiassa. Osana EUta ja rahaunionia olemme kuin lastu laineella, ja ikävä kyllä taitaa olla vaahtopäitä näkyvissä. Olli Rehninkin puheet kuulostavat täysin yhdentekeviltä. Koko Suomen Pankin pääjohtajan virkaa ei tarvittaisi enää.
Voimme lohduttautua sillä, että 15 talouskasvuttoman vuoden jälkeen alamme olla pian siinä pisteessä, että emme enää saa lainaa markkinoilta. Silloin meidän sinne-tänne rahaa jakavien poliitikkojen on viimeistään havahduttava faktan edessä. Tosin päätökset tekee silloin muut kuin omat poliitikkomme.
Se ei välttämättä ole huono asia, jos kohta yhdyn alustajan teesiin siitä, että raha- ja talouspolitiikan osaajat IMFssä, EKPssa jne, ovat vaihtuneet sopiviin poliitikoihin. Eurososialismi tuhoaa sekin ajan kanssa itsensä. Neuvostoliittokaan ei ollut ikuinen, vaikka meille koulussa niin opetettiin.
Ilmoita asiaton viesti