Jos sanot A – sano myös B!

EUTANASIA VAIKO ELVYTYSKIELTO?

Ikärakenteesta puhuvat, kuntavaaliehdokkaatkin. Liian paljon  vanhuksia, senioreita, rasituksena yhteiskunnalle. Liian vähän syntyy lapsia, tulevaisuuden työvoimaa. Ikäpyramidi on vääristynyt, ja pysyy sellaisena. Huoltosuhde pikemminkin heikkenee. Ei hyvältä näytä, tulevaisuus, kertovat ne.

Se selostuksena. Mutta entäpä keinot? Onko ehdotettu konkreettisia toimia, jotka korjaisivat asiantilan, loisivat valoisamman huomisen, jossa ihmiset  pärjäisivät paremmin ja passiivisten  luomaa rasitetta kevennettäisiin. Enpä ole paljoakaan havainnut.

Tarkastellaan siis lähemmin, aluksi sieltä ikäpyramidin alkupäästä. Sieltähän se aktiivityövoiman lisäyksen  pitäisi alkaa. Kyllä keinoja löytyisi, lapsirahasta Lestijärven tapaan. Lapsilisien korottamisesta nuorimpien vanhempien osalta. Asuntopolitiikasta, joka tukisi lapsiperheille soveltuvien vuokra-asuntojen määrää – noin alkajaisiksi. Keinoja kyllä  on, mutta mitä ne huolestuneet tekevät? Kiistelevät siitä, mihin ikäluokkaan saakka jaetaan ilmaiseksi eli veronmaksajien kustannuksella  ehkäisy- ja jälkiehkäisypillereitä 25-vuotiaille vaiko vielä vanhemmille? Niitten avullako ikärakennetta korjataan, aktiiviväestöä tullaan lisäämään? Juuri päinvastoin!

Sitten ikääntyneisiin, rasitteisiin nuoremmille. Antiikin Kreikassa heittivät sairaat ja vanhukset alas kallioilta kuolemaan. Ei se nykypäivään sovellu, vaikka joskus kuuleekin puhuttavan maurista, joka saisi mennä. Pois terveydenhuoltoa ja vanhuuspalveluja rasittamasta. Taikka vain omaishoitajien huollettavaksi. Eräskin puolue sielä vasemmalta  on ehtinyt jo kertoa, kuinka suuren edun kunta tästä saa. Omaishoitajahan tekee 24/7-työtä minikorvauksin sen sijaan että tilalla olisi palkattuina kolme päivä- ja yksi yöhoitaja muutamaa vanhusta kohti, joitten määrästä sitten kiistelevät.

On keskusteltu työperäisestä mahanmuutostakin ja siitä samalla huoltosuhteen korjaajana. Sitä aivan oikeutetusti ihmetellään, kuinka 250 000 suomalaisen työttömän joukosta ei löydy työhön kykeneviä ja halukkaita, kielitaitoisia kansalaisiamme täyttämään ainakin osan tästä ulkomaisen työvoiman maahantuonnista, josta merkittävän osan kerrotaan myöhemmin hakeutuvan suomalaisen sosiaaliturvan asiakkaiksi.

Mutta onko käyty keskustelua omaehtoisesta eutanasiasta, armokuolemasta, Alankomaitten ja Sveitsin tapaan? Ehkä näin 93-vuotiaana saan lisäksi kysyä, onko pohdiskeltu elvytyskielto- eli DNR-päätöksestä hoitotestamentissa tai lääkärin kanssa käytyyn keskusteluun perustuvasta potilasasiakirjoihin vietävästä oikeutuksesta? Eipä juuri. Ne koettelevat eri tahojen moraalia, etiikkaa, omaatuntoa, näkemyksiä – sairaitten, omaisten, lääkintähenkilökunnan. Eikö olisi aika keskustella sen sijaan että ikäihmisille hoetaan enemmän tai vähemmän peitetysti mantraa siitä, kuinka suuria rasitteita he yhteiskunnalle ovat. Pahoittaen niiden  mieltä, jotka ovat tämän hyvinvointiyhteiskunnan nuoremmilleen rakentaneet,  viimeiset viisituhatta rintamaveteraania ase kädessä.

”Puhuminen on hopeaa, vaitiolo kultaa.” Ei se sovellu tähän kokonaisuuteen. Eikö syyttelyn ja tuomitsemisen sijasta olisi aika avata avoin keskustelu – pitävät tai paheksuvat eri ihmiset siitä sitten tai ei. Keskustelu, jossa pohditaan päämääriä, syntyvyyttä, kuolemaa, yhteiskunnallista panosta, työtä, taakanjakamista, verotusta, tulonsiirtoja  – keskustelua, johon kaikki yhteiskuntapiirit kutsuttaisiin osallistumaan. Valittaisiin hopealinja kultalinjan sijaan, sillä jos sanot A, sano myös B!

 

 

+8
raimoilaskivi

Ylipormestari Raimo Ilaskivi (s. 1928) on tehnyt pitkän uran kansainvälisenä ja kansallisena vaikuttajana. Valmistuttuaan hän toimi 1950-1970-luvuilla erilaisissa pankkimaailman johtotehtävissä, mm. Suomen Pankkiyhdistyksen, Suomen Teollisuuspankki Oy:n ja Helsingin Arvopaperipörssin toimitusjohtajana. Ilaskivi on ollut kansanedustajana sekä ryhmän puheenjohtaja tai varapuheenjohtaja vv.1962-75, Euroopan parlamentin jäsen 1996–1999, Helsingin kaupunginjohtaja 1979–1991 ja kokoomuksen presidenttiehdokas vuonna 1994. Monien virkojen, toimien ja luottamustehtävien ohella Ilaskivellä on ollut useita eri suuryritysten hallitusten tai hallintoneuvostojen jäsenyyksiä.
Ilaskivi väitteli tohtoriksi vuonna 1958. Väitöskirjan aiheena oli Valtiontalouden automaattinen vastavaikutus suhdanteiden vaihtelussa ja seuraava tieteellinen taos käsitteli Suomen Pankin rahapolitiikkaa. Hän toimi myös kansantaloustieteen dosenttina Helsingin Yliopistossa kahdenkymmenen vuoden ajan. Eläkkeelle siirryttyään han on ollut kansainvälisen, Afrikan Paavin ja Alexandrian patriarkan suojeleman Konstantinus Suuren Ritarikunnan (Ordo Sancti Constantini Magni) kansleri ja viimeksi varasuurmestari-

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu